Höyheniä

Elokuun puolessa välissä minä luovutin.

Kierreltyäni kaupan jos toisenkin. 

Kuuneltuani ei-oota ja myyjien napinoita maahantuojan nihkeästä asenteesta.

Niken sijaan minä kannoin kotiin Adidakset. 

Adizero Feather 2 -juoksukengät.

183,5 km jälkeen voin sanoa, että tein hyvät kaupat.

Pohjat keräävät jonkin verran kiviä, mutta muuten kengät rullaavat moitteettomasti.

Jos oikein rehellisiä ollaan, niin jopa paremmin kuin Niken Freet.

Kengät on nyt hyvin sisäänajettu ja muutenkin olisi kisojen aika.

Kaisaniemen puolikas meni pari viikkoa sitten - oli jotain.

Espoon rantapuolikas viime viikolla - satoi.

Pääkaupunkijuoksu olisi tulevana sunnuntaina - olka on päreinä ja mies matkoilla. 

Ehkä sitten Vantaan maratonilla, voisi puolikkaan pistää.

Onko muita tulijoita?

Sijoiltaan

Sanovat että urheilija ei tervettä päivää näe.
Ovat oikeassa.

Kävin eilen uimahallilla. Tarkoituksena oli urheilla nk. vakiosetti: reilu tunti hikoilua kuntosalilla, sen päälle tonni uintia ja kipakat löylyt. Homma ei vain mennyt aivan putkeen.

Olkapää muljahti sijoiltaan.
--- Selkäpenkistä noustessa.

Treeni vaihtui siis liikunnanohjaajan (toim.huom. ei mainittavan komea) kanssa sylikkäin istumiseen ja ambulanssimiesten (toim. huom. toinen nainen, toinen ei komea) odotteluun. Lopulta käsi saatiin paikoilleen ja minä pääsin kotiin. Lääkkeeeksi suositeltiin kylmää ja buranaa ja olkapäätreeniä.

Tjaah, olin kyllä salilla tekemässä sitä yläkroppaa...

Ymmärränhän minä, että vanhemmiten naisilla paikat löystyy, mutta tämä alkaa jo olla naurettavaa. Leoa odotellessa sain samaisen olkapään sijoiltaan laittaessani t-paitaa päälle. Sittemmin sama on tapahtunut mm. uikkareita riisuessa. Tai moottoritiellä lasten leluja takajalkatilasta kurkottaessa. Apukuskin paikalta.

Vastineeksi joogassa lootusasento ei enää onnistu. Mutta siihen lienee tänä vuonna kertynyt jo yli 1300 syytä.