Hampaidenkiristelyä

Kävin tänään hammaslääkärissä.
Ja nyt kiristellään hampaita.
Kuten aina, hammaslääkärivierailujeni jälkeen.
Hammaslääkäri on muuten ehkä niitä viimeisiä paikkoja jossa kuvittelee tulevansa muilutetuksi, mutta --- kaikki on mahdollista.

Tässä yksilönvapauden ja yksityisen terveydenhoidon luvatussa maassa myös hammaslääkäri pitää valita itse. Valitsin viime vuonna omani, käyttäen perusteena hyvää sijaintia ja myönteisiä arvosteluja internetissä. Praktiikkaa pitää suunnilleen ikäiseni intialainen nainen muutaman mailin päässä kotoani. Täti tulee vielä oikein hammaslääkärisuvusta. Praktiikka on siisti ja henkilökunta ystävällistä eikä hoidossa sinänsä mitään vikaa ole, paitsi --- jos vaikka Amerikassa ei ole omia kuninkaallisia, tämä hammaslääkäri huolehtii että kruunut eivät maasta ihan kohta lopu. --- Halusi/tiesi asiakas niistä etukäteen saati ei. Ja minulla, luonnostaan hyvähampaisella, on tästä noin 2.5 kruunun kokemus.

Mutta tarinan alkuun.
Viime vuonna, ensimmäisellä kerralla, hampaani puhdistettiin, kuvattiin röntgenillä ja digikameralla ja muutenkin --- tutkittiin perusteellisesti. Todettiin että lapsuudessa paikattu takahammas on sen verran huonossa kunnossa että se pitää korjata. Kruunun laittaminen oli se ainut mahdollisuus pelastaa hampaani kauhealta tuholta. Koska en ole hammaslääketieteen asiantuntija, annoin tädin korjata hampaan tällä parhaaksi katsomallan tavalla. Kotona lähinnä vinkaistiin kun kerroin kruunusta. Kruunu kun on yhtä kuin kallis. Vakuutus kuitenkin korvasi hoidon, eikä omalle kontolle tullut kuin alle 90 taalaa kuluja koko vuodesta.

Loppukeväästä tänä vuonna tämä edellisenä kesänä huolella laitettu kruunu sitten lähti irti. Palasin samalle hammaslääkärille kruunua korjauttamaan. Kruunu korjattiin, hampaat puhdistettiin ja nyt toisen puolen takahampaasta löydettiin samanlaista vikaa. Hammas oli alkanut kuulemma jo ihan tummentua. "Hui!" sanoin minä ja annoin tädille luvan korjata hampaan, varsinkin kun täti lupasi yhdellä käyntikerralla saada kaiken kuntoon.

Mutta ei, tällä kertaa vaadittiinkin vahvistettu kruunu, joka piti tilata erikseen ulkopuolisesta laboratoriosta. Tämä minulle kerrottiin sen yhden käyntikerran lopussa kun luulin kaiken olevan kunnossa. Samalla minulle näytettiin kuinka pari vanhaa muovipaikkaa ovat jo kovin kutistuneet ja vaativat ihan vain pientä korjaamista. Filling, you know.

Rahastakin puhuttiin. Kaikki toimenpiteet mahtuisivat mainiosti vakuutuksemme piikkiin. Huonossakin tapauksessa maksettavakseni lankeaisi vain muutama kymppi. Filling ei kuulostanut pahalta, joten annoin luvan toimenpiteille. Filling kun ei ole crown, you know. Varasimme seuraavan hammaslääkäriajan  paikkaamista ja erikoisvahvistetun kruunun asentamista varten.

Tänään oli se aika. Hammaslääkäri alkoi topakasti poraamaan hammasta. Kuvittelin naama turvallisesti puuduksissa että kyseessä on ilman muuta väliaikaisen kruunun poisto-operaatio. Hämmästyin suuresti kun poraamisen lakattua huomasin väliaikaisen kruunun olevan paikoillaan ja sen viereisen hampaan olevan sananmukaisesti kuopalle porattu. Ja lääkäri vieressä valmistelee hampaaseen --- puolikruunua. Filling, anyone?

Tässä vaiheessa oli huono ryhtyä vinkumaan "mitä-sä-oikein-olet-mennyt-tekemään" vaan antaa hoitotoimenpiteen edetä. Hammaslääkärin tuolissa on tosin erittäin ikävä kiemurrella miettien "ja-mitä-ihmettä-se-aikoo-sitten-tästä-laskuttaa-ja-miksei-mulle-kerrottu-tästä-etukäteen-tää-kun-ei-ole-pieni-paikka". Yllätyksekseni kun puolikruunu oli laitettu ja toinen paikka korjattu kuten sovittu, sitten laitettiinkin pillit pussiin. Eli tässä vaiheessa minulle sitten suvaittiin kertoa että se pääoperaatio eli kruunun laitto ei tapahtuisikaan tänään, koska he eivät olleet vielä saaneet kruunuani hammaslabrasta. Oli ollut lomia ja kaikkea muuta höpöhöpöä. Pah!

Ja taas uutta aikaa buukkaamaan. Ja keskustelmaan. Rahasta.

Vastaanoton täti, miellyttävä mutta lipevä kuin märkä saippua, antoi hinta-arvion, aivan kuten viimeksikin. Laskeskeli ja laskeskeli ja sai ensiyrittämällä omasta pussista maksettavaksi osuudeksi reilut 1000 taalaa. Siis mitä?!? Max. mutmasta kympistä oli puhetta viimeksi.

Asiasta huomautettuani hän sai toisella yrittämällä laskettua omasta pussista maksettavaksi osuudeksi 550 taalaa. No, eipä tuokaan mene oikein sinne muutaman kympin haarukkaan. Vastaanoton täti huomautti kuinka hankala vakuutuksemme on, se kun määrittelee korvaussumman euroissa. Kaikki kun riippuu vaihtokurssista, jonka olin viimeksi sanonut olevan 1:2 (vale), kun tänään taasen sanoin sen olevan 1: 1,4. Lisäksi kun huomautin olevani enemmän kuin yllättynyt tänään saamastani puolikruunusta,  siitä kun ei oltu etukäteen minulle kerrottu, täti vastasi (mukamas) hämmentyneenä että "mehän teimme vain sen mitä oli suunniteltu".

Totesin siinä vaiheessa että olemme kai "all set" ja poistuin paikalta, enemmän kuin lievästi tuohtuneena.

Kotona avauduin asiasta perheemme pahalle poliisille eli miehelleni. Hammaslääkärin toimet eivät saaneet kovinkaan paljon ymmärtämystä osakseen. Niinpä mieheni hurautti paikan päälle hieman selvittelemään praktiikan toimintatapoja.

Ja toki vastaanoton täti lipevästi kaunisteli totuutta hänellekin.

Harmi vain että me emme ole kovin tyhmiä saati kieltä ja elämää ymmärtämättömiä. Vaikka emme olekaan hammaslääketieteen asiantuntijoita, tiedämme milloin meitä on vedätetty, ettei jopa --- huijattu??? No, ainakin kohdeltu hyvän ja eettisen, avoimen hoitotavan vastaisesti. Praktiikan salattu agenda, "ota rahat ja juokse", kun ei ole niin vaikea tajuta.

--- Ja jos sieltä hammaslääkäriltä tulee senttiäkään yli 200 taalan lasku kotiin sen jälkeen kun kaikki on kunnossa, he kuulevat meistä vielä.

Kaikki hammaspraktiikat eivät suinkaan ole tällaisia hämäräputiikkeja. Mieheni käy eri praktiikalla, lähellä työpaikkaansa. Hänen lääkärillään on täysin eri tapa lähestyä potilasta. Mitään ei tehdä ennen kuin potilas varmasti ymmärtää, ymmärtämys vielä vahvistetaan ja vasta sitten, potilaan annettua luvan --- porataan.