Viikon parhaat

Viikon sitaatti:

J.R.R. Tolkienin sanoin:

All that is gold does not glitter,
Not all those who wander are lost.

Kävelylenkki  metsässä Niilon kanssa kahdestaan, Kennedy Pondia etsien. Kultainen hetki, emmekä edes eksyneet, äidin yrityksistä huolimatta. Niin, ja se lampikin löytyi.

Viikon romantiikka:

14.2.

Tietysti.

Ensitapaamisestamme tuli kuluneeksi 2004, 2005, 2006.... hyvänen aika, jo 8 vuotta!

Viikon hölösuu:

- Hei isi! Äiti osti sulle suklaata.

Kannattaa hankkia valentineslahjukset yhdessä miltei viisivuotiaan kanssa. Kyky pitää salaisuudet on taattu --- noin 2 sekuntia kotiinpaluusta.


Viikon kova ääni:

Korvia vihlova ja veret seisauttava

...*tööt*TÖÖÖT*tööt*----*tööt*TÖÖÖT*tööt*...

Palohälytys keskiviikkoaamuna klo 7:40. Mitään ei palanut, päinvastoin. Uima-allastilan kosteus vain laukaisi koko hotellin palohälyttimet raikaamaan. Ja palomiehet evakuoivat hotellin, varmuuden vuoksi.

Viikon vaaleahiuksinen kysymys:

- Siis mitä tää melu oikein on?

Kysymyksen esitti eräs 35-vuotias yksinkertainen vaimo, kaksinkertainen äiti rakkaalle aviopuolisolleen keskiviikkoaamuna noin klo 7:40:21.

Viikon melt down:

 - Byäääääääääää!

Niilon täydellinen luhistuminen keskellä ruokakaupan parkkipaikkaa, matkalla ostamaan synttärikakkua. Miksikö? Äiti vain pyysi poikaa pitämään kädestään kiinni, vilkaan liikenteen takia.

Viikon kohteliaisuus:

- You and your baby look so similar that you could be twins! And that was a compliment!

(- Näytätte lapsenne (Leo) kanssa niin samanlaisilta, että teitä voisi luulla kaksosiksi! Ja tämä on kohteliaisuus!)

Lausahdus on kuultu leikkipaikalla noin 12-vuotiaan pojankoltiaisen suusta. Miltei voittaa sen pari vuotta aiemmin kuullun "oletko au-pair" -kohteliaisuuden. Vai olikohan se sittenkään kohteliaisuus?

Viikon tunnustus:

Sofia / At home with Sofia tunnustautui lukijakseni.

Kiitos!

Haasteessa peräänkuulutettiin alle 200 lukijan ulkosuomalaisblogeja, joista pitää ja suosittelee eteenpäin. Lupaan ryhdistäytyä tämän viikonlopun aikana haasteen eteenpäin laittamisen kanssa.

Viikon moka:

Sandaalit.

Eikä vain yhdet, vaan kahdet. 

Samanlaiset.

Tilasin itselleni tulevaksi kesäksi nahkaiset flip flopit. Kello oli puoli kaksitoista illalla, kun vihdoin viimein painoin entteriä. Saavutettuani  tilausprosessissa point-of-no-returnin, huomasin että ostoskorissa olikin kahdet lipokkaat yksien sijaan. *GRAUH* --- Ja ei, älkää kysykö miten, en tiedä. No, palautukset ovat onneksi ilmaisia.


Että tässähän nämä epäolennaisimmat, menneestä seitsemästä päivästä.
--- Toivottavasti teilläkin oli kivan jännä viikko.

Kirjalöytöjä

Käväisimme tänään jälkikasvun kanssa kulttuuririennoilla. Siis kirjastossa. Palautimme lainassa olleet *huoh* auto- ja konekirjat ja haimme *huoh* vähintään samanlaisen lastin uusia, siis auto- ja konekirjoja. Viidessä vuodessa olen muuten oppinut kohtuullisen paljon maansiirtokoneiden sielunelämästä, pyytämättä ja yllätyksenä.

Tällä kertaa mukaan tarttui poikkeuksellisesti myös muutama ei-autoaiheinen helmi, jotka ajattelin jakaa kanssanne:

1) Red Lace, Yellow Lace - Learn to tie your shoe! by Mike Casey

Kuva.

Aivan loistava ajatus ja vielä parempi toteutus! Kirja opettaa vaihe vaiheelta kuinka kengännauhat sidotaan, punaisen ja keltaisen kengännauhan avulla. Niilon kanssa iltapäivällä hieman jo harjoiteltiin ja hyvinhän tuo sujui.

Kun lapsi/lapset on saatu ylläolevalla tietokirjalla riittävään solmuun, voikin istahtaa sohvalle ja ryhtyä nauttimaan alla olevista taideteoksista:

2) Seasons by Blexbolex

Kuva.

Kuvat lainattu.

3) People by Blexbolex

Kuva.

Kuvat lainattu.

Blexbolex on Berliinistä käsin työskentelevä ranskalainen sarjakuvataiteilija ja kirjankuvittaja. Hänen työnsä ovat niittäneet kultaa ja kunniaa, eikä syyttä. Jokin näissä vanhaa ja uutta oivaltavasti sekoittavissa kuvissa säväyttää --- ja hymyilyttää. Ja paperikin on kivan karkeaa!

Lastenosasto oli oikeastaan aika mielenkiintoinen paikka löytää kirjat. Löytyyhän People -kirjan hahmojen joukosta mm. nudisti ja teloittaja ;)

Niin tai näin, kuvakirjat ovat juuri sopivaa luettavaa kaltaiselleni kiireisen päivän jälkeen nuupahtaneelle äidille. Katsotaan sitten viiden vuoden päästä, josko sitä kykenisi taas lukemaan oikeita kirjojakin. Voisin vaikka aloittaa Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Tai Punaisesta Erokirjasta. Sivistyksessäni kun on muutaman Finlandiapalkinnon mittaisia aukkoja. Onneksi sentään Scarryt ja Dr. Seukset ovat hallussa.

Syntymäpäiväpoika

Hakiessani Niilon tänään esikoulusta, kerroin kuinka olimme aamupäivällä käyneet Leon kanssa asioilla. Olimme hankkineet paperilautaset, lusikat ja lautasliinat perjantaita verten. Kerroin kuinka huomenna torstaina käymme sitten yhdessä hakemassa kakun, jonka Niilo saa valita ihan itse. Poika kun haluaa tarjota luokkakavereilleen tulevien 5-vuotis syntymäpäiviensä kunniaksi kakkua.

- Ja sitten auton takakontissa pitää olla paljon tilaa, Niilo sanoi.
- Miksi?
- Minä saan niin paljon isoja lahjoja, esikoulusta ja muualta. Niitä työnnettäviä ulkoautoja ja työkoneita ja pienempiä autoja ja ...autoja ja autoja ja koneita ja kaivureita, sellaisia kun olen netissä nähnyt.
- Aha. Kirottu YouTube, ajattelin.
Pysähdyimme kotihotellin lähellä olevalle leikkikentälle leikkimään. Yllättäen, koneleikkejä. Autoleikkejä.

 Kotipihaan ajaessa takapenkiltä kuului taas:
- Äiti, minä haluan syntymäpäivälahjaksi myös vaatteita.
- Vaatteita?
- Niin, minä haluan ulkovaatteita. Sellaisia lumivaatteita, joita voi pitää lumessa. Ja sitten minä haluan sadevaatteita.
- Sadevaatteita?
- Niin, kun minulla ei sellaisia ole. Minulla pitää olla sadevaatteita, jotta minä voin olla ulkona sateella, kun sellaiset pitää olla ja minulla ei niitä ole.
- Aha. Vaikka vara ei venettä kaada, tämä talvi näyttää näin helmikuun puolessavälissäkin aika lumettomalta, tuumin itsekseni. Eikä siitä vesisateestakaan ole liiemmin kärsitty.

Jotenkin minusta tuntuu, että näistä synttäreistä ei selviä sukkapaketilla ja parilla pikkuautolla. Ja täytekakulla. Ehkä vierailu Bostonin lasten museoon viikonloppuna auttaa asiaa. Ja ihan pienet uima-allasbileet kavereiden kanssa. Toiveiden tynnyri kun on pohjaton. Pienellä isolla 5-vuotiaalla ♥

Love is in the Air!

 

--- Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Ystävänpäiväaskarteluja

Niilo viettää nyt maanantaina esikoulussa ystävänpäiväjuhlia, päivän etuajassa.

Juhliin kuulunee paljon puhetta ystävyydestä ja sen merkityksestä, mutta luulisin että päällimmäisenä agendana natiaisilla on kuitenkin ne valentinesit. Koulussamme jokainen oppilas antaa kaikille luokkakavereilleen valentinesin, joka on tavallisesti kortti jonka mukana tulee pieni lahja. Lahja voi olla tarra, tikkari tai muu pieni käteen sopiva. Viime vuonna hittituote oli lyijykynä, joita Niilo sai 12 hengen luokaltaan 4 kappaletta. Äidinkin mielestä lahja oli terävä oivallus :)

Aiempina vuosina valentinesien väkertäminen on ollut puhtaasti äidin huvia, pientä automiestämme kun eivät sydämet ole juuri kiinnostaneet. Tänä vuonna tilanne on ollut kuitenkin toinen ja Niilo on ollut alusta alkaen todella innoissaan mukana. Laadimme yhdessä listan valentinesien saajista ja kävimme paperikaupassa valitsemassa kortit. Luokkansa kahden opettajan lisäksi Niilo halusi ehdottomasti muistaa myös iltapäiväkerhon vetäjää ja viimevuotista opettajaansa Rouva D:tä. 

Myöhemmin viikolla kirjoitimme kortteihin allekirjoitukset, kieli keskellä suuta. Ja sitten liimasimme hieman tarroja, jokaiselle sopivan. Toki luokkakavereille valentinesien mukana menevät tikkarit piti myös koemaistaa, sekä Niilon että Leon toimesta. Hyviä olivat.

Tänä iltana kävimme valentinesit vielä kerran läpi. Esikouluun menevien korttien lisäksi Niilo leikkasi, piirsi ja väritti omin käsin kaksi korttia erityisille ystävilleen, kaksostytöille. Toivottavasti Brooke ja Morgan pitävät saamistaan kukkasista. Ja sydäntikkareista.

Kaupallista hömppää. Ehkä. Mutta jokainen projektin parissa vietetty hetki, miettien antamista, ystäviä ja ystävyyttä, samalla luoden jotain omilla käsillä, vaikka vain ne omat harakanvarpaat --- kaikki on kotiin päin. Niilo oli niin innoissaan omista korteistaan ja niin täynnä antamisen iloa, että loppupelissä hän kirjoitti kaikki käsiinsä saamat kortit ja taitteli lisäksi niitä paperista varmaan parisenkymmentä lisää. Ja parasta kaikesta, äidillä oli kivaa myös, vaikka ne omat kortit unohtuivatkin, laatia ja lähettää :)

Farkkurakkautta

Muistatteko sen ajan, kun ainoat oikeat farkut olivat Levikset? 1990-luvun alussa, ollessani lukion ensimmäisellä luokalla, tuo Levis-hulluus valtasi täysillä myös Kangasniemen. Se oli se pieni punainen merkki, oikean takataskun kulmassa. Se teki sen suuren eron. Se teki varkuista farkut.

Itse luulin olevani erilainen nuori ja siirryin lennosta Lee Coopereista Diesel-kastiin. Ensimmäiset Dieselit käytin miltei riekaleiksi. Ja äitini vihasi niitä. Sittemmin laajensin repertuaaria myös satunnaisiin Replayeihin. Mutta en Leviksiin. Ensimmäiset ja ainoat Levi Straussin pahvipöksyt ostin vasta viime kesänä.

Silloin joskus merkkifarkkujen eteen sai nähdä oikeasti vaivaa. Paikallinen osuuskauppa ei myynyt kuin niitä varkkuja, jos kohta niitäkään. Oikeita farkkuja varten piti mennä joko Mikkeliin tai Jyväskylään, ehkä Pieksämäelle. Ja kalliitakin ne olivat. Vanhemmat eivät oikein ymmärtäneet miksi sinisiin amerikkalaisten työläisten housuihin pitää syytää oikein satoja markkoja. Siis markkoja!

 

Fakkuihin kuului hieman tukevampi vyö. Ja mitä isompi solki, sen parempi. Kenkäpuolta ei tarvinnut kauheasti miettiä. Lenkkarit kävivät, kesät talvet, oikeat Adidakset. Ja tennarit. Ja metallikärkiset Dr. Martensit. Nauhat rennosti levällään. Irlannista löydetyistä kamalista korokepohjakengistä ei sitten puhuta halaistua sanaa. Minulla on muuten vieläkin tallessa ja käytössä lukioaikana ostamani Dieselin vyö. Puhvelinnahka näemmä kestää, vaikka äidiltä pojalle. Samoin kuin Dr. Martensit.

Vielä 20 vuoden jälkeenkin farkkurakakus kukoistaa. Dieselit ovat korvautuneet uusilla suosikeilla. Nykyään vannon Citizens of Humanityn, DL1961:n, Lucky Jeansien, MiH:n ja Rock&Republicin nimeen. Varma valinta on tummansininen ja kapea. Mutta välillä se teini minussa ottaa vallan. Viimeisimpiä löytöjäni mieheni kehui vaatimattomasti aivan kauhean näköisiksi. Ihan kuin äiti aikoinaan! Eikä ne viimekesäiset Leviksetkään ehkä niin aikuiset olleet, revityt ja kaikki... No, lenkkarit ovat sentään vaihtuneet ballerinoihin ja varastoon unohdetut Dr. Martensit Fryen ja Jeffrey Campbellin tekeleisiin.

Millainen on teidän historianne farkuissa?

Unelmia

Alpeilta törähti haaste! At home with Sofia -blogin Sofia haastoi listaamaan 5 tavaraa ja 5 asiaa joista unelmoin. Iso kiitos siis Sofialle haasteesta :)

Ja sitten äääääääk! Toisin kuin voisi luulla, tämä on vaikea, todella vaikea rasti, varsinkin näin mielikuvituksettomalle ihmiselle kuin minä.
Mutta yritetään.
Ensin ne 5 tavaraa:

1. Täydellinen valkoinen t-paita.

 

Kuva täältä.

Toisin kuin voisi kuvitella, täydellisiä valkoisia t-paitoja ei kasva joka oksalla, ei edes joka toisella. Täydellisen t-paidan tulee olla 100%:sta puuvillaa, napakkaa, sileää neulosta, ei läpikuultava, muttei myöskään liian paksu ja tunkkainen. Leikkauksen tulee imarrella kantajaansa olematta liian tiukka saati liian löysä. Ja helman pitää olla juuri oikean pituinen: riittävän pitkä peittämään vatsan, muttei liian pitkä pidettäväksi farkkujen päällä.

Toistaiseksi täydellisen paidan etsintä jatkuu. Kuvassa potentiaalinen täydellinen, James Perseen tuotantoa.

2. Le Creusetin pata poikineen.

Kuva täältä.

Le Creusetin patojen sanotaan olevan täydellisiä. Ja ikuisia. Kyllähän noissa siis hauduttelisi hernekeittoa, keittelisi kastikkeita ja laatisi lasagnea, muista herkuista puhumattakaan.

3. Juoksumatto, joka jaksaa viihdyttää kun lenkkarit vauhtiin kiihdyttää.

Kuva täältä.

Keleistä ja vuorokaudenajoista riippumattomaan juoksuharjotteluun tällainen kunnon juoksumatto olisi aivan ykkönen. Tylsyyskuolemalta pelastaa värkin viihdekeskus. Kanavatoivelistalle voisi laittaa vaikka BBC American, TBS:n, HGTV:n ja muutaman sata muuta kanavaa, noin niin kuin alkajaisiksi.

4. Pesukone ja kuivausrumpu.

Kuva täältä.

Minä ihan oikeasti pidän pyykinpesusta. Paljon. Olen miltei toipunut LG:itteni myymisestä, mutten ihan kuitenkaan. Uskoisin että elämänlaatuni paranisi huomattavasti Electroluxin pesutupalaitteistolla, juurikin niillä joissa on se höyrypesuominaisuus. Tykkäähän Kelly Ripakin niistä.

5. Talo uima-altaalla ja puutarhurilla.

Kuva täältä.

Onko talo tavara? No, tässä listassa on.

Vaikka meillä nyt onkin ihan hyvä talo paraatipaikoilla Vantaalla, en pistäisi pahakseni isompaa ja hienompaa mökkiä, isommalla ja hienommalla tontilla, ehkäpä jopa jossain muualla kuin Vantaalla... tai edes Suomessa. Pimeys, räntä, lumi ja paukkuva pakkanen kun eivät oikein sytytä.

Concord (MA) tuossa vieressä olisi oikein näpsäkkä, vauras ja fiksu paikka asua. Ilmastokin on useimmiten Suomea siedettävämpi, talvi lyhyempi ja kesä kuumempi. Pojilla olisi lähellä hyvät koulut ja muutama laatuisa yliopistokin joista valita, Harvard ja MIT noin niin kuin etunenässä, tietenkin :)


OK, tavarat ovat pulkassa.
Ja nyt siis niihin asioihin:

1. Hyytymätöntä hymyä.

Kuva täältä.

Onnea ja iloa ja sitä kautta hyytymätöntä hymyä, sitä tarvitaan tekemään tästä maailmasta edes hiukkasen parempi paikka. Toivon että hymy ei häviä meidän vanhempien, eikä varsinkaan poikiemme kasvoilta, eikä nauru lakkaa raikumasta, ikinä!

2. Tulevaisuus jossain muualla kuin matkalaukussa.

Kuva täältä.

Olemme eläneet kohta 3,5 kuukautta matkalaukkuelämää. Joskus marraskuussa luulin, että tätä kestäisi noin 1-2 kuukautta, mutta ei --- loppua ei vielä edes näy. Näin ollen, ihan vain vienosti toivon, että joskus ennen tulevaa kesää, päädymme jonnekin. Toisaalle Amerikkaan tai vaikka Kiinaan, hätätilassa Suomikin toki käy.

3. Aikaa.

Kuva täältä.

Toivoisin, että minne tahansa elämä meidät heittääkin, meille jää myös aikaa. Olla paitsi me myös minä ja sinä. Lähellä ja läheisille.

Tämä viikko on ollut jotenkin hassu. Ja viime viikko. Ja sitä edellinen. Itse asiassa jo aika monta viikkoa. Aika vain hujahtaa ohitse. Mutta hyvällä tavalla. Leikkipuistossa. Kirjastossa. Lounaspöydässä. Päiväunilla. Piirtämässä. Uimassa. Illallisella. Juoksumatolla. Lapsia kylvettämässä. Sohvalla oman kullan vieressä. Aika voisi silti kulua hitaammin. Haluan nauttia näistä hyvistä hetkistä, elämästä, pitempään! 

4. Koko perheen rantaloma.

Kuva täältä.

Huomiseksi on luvattu lumisadetta. 100%:n todennäköisyydellä. Ja sunnuntaiksi pakkasta ja viimaa. *HRRRR* En ole kovin nirso rantalomakohteen sijaan. Karibia kelpaa, mutta myös Havaiji menettelee :)

5. Lasketteluloma ihan vain kaksin.

Kuva täältä.

Olen viimeksi ollut suksilla kevättalvella 2009. Olisi siis enemmän kuin korkea aika käydä kokeilemassa kuinka ruosteessa kantit saati taidot ovat. Koska nyt kerran Ameriikassa ollaan, niin Aspen olisi kohteena ihan kiva.
--- Ja suksille siis ihan vain kaksin, miehen kanssa ♥


Hip-heijaa! Sain kuin sainkin listan laadittua! Kieltämättä tuo taustalla pyörivä Road Trip hieman häiritsi keskittymistä, josta johtuen pahoitteluni mahdollisista kirvoitusvihreistä :)
Pitäisiköhän bonustoiveena pyytää hieman lisää mielikuvitusta ja paremman leffamaun? Tai ylipäänsä huumorintajua?

Ai niin, piti sanomani että tämän haasteen saa tehdä kuka halajaa haaveilla. Paitsi että näin tarkemmin ajatellen Nollavaimon ja Mariannen listat ovat varmasti mielenkiintoiset. Täältä siis pesee, oikein elextroluxilla!