Friday, July 13, 2012

Elämä, anyone?


Viime viikonvaihteessa vietin vuosijuhlia. Juoksin neitsytlenkkini Nike+ SportWatch GPS:ssäni kanssa 8.7.2011. Alkuhankaluuksien (siis kuka niitä käyttöohjeita lukee?) jälkeen välillemme on muodostunut vahva ja toimiva side, jota on vaalittu ahkerasti ja huolella.

Saldo on soma.

1600 km.
1000 mailia.

Juoksua. 
Vuodessa.

Helsingistä Utsjoelle.
Ja Utsjoelta takaisin Sodankylään.

Eikä tässä vielä kaikki.
Näistä 1600 kilometristä noin 700 on juostu juoksumatolla.

Että haloo.
Ei oo valoo.

SWOT-tyyppisenä yhteenvetona tästä kaikesta ---
Selviä vahvuuksia ovat, että kilometrimäärästä huolimatta paikat ovat säilyneet enimmäkseen ehjinä. Hommassa on kai sittenkin ollut siis jotain järkeä (?) mukana. Myös mamman mielenterveyden kannalta lenkkeily on ollut tosi jees. Olen kesän myötä siirtynyt johdonmukaisesti aamulenkkeihin ja päivä saa kympin lenkistä hyvän alun. Oikeasti. Endorfiinit siis toimii.


Heikkoutena, uhkana ja myös orastavana mahdollisuutena on päättömän juoksentelun käyttö painonhallintamenetelmänä. Jouduin pari viikonloppua takaperin myöntämään itselleni, että 31 km viikossa ei ehkä tällä piimä+ruisleipä -määrällä sittenkään riitä kompensoimaan sitä puolen kilon perjantaipussia. Siis irtsareita. Nostin kilometrimäärät 67:ään ja vaihdoin sokerinlähteen jäätelöön. Koska sehän on vähän niin kuin funktionaalinen elintarvike. Sokeri + kalsium. Jeh?


Ehkä suurin uhka koko harrastuksessa on oman identiteetin muuttuminen pitkänmatkanjuoksijan identiteetiksi. Siis sellaiseksi tuulen tuivertamaksi. Hienhajuiseksi. Sellaiseksi, joka elää vain juostakseen. Syö proteiinilisiä ja juo palautusjuomia. Trikoissa. Toistaiseksi olen pysynyt samassa leirissä Forrest Gumpin kanssa. Minä vain juoksen.


Mahdollisuus on myös se, että kilometrien myötä kunto on kasvanut. Ja nopeus. Ehkä. Pitäsi saada kisoja alle, jotta saisin todistettua tämän olettaman. Että vinkkejä kympin kisoista (heinä-/elokuu, PK-seutu) kehiin, kiitos! Puolikasta kokeillaan taas (ehkä) syyskuussa joko Espoon Rantamaratonilla tai Pääkaupunkijouoksussa. Tai molemmissa.


Että ei minulla muuta.
Elämää.

Thursday, July 12, 2012

Siistii!


Jommassa kummassa laadukkaassa iltapäivälehdessä julistettiin kuinka euron kriisi on vienyt kesäkelitkin Suomesta. Aika kauanhan siinä meni ennen kuin joku tämän analogian keksi.

Kolmen kuulemma hienon pois Suomesta vietetyn kesän jälkeen tämän kesän ilmasto tuntuu taivaalliselta middle fingeriltä. Ehkä ymmärrän vinkin vähemmälläkin. Että we have this thing called reilu meininki.

Niin tai näin, itse kyllä kaipailisin jo hieman UMTS-kauppoja. Kai nimittäin muistatte sen kuuman ja aurinkoisen kesän kun Sonera osti muutamalla miljardilla ilmaa Saksasta? Ei se mitään. Minä muistan.

Muutenkin kesä on kulunut leppoisasti to-del-la siisteissä merkeissä. Junioria on siisteyskasvatettu ja mamma on juossut kuin heikkopäinen, aamulenkkejä siis. Pissaa, kakkaa ja rakkoja --- voiko ihminen enempää elämältä pyytää!

Vieläköhän keksisin jotain kursivoitavaa?

Monday, July 2, 2012

Voihan hyttynen!

Olimme viikonloppuna luonnon helmassa, mökillä.

  

Pojat nauttivat uimisesta ja auringosta, erilaisesta elämästä. 
Niin me aikuisetkin. 
Kai. 
Sen minkä hyttysten kiroamiselta ehdimme.

Mutta yksi asia on varmaa.
Seuraavalla mökkireissulla mukanamme on ansa.
Karkoitin.
Ihan mikä vain.
Joka antaa nukkua ilman ohvia.
Ennen kello viittä aamulla.

Sillä tämä äiti tarvitsee kauneusunensa.

Onko teillä vinkkejä tehokkaaseen hyttysten karkoittamiseen?