Monday, February 13, 2012

Ystävänpäiväaskarteluja

Niilo viettää nyt maanantaina esikoulussa ystävänpäiväjuhlia, päivän etuajassa.


Juhliin kuulunee paljon puhetta ystävyydestä ja sen merkityksestä, mutta luulisin että päällimmäisenä agendana natiaisilla on kuitenkin ne valentinesit. Koulussamme jokainen oppilas antaa kaikille luokkakavereilleen valentinesin, joka on tavallisesti kortti jonka mukana tulee pieni lahja. Lahja voi olla tarra, tikkari tai muu pieni käteen sopiva. Viime vuonna hittituote oli lyijykynä, joita Niilo sai 12 hengen luokaltaan 4 kappaletta. Äidinkin mielestä lahja oli terävä oivallus :)


Aiempina vuosina valentinesien väkertäminen on ollut puhtaasti äidin huvia, pientä automiestämme kun eivät sydämet ole juuri kiinnostaneet. Tänä vuonna tilanne on ollut kuitenkin toinen ja Niilo on ollut alusta alkaen todella innoissaan mukana. Laadimme yhdessä listan valentinesien saajista ja kävimme paperikaupassa valitsemassa kortit. Luokkansa kahden opettajan lisäksi Niilo halusi ehdottomasti muistaa myös iltapäiväkerhon vetäjää ja viimevuotista opettajaansa Rouva D:tä. 


Myöhemmin viikolla kirjoitimme kortteihin allekirjoitukset, kieli keskellä suuta. Ja sitten liimasimme hieman tarroja, jokaiselle sopivan. Toki luokkakavereille valentinesien mukana menevät tikkarit piti myös koemaistaa, sekä Niilon että Leon toimesta. Hyviä olivat.


Tänä iltana kävimme valentinesit vielä kerran läpi. Esikouluun menevien korttien lisäksi Niilo leikkasi, piirsi ja väritti omin käsin kaksi korttia erityisille ystävilleen, kaksostytöille. Toivottavasti Brooke ja Morgan pitävät saamistaan kukkasista. Ja sydäntikkareista.


Kaupallista hömppää. Ehkä. Mutta jokainen projektin parissa vietetty hetki, miettien antamista, ystäviä ja ystävyyttä, samalla luoden jotain omilla käsillä, vaikka vain ne omat harakanvarpaat --- kaikki on kotiin päin. Niilo oli niin innoissaan omista korteistaan ja niin täynnä antamisen iloa, että loppupelissä hän kirjoitti kaikki käsiinsä saamat kortit ja taitteli lisäksi niitä paperista varmaan parisenkymmentä lisää. Ja parasta kaikesta, äidillä oli kivaa myös, vaikka ne omat kortit unohtuivatkin, laatia ja lähettää :)

2 comments:

SuMi said...

Ma en tajunnut, etta niissa pitaa olla mukana jotain pienta kivaa ja meidan poju teki vain kortteja. Ei kait siina, menee maahanmuuttaja piikkiin :D

Elegia said...

Kaupallisuudesta viis, jos on noin mukavaa kortteja tehdessä ja ystävät mielessä niiden parissa puuhastellessa. Silloinhan se aito ystävyysajatus on siinä mukana :)

Kaupallisuuden alta voi löytyä myös aitoa kivaa - ihanat kortit!