Saturday, September 24, 2011

Kasipuoli



- Mitään en ole ottanut ilman lupaa, vakuutti Niilo pontevasti, suu täynnä jotain vaalenapunaista.

Olin yläkerrassa Leoa hoitamassa kun äitiyden mukanaan tuoma kuudes aisti varoitti. Kokemuksen mukaan alakerran äkillinen hiljaisuus kun tarkoittaa noin 60% todennäköisyydellä jotain vähemmän fiksua toimintaa. Niilo ei vastannut huhuiluuni, joten menin paikan päälle tarkistamaan tilanteen. Ja pettymyksekseni vaisto ei ollut väärässä.

Tuo "mitään-en-ole-ottanut" oli tällä kertaa lasten pureskeltavia, mansikan ja banaanin makuisia D-vitamiinitabletteja. Keittiöjakkaran avulla keittiön yläkaapin toiselta hyllyltä kiivettynä. Ja kaikki tämä hipihiljaa yhden vaivaisen vaipanvaihdon aikana.

Ensimmäisellä tivaamisella syöty määrä oli Niilon omin sormin laskemana viisi. Toisella kertaa kuusi. Purkkia punnitsemalla oikea määrä lienee kuitenkin lähempänä kahtakymmentä, ehkä jopa enemmän. Ja se suositeltu päivittäinen annos on tasan yksi tabletti.

*Syvä huokaus* ja töpinäksi:
  1. Niilo portaisiin istumaan.
  2. Puhelin korvalle ja soitto lastenlääkäriaseman hoitajalle.
  3. Hoitaja antoi numeron myrkytystietokeskukseen, joten soitto sinne.
  4. Odottaessa pujotetaan vaippa ja housut alasti kirmaavalle Leolle.
  5. Helpotuksekseni myrkytystietokeskuksesta vastataan että tapahtunut vahinko on suht' vaaraton. D-vitamiinimyrkytystä ei saa kerta-annoksesta, vaan se vaatii pidemmän, viikon-parin jatkuvan yliannostuksen. Muutamaan päivään pojalle ei tarvitse kuitenkaan tabletteja antaa.
  6. Tiukkasanainen puhuttelu pojalle ja helpottunut rutistus päälle. Ei ikinä enää --- mitä nyt seuraavalla kerralla.
4 ja puoli vuotta. Luovuudella ja uteliaisuudella ei ole rajoja. Heinäkuuussa suolaa ja nyt tätä. Ja välissä on pesty, hipihiljaa aamutuimaan, varovasti ettei isi ja äiti herää, vessanpytyn kansi kylpyhuoneen peilikaapista kiivetyllä kynsilakanpoistoaineella. Ja äiti oli onnellinen että sitä ei juotu. Lapsiturvakorkit lienevät enää vain hidaste, ylähyllyt vain ylimääräinen haaste.

---
Illalla Leo saa äitinsä kiinni rysän päältä. Pojan molemmat rakkaat, sekä herra Apina että herra Kirahvi, ovat livahtaneet pesukoneeseen samaan aikaan.

Protesti on kovaääninen. Ja pitkä.

---
Muuten päivä on ollut ihan hyvä, kokonaisuutena arvioituna hyvinkin kasipuolikkaan arvoinen. Syksyn ensimäinen päivä.

Aamulla viedessäni Niilon esikouluun, Leo lauloi takapenkillä yllä olevaa Hot Chelle Raen biisiä.
- Laa-laa-la, laa-laa-la!
:)

1 comment:

Kaitaliina said...

Voi ei! Mä en kestä näitä juttuja.; ) Vaikka varmaan siinä tilanteessa äitiä ei kovin naurata, mutta jälkikäteen luettuina nämä kuulostavat niin hulvattomilta edesottamuksilta (miinus tuo d-vitamiini ja suola). Kaikkea he keksivätkin...