Monday, June 13, 2011

Kipi-kipi-kipinää

On jälleen aika juoksupostauksen! Viimeisestä onkin jo aikaa vaikka tossua on pistetty toisen eteen varsin tunnollisesti.


Alkuviikon lötköttelyn jälkeen ---- oli kuuma ja mieskin oli matkoilla --- emäntä sai kuin saikin raapaistua itseään niskasta kiinni. Viikon kilometrit on siis lönkötelty lauantaina ja sunnuntaina. Ja ei ollut kuuma ei, +15 Celsiusastetta tuntui jäiseltä +30 jälkeen. Eikä se vesisadekaan parantanut asiaa.


Lauantaina lounaan jälkeen säätutkakuvassa näkyi parin tunnin sateeton pätkä, joten sitaisin tossut jalkaan ja kipaisin kadulle. Kolmen vartin jälkeen alkoikin sitten sataa tihuuttaa, että se siitä ennusteesta --- tai sen tulkitsijasta. Lenkki kuitenkin sujui happirikkaassa ilmassa ja kotiin kurvasin 14 kilometrin suht' reippaan hölkyttelyn jälkeen jälkeen.

 

Sunnuntaina aamu alkoi sopivan uuden reitin kaivamisella Google Mapsin uumenista. Eksymisen välttämiseksi (suuntavaisto ei ole maailman parhain) piirsin sopivan reitin ihanan vanhanaikaisesti käsin paperille, meillä kun ei kotona ole tulostinta. Loppu aamupäivä kului henkisesti valmistautuen, lapsia leikittäen ja sunnuntailounasta, viikon tärkeintä ateriaa, kokkaillen. Lounaan jälkeen olikin sitten sen pitkän lenkin vuoro. Juomavyö vyötärölle, rusinoita ja kovia karkkeja taskuun ja menoksi!



Juoksin elämän pisimmän lenkin, Google Mapsin mukaan 22.7 km! Yritin juosta hitaasti, mutta keskivauhtiahan tuo meni: aikaa kului vajaaa 2 tuntia 20 minuuttia. Ilahduttavasti voimia jäi vielä reserviinkin, joten taidan siis olla nk. elämäni kunnossa.



7 vuotta sitten kipitin pari puolimaratonia, parhaimman aikaan 2.05 ja risat. Molempien jälkeen olo oli aika valmis. Sitten vaihdoin työpaikkaa, menin naimisiin, sain pari lasta --- elämä juoksi, en minä. Viimeisen vuoden olen pikku hiljaa juossut enemmän ja enemmän, ja nyt kunto alkaa olla kohdallaan. Vielä muutama kuukausi reipasta vauhtitreeniä niin mimmi on terässä tätä nähden :) Kokomatka kun tuntuu yhäkin liiottelulta.


Kuvissa esiintyvät uskolliset Niken Freeni. Maailman kaunein paljasjalkajuoksukenkä on ainakin tähän asti säästänyt penikoiden kipeytymiseltä. Ja treeni muuten onnistuu hyvin myös ilman sykemittaria (patterinvaihto on vaikeaa, liian vaikeaa).

Ja on se tysää, pitkänmatkan juoksu nimittäin. Ilman kasaripopin ja bumbtsikäkkää-trancen yhdistelmää en varmaan ottaisi askeltakaan. Toki se että lenkkipäivänä saa luvan kanssa syödä ja paljon painaa myös parantumattoman herkkusuun vaakakupissa :)

6 comments:

Henriikka said...

Vau, kuulostaa tosi hyvältä tuo juoksulenkkeily! Jos koko maraton tuntuu liika pitkältä, niin puolikkaan jälkeen on seuraava hyvä etappi täällä Pirkanmaan suunnassa syksyllä, Pirkan hölkkä 33km :) Joskus vielä toivottavasti sen urakoin läpi!
Ja Niken freet on vaan tosi hyvät kengät. Tosin mielettömän pitkää matkaa en oo niillä kyl oo kipitellyt juosten, kävellen ja sauvoen senkin enempi. No ja tänä kesänä ne on kyl ollu mulla työlenkkikäytössä. Mut siis totesin tässä taannoin, et liian tuetuilla lenkkareilla tulee penikat kipeeks. Juoksukäytössä vaihdoin pronaatiotuetuista neutraaleihin kenkiin, eikä satu enää sääriin :)
HYVIÄ LENKKEJÄ JA VIKKELIÄ JALKOJA SINNE :D!

Päivi said...

Kiitos vinkistä, Pirkan hölkkä pitää pistää korvan taakse. Aikaisintaan v. 2012 sitten, otetaan vaikka skaba ;)

Täytyy tunnustaa että ♥ihquista♥ kengistä huolimatta täysin ilman vammoja ei eilisestä lenkistä selvitty. Jouduin vaihtamaan varpaankynsien kynsilakan tummempaan sävyyn kun oikean jalan etuvarpaan kynsi "hiukan" tummunut. Mutta Niken Freet = pure ♥ Kiva että sinäkin olet ne löytänyt!

Muuten kolottaa kyllä yllättävän vähän. Vetäisin tänään lasten nokostellessa lihashuoltona sarjan joogaa ja sen jäljiltä viimeistään lihakset on hyvin venytetty ja rentoutettu. Suosittelen :)

Anna said...

Heh. Täällä tänään viimeksi Niken Freet jalassa. Mää löysin moiset kengät ekan kerran jo vissiin 2005 ja on niitä jotkut tossa nurkissa pyörinyt. Tällä hetkellä taidan omistaa 5 tai 6 ;) Ahneutta tai ei, mutta joskus poistolla sain halvalla niin pitihän ostaa. Itse kun omistan ongelmajalat ja kun kerran löydän hyvän kengän niin niitä sit hamstraan :D Mutta juoksulenkille mua ei kyllä sää, vaikka ekan kerran kun Freet jalkaan kiskoin niin juoksuaskelia oli pakko ottaa. Ne jotenkin vaati sitä. Ja siskonkin siis jokunen vuosi sitten laitoin kokeileen moisia kenkiä ja koukkuun jäi sekin :D

Henriikka said...

Syksyä 2012 voisi pitää jonkinlaisena tavoitteena ;)

Mut hei sehän on vaan trendikästä vaihtaa kynsilakan väriä, ja sen voi siis tehdä syystä jos toisesta, vaikka sit rakkaiden ihqu-kenkien takia/ansiosta :D
VAPAAT-kengät rulaa yhdessä jos toisessa paikassa, koukussa ollaan ;) Toinen mun lenkkarifanituskohteeni on Salomonin maastojuoksumalli. Hyvä ja pitävä pohja, toimii erittäin hyvin märillä poluilla.

Mä yliliikkuvien nivelieni kanssa en juurikaan venyttelyä ja lihashuoltoa harjoita, takareisiä toisinaan ja töissä tarpeen mukaan mitä milloinkin. Yleisesti tuun siitä vaan enempi rammaksi. Lihasvoimaharjoittelua olen nyt yrittänyt lisätä hiukan, vaikka intohimoinen painojen nostaja tai kuminauhojen vetäjä en tunnustaudu olevani (=kuolettavan tylsää puuhaa). Mut todentotta useampaan kertaan todettuna tuo hulailu motivoi ainkin näin alkuun tosi kivasti, ja kaverinkin sain siihen yllytettyä, no ja töissä taidan muutaman asiakkaan kanssa sitä testata tässä kesällä ;)

Päivi said...

Anna: Hihii, mulla on vasta 2 paria, joten mun fanitushan on vielä miltei aisoissa ;) No, syksymmällä voisi vielä hankkia kolmannet etteivät vain lopu kesken.

Henttu: Kokeilin syksyllä Freetä maastossa ja muuten homma toimii kuivalla polulla, paitsi että pohja kerää älyttömästi keppejä ja muuta roskaa. Olen puolella silmällä vilkuillut Salomonin maastojuoksukenkiä, joten ehkä niidenkin hankinta tulee vielä eteen. Uudet Salomonin XR Crossmax neutral -kengät himottaisivat aika lailla.

Kokonaan oma lukunsa on se mihin nämä kaikki kengät mahtuvat... kun on noita ei-lenkkeilykenkiäkin pari jos toinenkin... mutta kun varvastossujakaan ei voi olla koskaan liikaa ;D

Henriikka said...

Ratkaisin juuri toissa viikolla säilytysongelmaa hiukan hankkimalla kenkäpenkin. Sinne sujahti 10 paria kenkiä piiloon, joten sen verran vähempi tuossa eteisessä nyt näkösällä ja niitä silti riittää vielä näkösälle eteiseen ja terassin ovelle, autoon, kaappiin ja ja ja...mut ihminen vaan tarvitseee kenkiä :). Sitähän sanotaan, että pitäisi käyttää useita kenkiä vuorotellen, jotta jalkaterät ei tottuisi vain yksiin vaan saisi monipuolisesti ärsykettä :D Siis annetaan palaa vaan hyvällä omallatunnolla ;)!