Tänään tuli 131 päivää täyteen.
Väliaikaista asumista.
Juhlistimme tätä suurta hetkeä pienten ihmisten elämässä maakuntakierroksella.
Juhlistimme tätä suurta hetkeä pienten ihmisten elämässä maakuntakierroksella.
Pakkasimme perheen Volvoon ja hurautimme suureen länteen, katselemaan Wachusett Laken maisemia.
Matkan varrelle sattui niin Clinton (MA), Wachusettsin pato kuin West Boylstonin (MA) vanha, hylätty kivikirkkokin.
Lounaaksi nautimme laadukkaasti pitsaa Leominsterin mallilla.
Pojille, Leollekin, tuo ameriikanitalialainen herkku maistuu,
varsinkin kun saa hörpyn äidin Dr Pepperistä kyytipojaksi.
Illalla nautiskelimme elämästämme kotihotellissa, kuunnellen kuinka käytävän toisella puolella vietettiin bar mitzvahin jatkoja.
Toivottavasti teilläkin on ollut laadukas lauantai.
Oikea merkkipäivä.
2 comments:
Valiaikainen asuminen ei kuulosta ollenkaan mukavalta, vaikka toisaalta sita tietaa, etta itsekkin asuu valiaikaisesti.
Muuten tuohon alempaan postaukseen, minulla on sydamessa sivuaani ja lyontihairioita, todettiin juurikin ihan penskana ja niita sitten tutkittiin. Ihan harmittomia kuulemma ovat, eika kylla ole tahan paivaan mennessa kauheasti hairinneet. Tietty valilla kun sydan pamppailee omiaan, niin pitaa pysahtya hengahtamaan, mut sita tapahtuu harvoin. Toivotaan, etta olisi ihan harmiton juttu!
Kiitos, toivotaan että Niilon juttu on harmiton juttu! Ja ehkä tämä väliaikaisuuskin vielä loppuu. Suunnitelmat ovat tässä matkan varrella muuttuneet niin monta kertaa, että ties mistä kohta löydämme itsemme...
Post a Comment