Menin, juoksin, kastuin

Applefest Half Marathon on nyt juostu. Vesisateessa.
Koska minua ei nyt ihan sokerista ole tehty, niin läpi päästiin ja vielä suht' kunnialla.

Kuva täältä, iso kiitos Steve Wolfelle, kuka ikinä oletkin. Minä olen tuo dorkan näköinen sinipaitainen tuolla keskellä, valkopaitaisen vieressä.

Viimeisellä viikolla kisaan valmistautuminen tapahtui lähinnä levon merkeissä. Tai siis levon ja levon. Miehen liikematkaillessa en varsinaisesti lenkkeillyt metriäkään, mitä nyt juoksin rakkaiden lapsukaisten perässä, aamusta iltaan. Hiilihydraattitankkaaminen jäi myös aika vähälle keskittymiselle. Samaa ruokaa söin kuin tavallisestikin muksujen kanssa.

Tänään lauantaina kello huusi jo puolelta seitsemältä aamupalalle. Itse kisapaikalle ennätin puoleksi yhdeksäksi, noutamaan numerolappua, hoitamaan viimeisiä viilauksia ja verryttelemään. Olin varautunut ruuhkiin, mutta kaikki menikin enemmän kuin sujuvasti. Kello kymmenen starttia sai siis oikeasti odotella.

Juoksin matkan ihan perstuntumalla, eli jätin tietoisesti rannetietokoneen kyttäilyn vähälle. Tiesin että taipaleelle mahtuu puolenvälin jälkeen myös reippaita ylämäkiä, joten annoin alun rullata vapaasti. Täytyihän loppuun jättää sitä hyytymisvaraa.

Kuva täältä.

Hyytymisvara tuli todellakin tarpeeseen. Kuten yllä olevasta korkeusprofiilikuvasta näkyy, mäkiä reitillä riitti, alas ja ylös. Yhdeksästä mailista eteenpäin (16. ja 17. kilometri) oli melkoista takkuamista. Oli ylämäki ja ylämäen perään toinen ja kolmas ja neljäs ylämäki. Ja satoi kaatamalla vettä.

Jotenkin tästäkin selvittiin. Matkanteko piristyi ja loppuun sain niistettyä ihan pikkiriikkisen kirinkin. Jaksamisessa auttoi todella paljon se viimeisen ylämäen päällä kannustavia neuvoja huudellut nuori mies:
- Relax your shoulders! Bring that greart smile on your face! This is your race now! Less than mile to go!

Maalissa olin varma että en enää ikinä, siis ikinä, IKINÄ juokse yhtä ainutta kisaa.

Mutta mutta ---
Tarkistin juuri tulokset ja virallinen aikani on 1:52:45. McMillan siis tiesi Puma 5 Milerin perusteella loppuaikani miltei täsmälleen (5 mailia aikaan 40:28 ennusti McMillanin mukaan puolimaratonille loppuaikaa 1:52:52). How cool is that!

Ja mitä siihen "ei-ikinään" tulee, huomasin tuossa iltapäivällä tämän. Parin viikon päästä olisi lähistöllä siis toinen puolikas tarjolla. Reitti olisi kuvauksen mukaan tasainen ja nopea. Mutta kisa alkaa jo kahdeksalta aamulla. Siis kahdeksalta!!! Sehän tarkoittaa että pitäisi herätä ennen kuutta aamupalalle ja lähteä kohti kisapaikkaa joskus puolen seiskan jälkeen...

Asiaa pitää hieman miettiä.