Syötävää seksiä

Leipaisin viikolla kuppikakkuja.

Ohjeen mukaan niiden piti olla parempia kuin seksi.

Lautasellinen erotiikkaa.

Alkuperäinen ohje on varastettu täältä, alla hieman muokattuna ja suomennettuna, minulla kun ei ollut soodaa.

Tuplasuklaiset kuppikakut

115 g huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
2 isoa, huoneenlämpöistä kananmunaa
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/4 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 1/4 dl maitoa
1 tl vaniljaa
1 1/2 dl suklaahippuja

1. Vatkaa voi pehmoiseksi.
2. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes kevyttä ja ilmavaa.
3. Lisää munat, yksi kerrallaan. Vatkaa kunnes hyvin sekaisin.
4. Sekoita keskenään kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, kaakaojauhe ja vaniljasokeri).
5. Lisää taikinan joukkoon noin kolmasosa jauhoiseoksesta ja sekoita hyvin.  Lidää sitten puolet maidosta, sekoita hyvin. Toinen kolmasosa jauhoseoksesta,  sekoita hyvin. Toinen puolikas maidosta, sekoita hyvin. Lopus jauhoista, sekoita hvyin.
6. Sekoita joukkoon sulkaahiput.
7. Kauho taikina leivosvuokiin. Jätä vuoat hieman vajaiksi, puolilleen tai varttia vaille täyteen, riippuen hieman vuoan koosta.
8. Paista vajaassa parissa sadassa asteessa parisenkymmentä minuuttia tai kunnes taikina ei tartu tikkuun.

Ohjeesta syntyy noin 24 kuppikakkua käyttäen normi-leivosvuokia.

Kuorrutuksen tekaisin Better Homes and Gardensin ohjeen mukaan:
115 g pehmeää voita
225 g pehmennettyä maustamatonta Philadelphia kermajuustoa (vai tuorejuustoksiko sitä nyt kutsutaan)
2-3 tl vainiljasokeria
4-7 dl tomusokeria (riippuen kuinka äkkimakeaa haluat)

1. Vatkaa voi ja tuorejuusto hyvin sekaisin.
2. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista kunnes seos on sopivan kuohkeaa ja hyvin levittyvää.

Kuorrutusta tulee tällä reseptillä ihan älyttömästi, kannattaa siis pienentää ohje noin 2/3-  tai 3/4-kokoiseksi, jollet halua todellista sokeri&rasva-humalaa.

  

--- No, entäs se seksi?
Lieneekö vika soodan puutteessa, taloussuklaassa vai leipojan taidoissa, mutta näiden kakkaraisten vonkaus jäi puolitiehen. Kääntäisin siis kylkeäni.

Mutta, hyvänä päivänä, jos käyttäisi isompia leivosvuokia, täyttäisi kakkuset suklaamoussella ja tuorejuustokuorrutuksen sijaan sivelisi päälle hyvästä suklaasta ja paksusta kermasta loihdittua ganachea, oraaliorgasmi saattaisi olla tosiasia. Ehkä.

Vähän kuin julkkis

Kuva.

Jompi kumpi laadukas kotimainen iltapäivälehti julisti taannoin: Beyonce on kuihtunut silmissä! Laulajatar sai lapsen viisi kuukauttta sitten, jonka jälkeen hän on treenannut hullun lailla ja syönyt vain salaattia karistaakseen vauvakilot ennen esiitymislavoille paluuta. Laulajatarhan ei aio pitää äitiyslomaa, koska omien sanojensa mukaan lapsen saaminen ei ole sairaus.

No, viime viikonloppuna hän teki sen suuren paluun ja esiintyi ensimmäisen kerran sitten Blue Ivy-tyttärensä syntymän. 27 kiloa kevyempänä!

Minäkin olen laihtunut 27 kiloa, Niilon syntymän jälkeen. Aikaa siihen meni 8 kuukautta. Minulla ei ollut personal traineria. En käynyt kertaakaan kuntosalilla saati ollut dieetillä. Minä kävelin päivät pääksytysten rattaita työntäen ja kun en kävellyt, pikkumies ryysti kiloja tisseistä pihalle.

Esikoisen jälkeisen neljän viikon comeback-keikan töihin tein muksun ollessa vajaa 9 kuukautta vanha. Mies oli silloin kotona isäkuukautta viettämässä. 11-kuukautisena poika meni sitten oikeasti päiväkotiin molempien vanhempien palatessa lavoille.

Kumpikaan laadukas iltapäivälehti ei tehnyt tästä juttua.
Edes paria riviä takasivulle.
Onneksi.

Kuva.

Pari viikkoa sitten taisi jopa itse Daily Mail uutisoida shokeeraavan uutisen: Britney Spears repii stressaantuneena kynsinauhojaan. Ja X Factorin tuomarointi stressasi, ihan kynsinauhoihin saakka. Ihmekös tuo. Itseäkin saattaisi itkettää epävireisen Baby One More Timen kuunteleminen, miljoonakorvauksista huolimatta.

Samassa uutisyhteydessä taidettiin muistella myös Britneyn muutama vuosi takaperin tapahtunutta romahdusta, joka päättyi siihen kuuluisaan omakätiseen hiustenajeluun ja isän houlhouksen alle joutumiseen. Avioero, röpöttely ja huono seura koitui turmioksi teinipopparille, jota Dr. Phil olisi kovasti halunnut ongelmissaan auttaa.

Minäkin revin stressaantuneena kynsinauhojani, kynsienpureskelun lomassa. Näin pari viikkoa muuton jälkeen stressihuippu alkaa olla takana ja kädetkin näyttävät jo miltei esittelykelpoisilta. Kunnon manikyyriä kaipaisivat.

Lyhyt hiusmuoti on tuttu sekin, noin vuodelta 1996. Kalju en ollut, mutta sellainen siilitukka kuitenkin. Romahduksesta ei voi kohdallani puhua, vaikka huonoa seuraa ja röpöttelyä opiskeluaikaan liittyikin. Kokeilu mennee siis tilapäisen mielenhäiriön piikkiin.

Niin, ja kampaajaa käytin.
Enkä suvereniteettiani menettänyt.

Melkein julkkis. Paitsi että minä en laula.

Lopputulema on kuitenkin se, että vaikka Sinead O'Connor näyttikin silloin Nothing Compares 2 U:n aikoihin todella vetävältä sänkitukalta, niin minulle saati Britneylle se ei sovi.

Toivottavasti tämäkään uutinen ei pääse laajemmalti otsikoihin.
Tai Tohtori Kiminkinen riennä apuun.

Vesa ei tajuu

Suomen TV:stä tulee tällä hetkellä aivan ehdoton kotimainen laatusarja, Uutishuone. Uusintana keväältä 2009, tosin. Jolloin myös katsoin sen ensimmäisen kerran, aikana ennen Amerikkaa.

Ydinjengi.

Ohjelman nettisivuilla sarjaa kuvataan seuraavasti:

Uutishuone vie katsojansa kylmän sodan aikaiseen Yleisradion uutistoimitukseen, jota pyörittivät radikaalit, suurten ikäluokkien nuoret. Uutiset ovat oikeita, mutta henkilöt fiktiivisiä. Sarjan päähenkilöinä nähdään TV-uutisten tekijätiimi, siis se tiimi jossa Heikki Kahila ei ollut lukijana. Se jota katsojat eivät muista, vielä.

Sarja on kotimaiseksi viihteeksi kaikin puolin laadukasta tavaraa, juoni on vetävä, dialogi sujuvaa ja ajankuva autenttisen oloista. Vaikka mitäpä minä, seiskakuutonen, noista ajoista muistan, paitsi keltaiset sukkahousut ja poolopaidat, joita äiti pakoitti pitämään.

Sarjan hahmot ovat mielenkiintoisia ja niitä esittävät suhteellisen tuoreet kasvot. Krista Kosonen loistaa ajalle tyypillisenä toimittajana, modernina naisena ja vankkumattomana vasemmistolaisena. Juho Milonoff on uutistenlukijana koko kansan totuus ja kulisseissa hykerryttävän niljakas, juoppo naistenmies. Ja mitä tulee sarjan Vesaan, Samuli Vauramoon niin ---

--- Iiiiiiiiiihana Samuli!

--- Samuli on vain niin ihana, lutuinen, namu ja aivan paras. Sympaattinen. Taitava. Karismaattinenkin. Vaikka onkin minua 5 vuotta nuorempi. Ja vain kolme senttiä pidempi.

Miehen karismasta kertoo jotain se, että muistan vieläkin kuinka noin vuonna 2008 hän juoksi minua vastaan lenkkipolulla, ihan tässä parin kilometrin päässä kotoa. Silloin olin nähnyt häneltä vain Tyttö sinä olet tähti -esikoiselokuvan. Ja silti tunnistin hänet. Ja yhäkin muistan hänet. Tuon kohtaamisemme.

Viime aikoina Samuli on yrittänyt luoda uraa USA:ssa ja jollain lailla onnistunutkin. Tai no, kai ne zombie/sci-fi rytistelytkin jotain ovat. Ehkä.

Mutta Uutishuone.
Hankkikaa käsiinne.
Ette kadu.

Kuvat sarjan internetsivuilta.

Paukamapää

Jossain sanoivat, että tästä kesästä on tulossa paha hyttyskesä.
Se on täällä jo. Nyt.

Kävelevä perhosten hyttysten ruokinta-automaatti?

Vietimme lauantain Lohjan mökillä, paikkoja kesäkuntoon laittamassa.
Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta ne Leon perhoset...

Sunnuntaina piti aamulla nielaista kerta jos kaksi Leon nähdessäni: hyttysmyrkyistä ja -savuista ja -verkoista huolimatta poikaparka oli syöty. Pateilla ja paukamilla koko mies. Onneksi me muut selvisimme vähemmällä.

Ja onneksi kortisonivoide on olemassa.

Rakkautta, rakkautta, rakkautta vaan ---

Sofia Itävallasta muisti ihanalla "Rakkutta on..." -haasteella.
- Kiitos!

Kiireestä huolimatta rakkautta on myös Pahvitalossa.
Samoin on joskus ilkikurista naurua, ehkä jopa pyyteetöntä(kin) iloa.
Miksei olisi?

Kuva.

Juuri tänään sitä rakkautta on...
... leipoa se synttärikakku, juuri sellainen kermainen täytekakku, sellainen toiveiden mukainen, sellainen mitä oma äitisikin tekee.

Rakkauskakku.

Hyvää syntymäpäivää siis, rakas 37-vuotias dinosaurukseni :)

Potkupuvussa

Kun aikaa on vain se kymmenen sekuntia ennen kuin lapset katoavat horisonttiin ---

Hätäponnari ja aurinkolasit pykälään ja menoksi.

Jumpsuiteista en tiedä, mutta tuollainen kotihaalari on kyllä mukava. 

Oikea aikuisten potkupuku.

Paitsi silloin kun pitää käydä vessassa.

Tuulitakin voi korvata tuollaisella so-lääst-siison trenssillä.

Soljetkin kilisevät mukavasti.

Näin tyylikkäästi ja ennen kaikkea muodikkaasti pukeutuneena sitä voikin sitten etsiä.

Sitä lähipostia.

Juuri sitä, joka on muuttanut viime talvena.

Jonnekkin hevon kukkaseen.

Niin se maailma muuttuu, Päiviseni.

Voikukkia

Harva kukka herättää niin voimakkaita tunteita kuin voikukka.

Minusta se on ihana. Ehkä yksi hauskimmista ikinä.
Kaunis katsoa.
Kiva poimia.
Aivan mahtava puhallella.
Lasten kanssa ja ilman.

Kuvatessani huhtikuussa voikukkapeltoa USA:ssa, ohikulkeva pariskunta pysähtyi.
- En ole ikinä nähnyt kenenkään kuvaavan voikukkia, mies sanoi, jatkaen:
- Mutta yhden roska voi olla toisen aarre.
Näinhän se on. Kauneus on katsojan silmässä.

Tällä viikolla, kuvatessani poikia läheisellä voikukkapellolla, kukaan ei pysähtynyt.

Mutta jos nyt jotain ---
Ensi kerralla en laita valkoisia tennareita voikukkaretkelle.