Ha-ha-haaste!

Jei! Omaa tietään etsivä Johanna haastoi minut vähän aikaa sitten, siis maaliskuussa tai jotain, ottamaan osaa haasteeseen.

Että kiitosta vaan Jonsku!
Hyvähän siellä Havajilla on köllötellä.
Suomessa sataa vettä.
Ja on k-y-l-m-ä-! 
Että tervetuloa vaan karuun todellisuuteen kesällä, nih :)
(Mennään sit taas baariin!)

Eniveis, haasteen mukaan minun kuuluu toimia seuraavasti:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Heitetään ensin kehiin 11 faktaa aiheesta me, myself and I:

1. Olen kirjoittanut tätä tekstiä yli kaksi kuukautta. Kysymyksiin vastausosio oli ihan läpihuutojuttu, mutta nämä faktat!!! Ja uudet kysymykset!!! Ja se haastaminen --- apua!!!
2. Olen siis aika tylsä.
3. Bloggaamisen sijaan aika kuluu perheen, uran ja urheilun parissa. Urastani (sic!) en ole täällä tietyistä tylsistä syistä kauhesti huudellut, joten kerrotaan nyt jotain tylsää siltäkin rintamalta ;)
4. Olen ottanut pohjakosketuksen nykyisellä urallani jo heti ensimmäisellä viikolla. Kapusin tuolloin Peräseinäjoella tikapuita pitkin noin 1500 mm syvän kuopan pohjalle.
5. Olen ollut myös huipulla. Edellisessä virassani pääsin matkustamaan aasilla Medeon padon päällä Almatyssa, Kazakstanissa. Minulla oli tuolloin päälläni hempeän pinkki pellavainen jakkupuku ja kuumetta yli 39 astetta.
6. Vuonna 2006 olin työmatkoilla 60 pv vuodesta. Se oli henkilökohtaisen elämän kannalta aika paljon. Miltei liikaa.
7. Nykyiseen työnkuvaani ei sisälly matkustamista. Silti olen käynyt sitten marraskuun Kanadassa, 2 x Tanskassa, 2 x Saksassa, Virossa, Ruotsissa ja Latviassa. Niin --- ja mm. Tampereella ja Peräseinäjoella.
8. Kesäkuussa menen Edinburghiin. Näin siitäkin huolimatta että en golfaa enkä juo viskiä.
9. Ennen marraskuuta 2012 en ollut ikinä käynyt yhdelläkään konepajalla. Nyt olen pajakonkari, kiertänyt niin Suomen, Ruotsin, Viron, Saksan ja viimeksi Latvian pajoja.
10. Vierailemistani pajoista vain Saksassa pajalla seinällä oli tissikalenteri.
11. Tapailen viran puolesta v. 2002 Mr. Latviaa. Tällä viikolla jopa iltapäiväkahvien merkeissä.

Ja sitten vastauksia Johannan suuriin kysymyksiin:

1. Mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä tahansa? - En varmaan mitään erityistä. Haluan olla oman onneni seppä. 
2. Mikä on elämän tarkoitus? - Elää anteeksipyytelemättä mutta silti muuta elämää kunnioittaen.
3. Mikä tekee sinut onnelliseksi? - Hyvä elämä tässä ja nyt. Onnelliset, tasapainoiset ja rakastavat lapset, omaa aviomiestäkään unohtamatta.
4. Millaisena haluat nähdä elämäsi, kun sitä vanhana taaksepäin katselet? - Haluan nähdä elämäni tarkoituksellisena polkuna kohti parempaa.
5. Mitä asiaa luulet katuvasi myöhemmin? - Haluan elää elämäni ilman katumusta. 
6. Mikä on suuri salainen haaveesi? - Ei se nyt mikään salaisuus ole, että ulkomaankomennus olisi taas poikaa. Johan tässä vajaa vuosi Suomessa on asuttukin :)
7. Mitä asiaa itsestäsi monikaan ei tiedä? - Minulla on aivan olematon nimimuisti, eikä kasvomuistissakaan ole kehumista. On muuten kohtuullisen kiusallinen piirre niin busineksessa kuin muussa elämässä. 
8. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? - Kansainvälisissä teknisisssä asiantuntijatehtävissä tai hankinnassa. Kumma juttu että ensimmäisenä tulee nämä työsiat mieleen ;) 
9. Ketä opettajaasi haluaisit kiittää erityisesti ja miksi? - Historianopettaja Alpuaa? Englanniopettaja Kammosta? Matematiikanopettaja Kemppiä? Kuvaamataidonopettaja Joutsia? Ruotsinopettaja Kauhasta? --- Ei, haluan kiittää silloista  lukion rehtoria, joka opetti myös kurssin-pari biologiaa. Olikohan se nimi nyt Tahvanainen, en (yllättäen) muista, mutta sen muistan kuinka hän kerran opetti meille tytöille että "ei pidä antaa niin kuin ajokoira." Siinä sitä elämänohjetta kerrakseen ;)
10. Mitä matkustaminen sinulle merkitsee? - Käytännössä tutustumista kaiken maailman perähikiöihin. 
11. Miten sinusta tuli bloggari? - Täydellisenä kotirouvana sitä tekee kaikenmoista hassua aikansa kuluksi.

Ja sitten ne jatkokysymykset:

1. Mikä taas on se maailman kolkka, minne et ikinä haluaisi muuttaa?
2. Mikä on pahin perähikiä missä olet käynyt?
3. Mitä et ikimaailmassa haluaisi tehdä työksesi?
4. Jos saisit kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?
5. Uskotko tahtoon vai sattumaan?
6. Mikä on pohjakosketuksesi?
7. Milloin olet ollut huipulla?
8. Missä sait ensisuudelmasi?
9. Kumpi oli ennen, muna vain kana?--- Ja vielä kaksi pitäisi tiristää...
10. Mikä on paras urheilusuorituksesi?
11. Kuinka epäisänmaallista on olla katsomatta mm-lätkää?

Seuraavaksi haasteosio:

No, kaikki kynnelle kykenevät voivat osallistua talkoisiin. Tietty Kaisuli tuoreena bloggaajana on luonnollisestikin tulilinjalla. Että terkkuja vaan :)

Psssst. Esikatselussa fontit näkyy miten sattuu. Kiitos siitä kuuluu Googlelle! Mutta kirjoitusvihreet ovat kyllä omatekemiä = ei yhäkään suomenkielistä oikolukua tällä kotikoneella. 

Ostospaasto

Blogimaailmassa on viime aikoina keskusteltu rahasta. Varsinkin muotiblogeissa maailmankuva on hyvin materialistinen. Merkkilaukkuja. Kalliita kenkia. Vaatteita. Meikkeja. Hankintoja, haluja ja himotuksia. Tuntuu etta kuluttamisella ei ole mitaan rajoja.

Minun SE laukku. Silla mustan Marcin esittely olisi liian normaalia ;)

Ymmarran etta suosituimmat bloggaajat saavat esim. henkkamaukoilta, yvesrokkereilta sun muilta riepuja ja pakkeleita esiteltaviksi. Tuotesijoitteluksi sita kai sanotaan. Mulberry, vuitton ja louboutin -sarjaa en rehellisyyden nimissa oikein tajua. Toisaalta, jos jonkun ihmisen elamanlaatu tonnin stifloista saati kainalossa kulkevasta nahkapussukasta paranee, niin mika ettei. Yksilollisyydesta ei tosin enaa voi juuri puhua. Aiheellista on kuitenkin miettia millaista elamisen mallia tama tavaran ylistaminen oikein antaa. Tavara kun ei tuo onnea. Kuluttaminen kuluttaa, jos ei muuta niin rahaa.

Ei liene salaisuus, etta pidan itsekin shoppailusta. Olen rattihullu ja merkkitietoinen snobi. Valilla esittelen loytojani taallakin, mutta aika usein en. Tuskin olisitte tulleet hullua hurskaammaksi, jos olisin kertonut teille viime viikkoisista verkkariostoksistani Abercombien -40% alesta. En myoskaan tieda olisitteko jakaneet iloani toisesta aleloydosta, Vincen silkkimekosta. Viime hetken hamstrausiskuni Sephoraan ja Cliniquen meikkitiskille olisi ehka mennyt jo surkuhupaisuuden puolelle. Niita 15 taalan ripsivareja kun lahti mukaan muutama.

Mutta hups! Nythan mina kerroin teille ne kaikki! Pitaisikohan kayda ottamassa viela kuvat loydoista...?

Vaatteet ja kosmetiikka ovat taalla rapakon takana aika paljon edullisempia kuin Suomessa. Tassa osavaltiossa (Massachusetts) ruuan ohella myos vaatteet ovat myyntiverosta vapaita. Naapuriosavaltiossa (New Hampshire) myos kosmetiikka on verovapaata, siella kun myyntiveroa ei tunneta lainkaan. Verrattuna siis Suomen lahtokohtaisesti kalliimpiin hintoihin ja 23% arvonlisaveroon, ostoksilla kaynti kannattaa.

Silti, rajansa kaikella, niin vaatekaapilla kuin kylpyhuoneen lipaston laatikoilla. Ehdottaisinkin siis ostospaastoa. Kokeilkaa olla kuukausi, 40 paivaa, kolme kuukautta tai vaikka koko vuosi ostamatta mitaan. Ei siis vaatteen vaatetta, ei ripsivaria, ei huulipunaa. Itse ajattelin kokeilla. Jos nyt vaikka kolmella kuukaudella aloittaisi. En siis koko touko-, kesa- ja heinakuussa osta yhtaan mitaan.

Lahteeko joku haasteeseen mukaan tai pistaa vielakin paremmaksi?

Koska toukokuuhun on viela aikaa (kirjoitan tata 12. huhtikuuta), taidankin pakata pojat autoon ja lahtea hamstraamaan heille farkkuja Gymboreen alesta, tekopyha nillistelija kun olen.
Edit: Hah! Ei taalla nain kevaalla mitaan farkkuja myyda, paitsi shortseja.

Sitä sun tätä

Sugar muisti minua joku aika sitten suloisella, ystäväkirja-tyylisellä haasteella.

- Kiitos, Sugar!

Alla siis satunnaisia, tärkeämpääkin tärkeämpiä faktoja minusta:

Lempikukkieni kuva, ja vieläpä lempiväreissäni, napattu täältä.

Lempiväri: Oranssi, keltainen, turkoosi, limenvihreä. Ylipäätään pidän kirkkaista, iloisista väreistä, vaikka en niihin juuri pukeudukaan, paitsi kesällä. Mutta pojat pukeutuvat, kun äiti pukee. Vauva-ajoista aloitettu väriaivopesu on toiminut ja olen kierolla tavalla onnellinen, että Niilon lempivärejä ovat punainen ja oranssi. Pinkki ei kuitenkaan käy, koska se on tyttöjen väri.

Lempinumero: 3, 7 ja 21. Ja ei, en harrasta lottoamista, vain kertotaulua.

Paras juoma: Raikas lähdevesi ja Poland Springin kuplavesi. Makusyistä juomme pullotettua lähdevettä, jota sitten rahtaamme gallonan tai 10-litran kanistereissa kaupasta. Siinä sitä on bodausta kerrassaan! Ennen kuin ristiinnaulitsette luonnonvarojen tuhlaamisesta, niin oli meillä vesijohtoveden suodatukseen Brita-kannukin, mutta se on pakattu jo muuttokuormaan.

Facebook vai Twitter: Facebook. 

Intohimoni: Hyvä ruoka ja treeni = parempi mieli. Rakastan ruokaa ja sen laittamista ja siten dieetit ei vain ole minun juttuni. Ei, nälkäisenä minusta tulee kammottava ihminen. Jotta pysyn edes jollain lailla kuosissa, harrastan liikuntaa päivittäin. Hyvällä omallatunnolla syödyn pastalautasen ohella saan kovan kunnon ja hyvän mielen. Win-win-win, siis  :)

Lahjojen antaminen tai saaminen: Antaminen, vaikka toki saaminenkin on kivaa. Että *wink*wink* vaan puolisolle: jollain merkittävällä henkilöllä on huomenna syntymäpäivät ;)

Mieluisin kuvio tai muoto: Raita. Kuitenkaan se Marimekon tasaraita ei oikein iske, lieneekö sitten se paidan malli joka ei imartele. Lahjoitinkin muuton tohinoissa kaikki tasaraidat, pitkä- ja lyhythihaiset, naapurille.

Paras päivä viikossa: Perjantai. Viikonloppu yhdessäoloa, hyvää ruokaa, ulkoilua, treeniä ja muita uusia seikkailuja edessä.

Lempikukka: Tulppaani --- kukka joka tuo kevään.

Haaste lienee jo aika laajalti kiertänyt, mutta tehköön tämän siis kuka vain haluaa, vaikka uudestaan :D

Sydämellä osuman sain

Kuva.

Upea ja ihmeellinen Nollavaimo muisti tunnustuksella. Pelin ehdot ovat seuraavat:

Tunnustuksen saajan on...
§ kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen / haasteen sai
§ paljastettava seitsemän faktaa itsestään
§ laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin

1. Että Nollis, kiitosta vaan. Olen oikeasti aika otettu.

Näin Oscar-iltana, haluan kiittää tästä saavutuksesta rakasta miestäni, lapsia, äitiä, isää, isoveljeä, anoppia, appiukkoa, lankoja ja kälyjä, sukua ja ystäviä, vihollisiakaan unohtamatta. Ilman teitä en olisi tässä, sillä te teitte minusta sen mikä olen!

--- Ja katin kontit! Olen se mikä olen, ihan vain kiusallani ja kaikista teistä huolimatta ;D

2. Ja sitten niihin faktoihin:

• Mielikuvituksettomuuden lisäksi olen myös tylsä. Kaivan nenääni ja pureskelen kynsiäni. Ehkä jopa piereskelen. Juuri niin kuin hienon naisen kuuluukin.
  
• Aiheutin tänään palohälytyksen hotellissa. Se oli joko
  a) Jumalan tapa kertoa, että illallisella ei pidä tarjoaman lapsille kalapuikkoja muussin kera, tai
  b) seurausta siitä, että mikronkestävä wax paper ei ole kaikesta huolimatta uuninkestävää.
  Epäilen jälkimmäistä, vaikka paketin kyljessä ei asiasta mitään mainitakaan.
  
• Lapsukaisten myötä olen muuttunut suomalaisittain friikiksi. En nimittäin juo juurikaan alkoholia saati tupakoi. Kyseessä ei ole mikään vakaumuksellinen valinta tai draaman kaaren mukainen päätös, vaan puhtaasti turhamainen juttu. Kolmenkympin rajapyykin ylityttyä peilistä kun ei enää hauskan illan jälkeen tuijottanut takaisin dekadentti kaunotar, vaan Mervi. Tapola. Niin, ja onhan tässä tietty nyt jotain terveyshyötyjäkin. Mutta niitä rahansäästölaskelmia en ole koskaan oikein tajunnut.
  
• Minulla on joko huono kuulo tai pitkät piuhat. Aina mieheni puhuessa minulle, kysyn "mitä?"
  No, ehkä molemmat, ehkä en vain kuuntele häntä. Seuraava!
  
• En voi sietää Adelen "Someone Like You" -biisiä. Kuin kissaa tapettaisiin! Ja mitä sanoitukseen tulee, ihan kauheaa kuraa sekin. Just get over it!
  
• Vaikka en ole pessimistinen maailmanlopun maalailija, vaan pikemminkin päinvastoin, perusilmeeni on tyly ja totinen. Ala-asteella opettajani oli jopa yhteydessä vanhempiini, koska oli niin huolissaan totisuudestani. Että hymyile siinä sitten, vaikka olisit kuinka ajatuksissasi. No, nyttemmin olen yrittänyt opetella positiivisempaa ilmettä.
  Ja hampaat paljastavaa jenkkihymyä.
  Saanut yliannostuksen auringonvaloa ja D-vitamiinia =))
  
• En osaa / kerro vitsejä. Mieheni kanssa tästä on tullut vitsi. Hän huolehtii, Mogadishu Avenuen hengessä, että minulla ei ole yhtään tylsää päivää. Minä taas en kerro yhtä ainutta vitsiä.
  Kerran oli tosin aika lähellä.

3. Viimeisenä kohtana laitetaan vielä vahinko kiertämään.

Pitkällisen harkinnan jälkeen  ---

--- palkinnon saa

Blondi-insinööri BeeDee 

'Cause you're the one! 

Olet blogisi perusteella niin pelottava voimanainen, oikea amatsoni, että kadulla kohdatessa vaihtaisin kunnioituksesta laumani kanssa toiselle puolelle :)

Unelmia

Alpeilta törähti haaste! At home with Sofia -blogin Sofia haastoi listaamaan 5 tavaraa ja 5 asiaa joista unelmoin. Iso kiitos siis Sofialle haasteesta :)

Ja sitten äääääääk! Toisin kuin voisi luulla, tämä on vaikea, todella vaikea rasti, varsinkin näin mielikuvituksettomalle ihmiselle kuin minä.
Mutta yritetään.
Ensin ne 5 tavaraa:

1. Täydellinen valkoinen t-paita.

 

Kuva täältä.

Toisin kuin voisi kuvitella, täydellisiä valkoisia t-paitoja ei kasva joka oksalla, ei edes joka toisella. Täydellisen t-paidan tulee olla 100%:sta puuvillaa, napakkaa, sileää neulosta, ei läpikuultava, muttei myöskään liian paksu ja tunkkainen. Leikkauksen tulee imarrella kantajaansa olematta liian tiukka saati liian löysä. Ja helman pitää olla juuri oikean pituinen: riittävän pitkä peittämään vatsan, muttei liian pitkä pidettäväksi farkkujen päällä.

Toistaiseksi täydellisen paidan etsintä jatkuu. Kuvassa potentiaalinen täydellinen, James Perseen tuotantoa.

2. Le Creusetin pata poikineen.

Kuva täältä.

Le Creusetin patojen sanotaan olevan täydellisiä. Ja ikuisia. Kyllähän noissa siis hauduttelisi hernekeittoa, keittelisi kastikkeita ja laatisi lasagnea, muista herkuista puhumattakaan.

3. Juoksumatto, joka jaksaa viihdyttää kun lenkkarit vauhtiin kiihdyttää.

Kuva täältä.

Keleistä ja vuorokaudenajoista riippumattomaan juoksuharjotteluun tällainen kunnon juoksumatto olisi aivan ykkönen. Tylsyyskuolemalta pelastaa värkin viihdekeskus. Kanavatoivelistalle voisi laittaa vaikka BBC American, TBS:n, HGTV:n ja muutaman sata muuta kanavaa, noin niin kuin alkajaisiksi.

4. Pesukone ja kuivausrumpu.

Kuva täältä.

Minä ihan oikeasti pidän pyykinpesusta. Paljon. Olen miltei toipunut LG:itteni myymisestä, mutten ihan kuitenkaan. Uskoisin että elämänlaatuni paranisi huomattavasti Electroluxin pesutupalaitteistolla, juurikin niillä joissa on se höyrypesuominaisuus. Tykkäähän Kelly Ripakin niistä.

5. Talo uima-altaalla ja puutarhurilla.

Kuva täältä.

Onko talo tavara? No, tässä listassa on.

Vaikka meillä nyt onkin ihan hyvä talo paraatipaikoilla Vantaalla, en pistäisi pahakseni isompaa ja hienompaa mökkiä, isommalla ja hienommalla tontilla, ehkäpä jopa jossain muualla kuin Vantaalla... tai edes Suomessa. Pimeys, räntä, lumi ja paukkuva pakkanen kun eivät oikein sytytä.

Concord (MA) tuossa vieressä olisi oikein näpsäkkä, vauras ja fiksu paikka asua. Ilmastokin on useimmiten Suomea siedettävämpi, talvi lyhyempi ja kesä kuumempi. Pojilla olisi lähellä hyvät koulut ja muutama laatuisa yliopistokin joista valita, Harvard ja MIT noin niin kuin etunenässä, tietenkin :)


OK, tavarat ovat pulkassa.
Ja nyt siis niihin asioihin:

1. Hyytymätöntä hymyä.

Kuva täältä.

Onnea ja iloa ja sitä kautta hyytymätöntä hymyä, sitä tarvitaan tekemään tästä maailmasta edes hiukkasen parempi paikka. Toivon että hymy ei häviä meidän vanhempien, eikä varsinkaan poikiemme kasvoilta, eikä nauru lakkaa raikumasta, ikinä!

2. Tulevaisuus jossain muualla kuin matkalaukussa.

Kuva täältä.

Olemme eläneet kohta 3,5 kuukautta matkalaukkuelämää. Joskus marraskuussa luulin, että tätä kestäisi noin 1-2 kuukautta, mutta ei --- loppua ei vielä edes näy. Näin ollen, ihan vain vienosti toivon, että joskus ennen tulevaa kesää, päädymme jonnekin. Toisaalle Amerikkaan tai vaikka Kiinaan, hätätilassa Suomikin toki käy.

3. Aikaa.

Kuva täältä.

Toivoisin, että minne tahansa elämä meidät heittääkin, meille jää myös aikaa. Olla paitsi me myös minä ja sinä. Lähellä ja läheisille.

Tämä viikko on ollut jotenkin hassu. Ja viime viikko. Ja sitä edellinen. Itse asiassa jo aika monta viikkoa. Aika vain hujahtaa ohitse. Mutta hyvällä tavalla. Leikkipuistossa. Kirjastossa. Lounaspöydässä. Päiväunilla. Piirtämässä. Uimassa. Illallisella. Juoksumatolla. Lapsia kylvettämässä. Sohvalla oman kullan vieressä. Aika voisi silti kulua hitaammin. Haluan nauttia näistä hyvistä hetkistä, elämästä, pitempään! 

4. Koko perheen rantaloma.

Kuva täältä.

Huomiseksi on luvattu lumisadetta. 100%:n todennäköisyydellä. Ja sunnuntaiksi pakkasta ja viimaa. *HRRRR* En ole kovin nirso rantalomakohteen sijaan. Karibia kelpaa, mutta myös Havaiji menettelee :)

5. Lasketteluloma ihan vain kaksin.

Kuva täältä.

Olen viimeksi ollut suksilla kevättalvella 2009. Olisi siis enemmän kuin korkea aika käydä kokeilemassa kuinka ruosteessa kantit saati taidot ovat. Koska nyt kerran Ameriikassa ollaan, niin Aspen olisi kohteena ihan kiva.
--- Ja suksille siis ihan vain kaksin, miehen kanssa ♥


Hip-heijaa! Sain kuin sainkin listan laadittua! Kieltämättä tuo taustalla pyörivä Road Trip hieman häiritsi keskittymistä, josta johtuen pahoitteluni mahdollisista kirvoitusvihreistä :)
Pitäisiköhän bonustoiveena pyytää hieman lisää mielikuvitusta ja paremman leffamaun? Tai ylipäänsä huumorintajua?

Ai niin, piti sanomani että tämän haasteen saa tehdä kuka halajaa haaveilla. Paitsi että näin tarkemmin ajatellen Nollavaimon ja Mariannen listat ovat varmasti mielenkiintoiset. Täältä siis pesee, oikein elextroluxilla!

Omituista

Finn for Life -blogi haastoi kertomaan 5 ominaisuutta / omituisuutta täältä Pahvitalon tontilta.
--- Että kiitosta vaan sinne jonnekin, olen imarreltu :)
Tällaiselle kaikin tavoin keskinkertaiselle tavikselle haaste on aika kiperä, mutta yritetään:

1. Olin talven 1998-99 vaihto-oppilaana Napolin yliopistossa, Italiassa. En ollut koskaan käynyt maassa ennen sinne vaihtoon lähtemistä, joten pidin veljeni varoitteluja "ne ei muuten sit puhu englantia" turhina. Veli oli oikeassa: ei ne puhuneet. No, tasapuolisuuden nimissä minä en myöskään osannut sanaakaan italiaa.

2. En ollut koskaan käynyt USA:ssa ennen tänne muuttamista. Mutta paikalliset puhuvat englantia. Minäkin puhun englantia. Ja jonkin veran italiaa. Sen verran etten jää ainakaan nälkäiseksi.

3. Olen valitettavan kaikkiruokainen. On vain kaksi ruokaa jota en vapaaehtoisesti suuhuni pistä: ensimmäinen on keitetty lehmänutare ja toinen kurpitsasalaatti. Ensimmäistä herkkua sain maistaa kerran Napolin seudulla sunnuntailounaalla, toista on tyrkyllä joka ainut joulu anoppilassa.

4. Kaikkiruokaisuudesta johtuen kärsin nuoruusvuodet kroonisesta iso-perse-ehkä -syndroomasta. Iän ja painovoiman myötä syndrooma on jalostunut paksut-reidet-ehkä -tilaksi.

5. Olen naistenlehtien suurkuluttaja. Olivia, Trendi, Evita, MeNaiset ja Anna edustavat minulle sitä parhainta ajanvietettä. Jenkkilehtien henkilökohtaiset huiput ovat Shape ja Women's Health, mutta paikalliset juorulehdet uppoavat myös vaivatta. Kaunokirjallisuutta en sen sijaan ole jaksanut lukea noin viiteen vuoteen, kiitos uuvuttavan jälkikasvun. Silloin joskus ennen lapsellisen ajanlaskun alkua olin englanninkielisten dekkareiden suurkuluttaja. Ehdottomia suosikkejani olivat Minette Waters, Michael Dibdin ja Donna Leon.

Haaste pitäisi kaiketi pistää eteenpäin, mutta näin *niisk* lunssaisena *niisk* ei tuo järki juokse sitäkään vähää.
Jos joku siis tykkää itseänsä paljastella, niin be my guest :)