Päivi on terve kun se leikkii?

Viikko-pari sitten hehkuttelin uutta leluani, Niken ja TomTomin yhteistyön hedelmänä syntynyttä GPS:llä varustettua juoksukelloa. Muiden kiireiden takia omilla rahoilla hankkimani (tätä blogia ei kumma kyllä sponsoroida) ja kuriirin kotiin kiikuttama lelu ehti levätä laatikossaan reilun viikon ennen kuin ehdin koejuoksulle. Ja se koejuoksu tapahtui tänään.

Kello on suht' kompakti, ei siis mikään rannepaino mutta ei maailman siroinkaan. Kellon mukana samassa paketissa tuli Niken yhdessä Applen kanssa kehittämä kenkäanturi, joka mittaa matkan mikäli GPS signaalia ei löydy. Syketiedon saamiseksi hankin myös Nike-yhteensopivan Polar-sykevyön. Odotin siis lenkiltä niin paikkadataa kuin syketietouttakin, lisäksi ohjelmoin kellon antamaan lennosta vauhtidataa/km. Odotukset olivat siis korkealla, hieman kuin lapsella jouluaattona.

Kello ei löytänyt heti satelliitteja lenkin alussa, joten lähdin liikkeelle quickstartilla, eli pelkän kenkäanturin (ja syketiedon) varassa. Kello toimi lenkin aikana moitteettomasti ja vauhtidata oli kiva kirilisä matkaan. Kotiin palattuani kytkin kellon läppäriin ja purin tiedot Niken sivuille. Aikani dataa ihailtuani havaitsin jotta --- kello ei ollut löytänyt satelliitteja koko 10 kilsan lenkin aikana.

Voi pahkeinen! Ja pari väkevämpää voimasanaa. 
Tässä vaiheessa puuhailujani sohvalta käsin ihmettelevä mieheni röhähti nauramaan.

No, graafi oli sentään kiva. Tai jotain.

Pitänee siis käydä huomenna tai ylihuomenna kokeilemassa uudestaan josko niitä satelliitteja näkyisi. Että josko se nauru siitä... laantuisi.

Kirjoittaja on 35-vuotias pahan luokan tekstiiliurheilija, jonka lenkki menee pilalle jos shortsien ja paidan värit riitelevät keskenään, lenkkikengistä puhumattakaan. Tänään lenkki sujui, asu oli sävy sävyyn, lämpöä oli illansuussa sen +25, taivaalla satelliittien sijaan pilvenhattaroita ja tienposkessa tulikärpäsiä.