Saturday, February 25, 2012

Rinssejä ja rinsessoita

Kuvan lapsi ei esiinny alla olevassa tekstissä.

Tapahtumapaikkana hotellin ravintola, kello 18:30 illalla. Viereisessä pöydässä ruokailee pariskunta noin kolmivuotiaan poikansa kanssa. Taisipa seurueeseen kuulua myös pojan isoäitikin. Ruokailu oli sitä perussettiä, estotonta kiljumista, kitinää ja vikinää. Aikansa ruualla leikittyään ja mm. heiteltyään perunalastut ympäri lääniä, taapero kiipeää pöydälle tanssimaan, vanhempien sitä mitenkään estämättä. Leuat loksahtivat kyllä auki yhdellä jos toisella. No, onneksi pöytä ei kuitenkaan kaatunut. Kun poistuimme ravintolasta, pikkuvesseli oli hankaamassa brownieta aulan sohvaan, isä seurasi toimintaa vieressä.

Tapahtumapaikkana hotellin uima-allas. 7-vuotias tyttö tulee pyytämään tädiltä allashuoneen seinällä olevaa pelastunrengasta leikkikaluksi. Täti kieltäytyy ja selittää että kyseessä ei ole leikkikalu, vaan hengenpelastusväline. Tyttö tyytyy vastaukseen. Noin kaksi minuuttia myöhemmin tyttö pyytää samaa äidiltään. Äiti huokaa syvään ja antaa pelastusrenkaan tytölle. Myöhemmin tyttö tulee kärttämään, että samaisen tädin tulisi antaa toinen pelastusrengas tädin pojalle leikkikaluksi. Täti huokaa syvään ja kieltäytyy.

Tapahtumapaikkana lasten museo. 5- ja 2,5-vuotiaat pikkupojat leikkivät. Rakentavat yhdessä palikoista itseään korkeampaa tornia. Paikalle käsähtää noin 4-vuotias pikkumies, hajotaa rakennelmat tuusannnuuskaksi ja poistuu paikalta. 5- ja 2,5-vuotiaat hölmistyvät, mutta olkiaan kohauttaen aloittavat rakennuksensa alusta. Perheen isä manaa ja toivoo että lapset oppisivat antamaan takaisin samalla mitalla.

Tapahtumapaikkana hotellin ravintola, kiireinen aamupala-aika viikonloppuna. Perhe, äiti, isä, 3-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö, ovat saaneet aamupalan nautittua ja tekevät lähtöä huoneeseensa. Muuten menee hyvin, paitsi että tyttö ei suostu lähtemään mihinkään. Tälläkään kertaa. Niinpä vanhemmat lähtevät poikansa kanssa ja jättävät tytön hölmistyneen kokin kaitsittavaksi, kuten niin monesti aiemminkin. Varttia myöhemmin hotellin johtaja käy palauttamassa kiukuttelevan tytön vanhemmilleen, aamiaiskokki kun ei oikeasti ehdi omien töittensä ohella lapsenlikaksi.

Tapahtumapaikkana ostoskeskuksen leikkipaikka. Kaksi poikaa, noin 5-7 vuotiaita, toivon mukaan veljeksiä, sananmukaisesti tappelevat. Eivät siis pienesti nahistele, vaan ihan kunnolla painivat, tönivät ja lyövät toisiaan. Eivätkä vain hetken, vaan reilu kolme varttia, liki tunnin. Pojilla oli kai äitikin paikan päällä. Ainakin joku aikuisen näköinen nainen puuttui asiaan kun pojat yrittivät karata leikkipaikalta.

Tapahtumapaikkana uima-allas. Paikalla on äiti neljän 7-16 -vuotiaan poikansa kanssa. Kesken porealtaassa lillumisen, vähän toisella kymmenellä oleva poika keksii, että hänellä on varpaassa laastaria vaativa haava. Poika menee kipaisee respaan hakemaan laastaria ja palaa altaalle teippaamaan jalkaansa. Roskakori on noin 2 metriä pojan selän takana, mutta kaikki laastaripaperit putoavat lattialle. Ja jäävät siihen. Äiti näpelöi koko tapahtumaketjun ajan puhelintaan. 

Joskus se on vain niin kiva huomata, että omat kakarat eivät olekaan niin --- kamalia ♥
Vaikka itse kylläkin olen, se kamala, jäkättävä äiti.
--- Jonka juniori saattaa kiukuspäissään purra isoveljeään...
--- Jonka selässä on siis nytkin oikein kunnon hampaanjäljet...

4 comments:

Sofia said...

No samat sanat! Kyllä ne omat lapset kuitenkin ovat aika hyvin kasvatettu...

Päivi said...

:)

Anna said...

Voi luoja mitä touhua sitä näkeekään ja "pääsee" todistamaan!!!

Päivi said...

Lapsiahan ei saa verrata, mutta kukaan ei kiellä tekemästä havaintoja. Varmasti nuo meidänkin viikarien toilailut, saati vanhempien pullottavat otsasuonet ja hampaiden välistä suhistut "vaivihkaiset" ojennukset lämmittävät monen kanssaeläjän mieltä ;)