Olette varmaan kaikki nähneet joskus sellaisen. Tiukkailmeisen naisen. Äidin, jonka kaikkia nappuloita on paineltu. Äidin, jonka kärsivällisyys on venytetty loppuun. Äidin, jonka pinna on noin nanosekunnin pituinen. Äidin, joka rutisee, paukkuu, vinkuu ja sähisee. Hiukset pörrössä ja ripsivärit kiukun punaamilla poskilla.
Vierellä kulkee lapsi tai kaksi. Kevein askelin.
Lapset ovat nauravaisia, elämään tyytyväisiä. Rajoja on menestyksellisesti koeteltu ja ne ovat löytyneet entisiltä paikoiltaan. Kaikki on siis järjestyksessä ja leikki voi jatkua.
Miksi sillä äidillä on vain niin halju olo?
1 comment:
Niin se vaan menee... tänään juuri päiväkodissa erään lapsen kanssa matsattu ja tälläkin uudella tädillä ne rajat oli. eivätkä liikkuneet. Ne heitetyt kengät ja harjat oli kerättävä pois. jep jep.
Post a Comment