Vegasin varjot ja valot

 

Eeppinen lännen valloituksemme alkoi ja päättyi Las Vegasista, Nevadasta.

Las Vegasia on luonnehdittu kaupungiksi jossa "what you see is what you get." Kaupunki ei ole tunnettu korkeakulttuurista, vaan siitä kaikesta muusta. (Niin, Celine Dion ehkä laulaa korkealta, mutta kulttuuria, huh?!?) Pakko tähän on kai myös heittää se kulunut klassikko: "What happens in Vegas, stays in Vegas." Ja ne puolen metrin korkuiset, täysin järjettömät cocktaillasit. David Copperfield. MGM:n leijonat. Kadunkulmissa kauniiden tyttöjen yhteystietoja tarjoavat meksikaanit.

Kaikki se hulluus.
--- Kuuluu asiaan, olemmehan Las Vegasissa.

 

 

Kaupungin historia on tuore mutta kiehtova. Elviksen jälkeen, 1980-luvulla, kaupunki oli maineeltaan pikkuisen passé, vähän kuin ruotsinlaivat nykypäivän Suomessa. Silloin kiinteistösijoittaja Steven Wynn näki tilaisuutensa, iski pöytään Wall Streetiltä käärimänsä rahat ja aloitti The Miragen myötä megaresorttien aikakauden Stripillä. The Miragea seurasivat toinen toistaan mahtavammat hotelli- ja kasinohankkeet, joissa ei ole rahaa eikä mielikuvitusta säästelty.

 

 

Stripin kehittyessä myös perinteistä Downtownia on koetettu pitää hengissä ja ehostaa. Paikassa on Strippiä enemmän sitä jotain, olisiko se nyt sitä vanhan ajan henkeä.

 

Las Vegaskaan ei ole säästynyt viime vuosien taloudellisilta ilmakuopilta. Matkailijoita toki yhäkin riittää, mutta varsinkin Downtownissa kokonaisia kauppakeskuksia on mennyt nurin. Lisäksi kaupunkikuvaa värittää siellä täällä kesken olevat, massiiviset, autiot rakennustyömaat. Parempia aikoja siis odotellaan.

Ja niitä vihkikappeleita, niitä kaupungissa riittää. 11.11.2011 kappeleissa riitti myös asiakkaita. Lieneekö se sitten romanttista, on tietenkin täysin makuasia. Tarkoitan siis sitä, että nuori Elvis kyyditsee juurivihityn parin vaaleanpunaisella avo-Cadillacilla Vegas-kyltille hääkuvaan.

 

Panttikonttoreitakin kaupungista löytyy, maailmankuulujakin. Käyvät vaikka tuoreen vihkisormuksen panttaamiseen.

Mietimme eräänä iltana mieheni kanssa, että koska Stripiltä löytyy jo New York vapaudenpatsaineen, Venetsia kondoleineen, Pariisi Eiffel-torneineen, Luxor pyramideineen ja Caesarin palatsi, paikkaa voisi yhtä hyvin koristaa myös Helsinki --- kadunpätkä jossa sataa aina vettä, tarjoilijat ovat ynseitä ja eivät tarjoile. Luonnollisesti kaikki olisi myös todella kallista ja annokset pieniä. Toinen kasinoresortti voisi olla Kreml. Paikan valuuttana toimisivat sukkahousut. Myös Kiinan muuri voisi olla hyvä teema huippuluokan hotellille. Resortissa henkilökunta keskittyisi naureskelemaan asiakaskunnan ulkonäölle.

--- Ja ihan ilman päihdyttäviä juomia ideoimme, epäkorrekti ja huono huumori onnistuu helposti ilmankin.

PS: Jos jotakuta kiinnostaa Pahvitalon Perheen uhkapelit, niin jäimme reilusti voitolle. Sijoitin taalan pitkäkätiseen. Vedin kahvaa kerran, voitin 40 taalaa, otin rahat ulos ja poistuin paikalta. Mies pyöritti hotellilta saatua leikkirahaa hetken ruletissa ja poistui pöydästä 50 taalaa rikkaampana.

Pojille ostettiin voitoilla uudet autot, Mustang ja Lamborghini.