Omena

Omena on lempihedelmäni.

Siksi meillä on aina omenoita kulhossa vapaasti saatavilla.

Golden deliciousseja tai royal galoja.

Pihallamme kasvaa myös pari omaakin omenapuuta.

Ja kotona, poikien mummolassa, siellä on oikea omenapuutarha.

Leon kanssa omena ei ole kauas puusta pudonnut.

Leo rakastaa omenoita.

Hän ottaa kuhosta omenan ja nakertaa sitä leikkien lomassa.

Sitten koittaa uusi leikki ja omena.

Ja taas. 

Ja taas.

Parhaana päivänä keräsimme Leon jäljiltä kuusi (6) puoliksi syötyä omenaa. 

Ehkä hän on kuullut, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. 

Niilo on taas enemmän kiwi- ja päärynämiehiä.

Tänään tavoitin hänet kuorimassa päärynää --- juustohöylällä.

Raparperi-marenkipiirakka

Viime sunnuntaina satoi.

Ja mitäpä kotirouvat sadepäivinä tekevät?

- Leipovat.

Päivä-pari niin se oli mennyttä.

Pihan perälle istutetut raparperit olivat varttuneet piirakkaikään, joten oli aika loihtia

raparperi-marenkipiirakka,

KakkuKatrin ohjeella.

Ohje on todella helppo ja nopea.

Ja lopputulos on niin makoisa ja upea, 

että se irrotti jopa oman miehen kehumaan tuotosta ääneen.

Ilman taka-ajatuksia.

Suosittelen siis mitä vilpittömämmin kokeilemaan.

Eikä välttämättä tarvitse edes odottaa sitä sadetta.

Syötävää seksiä

Leipaisin viikolla kuppikakkuja.

Ohjeen mukaan niiden piti olla parempia kuin seksi.

Lautasellinen erotiikkaa.

Alkuperäinen ohje on varastettu täältä, alla hieman muokattuna ja suomennettuna, minulla kun ei ollut soodaa.

Tuplasuklaiset kuppikakut

115 g huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
2 isoa, huoneenlämpöistä kananmunaa
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1 1/4 dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 1/4 dl maitoa
1 tl vaniljaa
1 1/2 dl suklaahippuja

1. Vatkaa voi pehmoiseksi.
2. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes kevyttä ja ilmavaa.
3. Lisää munat, yksi kerrallaan. Vatkaa kunnes hyvin sekaisin.
4. Sekoita keskenään kuivat aineet (jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, kaakaojauhe ja vaniljasokeri).
5. Lisää taikinan joukkoon noin kolmasosa jauhoiseoksesta ja sekoita hyvin.  Lidää sitten puolet maidosta, sekoita hyvin. Toinen kolmasosa jauhoseoksesta,  sekoita hyvin. Toinen puolikas maidosta, sekoita hyvin. Lopus jauhoista, sekoita hvyin.
6. Sekoita joukkoon sulkaahiput.
7. Kauho taikina leivosvuokiin. Jätä vuoat hieman vajaiksi, puolilleen tai varttia vaille täyteen, riippuen hieman vuoan koosta.
8. Paista vajaassa parissa sadassa asteessa parisenkymmentä minuuttia tai kunnes taikina ei tartu tikkuun.

Ohjeesta syntyy noin 24 kuppikakkua käyttäen normi-leivosvuokia.

Kuorrutuksen tekaisin Better Homes and Gardensin ohjeen mukaan:
115 g pehmeää voita
225 g pehmennettyä maustamatonta Philadelphia kermajuustoa (vai tuorejuustoksiko sitä nyt kutsutaan)
2-3 tl vainiljasokeria
4-7 dl tomusokeria (riippuen kuinka äkkimakeaa haluat)

1. Vatkaa voi ja tuorejuusto hyvin sekaisin.
2. Lisää sokerit ja jatka vatkaamista kunnes seos on sopivan kuohkeaa ja hyvin levittyvää.

Kuorrutusta tulee tällä reseptillä ihan älyttömästi, kannattaa siis pienentää ohje noin 2/3-  tai 3/4-kokoiseksi, jollet halua todellista sokeri&rasva-humalaa.

  

--- No, entäs se seksi?
Lieneekö vika soodan puutteessa, taloussuklaassa vai leipojan taidoissa, mutta näiden kakkaraisten vonkaus jäi puolitiehen. Kääntäisin siis kylkeäni.

Mutta, hyvänä päivänä, jos käyttäisi isompia leivosvuokia, täyttäisi kakkuset suklaamoussella ja tuorejuustokuorrutuksen sijaan sivelisi päälle hyvästä suklaasta ja paksusta kermasta loihdittua ganachea, oraaliorgasmi saattaisi olla tosiasia. Ehkä.

Anteeksi että vaivasin

Tänään tehtiin pullaa. Niilo, Kenwood ja minä. 

Sillä aikaa kun Leo leikki paloautolla ja nukkui.

Taikina syntyi tädiltäni yli 20 vuotta sitten saamani Valion Tervetuloa juhlaan -keittokirjan ohjeella. Paksusta maidosta. Voita säästelemättä. 

Teimme pyöreähköjä pullia. Voisilmällä ja ilman.

Lopputaikinasta syntyi improvisoitu vadelmapiiras, jota söin muuten aivan liikaa iltapalaksi.

Uunia vahdittiin tosi tarkaan. 

Hyvä niin. Eivätpä pullat päässeet palamaan.

Uunituoreiden pullien piti antaa jäähtyä ennen maistiaisia. 

Ja se odottavan aika oli piiiiiitkä.

- Äiti. Tiedätkö mitä?

- No?

- Minun tekemä pulla on paljon parempaa kuin sinun tekemä pulla.

Niin kai sitten.

Ja minä kun luulin, että oman äidin tekemä pulla on sitä maailman parasta :=)

Proteiinia suoraan purkista

Muistan jostain lukeneeni, etta perheenaiti rakentaa ruokalistan keskimaarin yhdeksan eri ruokalajin varaan. Itse yritan olla monipuolinen, mutta kaytannossa poytaan tupsahtaa viikko viikon jalkeen aika samankaltaisia aterioita.

Vaharasvaisesta jauhelihasta voi vakertaa lihapullia muusilla tai tomaattikastikkeessa pastan kyytipoikana, makaronilaatikkoa, lasagnea tai jauhelihakeittoa. Jauhelihakastikekin lienee yksi vaihtoehto, joko spagetin tai perunan kanssa. Kanasta voi loihtia vaikkapa kanapastaa alfredo-kastikkeen kanssa, viillokin sukuista kastiketta riisin tai perunan kanssa, keittoa villiriisin tai tomaatin ja paprikan kanssa, syoda grillattuna salaatin kanssa tai vihannesten kera tortillaletun sisassa, intialaisittain... Lisaksi on toki naudanliha, lohi, turska, kananmuna, nakit, kasvisruuista puhumattakaan.

Vaihtoehtoja saati vaihtoehtoisia tapoja laittaa lautaselle kevytta perusproteiina siis on, mutta jossain vaiheessa tulee se taydellinen stoppi. Ensin kyllastyin itse jauhelihaan. Sitten Leo kypsyi kanaan. Oli aika etsia jotain muuta.

Kuva.

Tonnikala!

Kalatiskista ostettuna tuoreena fileena tuote ajaa perheen perikatoon. Kala on todella kallista ja hyvaksi kokkaaminen vaatii oikeasti keskittymista. Eika pojat syo. Purkkitavarana samainen tonnikala on kuitenkin mita mainioin ja viela aarimmaisen kustannustehokas proteiini. Asiassa on vain yksi pikku MUTTA: mieheni ei voi sietaa purkkitonnikalaa. 

--- No, en antanut sen hairita. Valmistin koko perheelle pastakastiketta napolilaisen vuokraemantani oppien mukaan:

Pasta alla tonno (menikohan tuo nyt noin?)

Ainekset:

1/2 isosta punasipulista, pieneksi silputtuna

1 tolkki paseerattua tomaattisosetta

purkki-pari tonnikalaa

2 dl purkki ehtaa pannaa eli maustamatonta paksua ruokakermaa (Italian ulkopuolella olen kayttanyt pannan sijaan muutaman ruokalusikallisen ranskankermaa)

suolaa

(pippuria)

oliivioljya

pennepastaa (tavallista, hyvaa taysviljaa tai plussaa)

Ja nain taikuus tapahtuu: 

1. Kuullota pieneksi silputtu sipuli oljyssa.

2. Lisaa tomaattisose ja anna kiehahtaa. 

3. Lisaa tonnikala, hienonna haarukalla hienoksi. 

4. Lisaa kerma.

5. Anna hautua hetken.

6. Mausta suolalla ja halutessasi myos pippurilla.

Keita kastikkeen teon lomassa riittavasti pennepastaa al denteksi. Riittavasti sikali, etta kastiketta tulee annoksesta sopivasti noin 4-6 hengelle. Ehka. Olen aika huono naissa ruokailijamaarissa. Kippaaa keitetty, valutettu pasta kastikkeen joukkoon. Sekoita, annostele lautasille, hompsottele parmesanjuustoa paalle ja nauti. Nam!

Heti ensimmaisesta kerrasta lahtien pojat ovat syoneet tata pastaa mukisematta. Miehenikin soi, mainitsi jopa jalkikateen "ruuan olleen hyvaa, vaikka se olikin tonnikalaa."

Mitakohan sita seuraavasti keksisi? 

Kukkakaalia? Oliiveja? 

Anyone?

;) 

Onko maitoo vai ei?

Kuva.

Aina silloin talloin eri yhteyksissa pumpsahtelee esiin ryhma nimelta maidonvastustajat. He ovat sita mielta, etta maidon terveyshyodyt ovat vain elintarvikejattien propagandaa. Heidan mielestaan maito ihmiselle turhaa ravintoa, pikemminkin terveydelle vaarallista. Osoituksena tasta on mm. epidemian lailla lisaantyva laktoosi-intoleranssi.
--- Mita ihmetta? No, maalaistyttohan ottaa asiasta selvaa.

Ensimmaiseksi kayn tutustumassa Peta:n Dairy Industry -sivuun.
Sivu loytyy kansion Factory Farming alta. Tama ylaotsikko kertookin ehka kaiken oleellisen. Vietetaan siis pieni hiljainen hetki elainten oikeuksille ---

Sivuilla kerrotaan hyvin asiallisesti maitokarjan karsimyksista ja siita, kuinka luonto on tarkoittanut lehman maidon ruokkimaan vasikoita, ei ihmisia. Lisaksi kerrotaan kasvuhormoneiden kaytosta ja niiden aiheuttamista haitoista, juottovasikoista ja sarvien katkaisusta/polttamisesta. Lehman osa tehtaassa ei ole helppo. Itse maitotilan tyttona olen tosin nahnyt sen toisen puolen, sen jonka EU (tekisi mieli lisata myos demarit) on Suomesta lopettanut. Siina mallissa vahemman oli enemman, hoitajat tunsivat hoidettavansa nimelta ja luonteelta, ja jo pelkka EU:n vaatimien korvalappujen laitto tuntui ylitsepaasemattomalta kidutukselta. Lehmillakin kun oli tunteet.

Kuva.

Hups, lipsahti hieman poliitikoinin puolelle. Takaisin kasvuhormoneihin siis. Petan tiedon mukaan kasvuhormoneja ei juurikaan kayteta Kanadassa ja Euroopassa, mutta valitettavasti USA:ssa kylla. En tieda oletteko te rapakontakaiset maidonjuojat huomanneet, kuinka kasvuhormonittomeissa maitopurkeisssa lukee "No artificial rBST growth hormones*" tai jotain sinne pain. Purkin takana on sitten selvitys tuolle *:lle: "No significant difference has been shown between milk derived from rBST treated & non -rBST treated cows." Itse WHO on antanut mommoille synninpaaston, vaikka vuosikymmenten dataa hormonialtistuksessa (niin, eihan ne hormonit sinne lehmaan jaa) ei ole olemassa. Mielenkiintoista sikali, etta hormonimaitoa saa myyda ilman mitaan merkintoja. Tosin, taalla idassa en ole toistaiseksi hormonimaitoon edes tormannyt.

OK, tama Petan propaganda oli aika kesya ja oikeastaan hyvin jarkeenkaypaa. Tama tieto ei tee maidosta myrkya, vain maitotehtaista kidutuslaitoksia. Mutta lupasin lokaa ja sita saatte. Kaykaapa siis katsomassa http://www.notmilk.com/. Siella ammutaan kovilla.

Not Milk -liikkeen mukaan maito on myrkkya ja taudinaiheuttajien aatelia. Raakamaito saa ehka jonkinasteisen synninpaaston, mutta kaikki kasitelty, vaikka vain homogenoitu maito on pahasta. Allergioiden ohella kasitellyn maidon katsotaan edesauttavan tai jopa aiheuttavan altzheimerin tautia, syopia, MS-tautia, sydantauteja, masennusta, ylipainoa ja osteoporoosia, kuolemaakin, noin niin kuin muutamia mainitakseni.

Kuva.

Mutta hei, osteoporoosia??? Eikos maitoa juuri juoda, koska siita saa kalsiumia ja sita kautta vahvat luut? Nii-in. Maidonvastainen koulukunta tosin esitaa tassa valissa roppakaupalla tutkimuksia. Osassa on huomattu, etta maissa joissa juodaan eniten maitoa esiintyy myos eniten osteoporoosia. Ja kuinka lapsena eniten maitoa juoneet ovat aikuisena alttiimpia luunmurtumille. Miksi nain? Yhden teorian mukaan maito on niin hapanta, etta sen vaikutuksia neutraloidakseen luista liukenee kalsiumia ja muita mineraaleja.

Nama tutkimustulokset saavat mietteliaiksi, mutta toisaalta, tuo ylipaino. Eikos jossain juurikin julkaistu tutkimus, jossa todettiin etta maitoa juovat ovat hoikempia kuin maitoa juomattomat? Linkkia en nyt tahan hataan loyda, pahoitteluni.

Kaiken linkkiroinan lisaksi Not Milk -sivulla syyllistetaan olan takaa meita tavallisia maidonjuojia. Maidon juominen on luonnotonta. Olemme ainut nisakaslaji, joka juo toisen nisakkaan maitoa. Maito on OK lapsille, parivuotiaaksi asti. Sen jalkeen kalsiumin ja muut terveyshyodyt voi saavuttaa vaikka lehtikaalista (kale), parsakaalista tai pinjansiemenista. Ja onhan niita soija- (geenimanipulointivaroitus!) ja mantelimaitojakin. Ovat muuten aika --- kauheita.

Kuva.

Mita siis tasta kaikesta opimme?
Ainakin mina hammennyin hieman. En silti suostu, maalainen kun olen, purematta nielemaan vaitetta, etta tekisin lapsilleni pahaa juottamalla heille maitoa. Juonhan sita itsekin. Ajattelin juoda myos jatkossakin.

Mitenkas te? Got milk?

Kuvitus on keratty netista, mainitusta lahteista, eraan pro milk -liikkeen kampanjasta.

Ituhippeilya

Kuva.

Olen viime aikoina tormannyt yha enenevassa maarin kasitteeseen clean eating, puhdas syominen. Mita se siis oikein on? Joku viherpipertajien uusi villitys, vai? Otetaanpa siis selvaa ja kysytaan vaikka --- Googlelta.

Clean eating on ehka jarkevinta mita olen kuullut ravinnon saralla aikoihin. Kyseessa ei ole mikaan uusi juttu, mutta tama ravitsemussuuntaus lienee jaanyt ainakin Suomessa pahasti karppaamisen (sic!) jalkoihin. Kyseessa kun ei oikeastaan ole edes dieetti vaan pikemminkin elamantapa.

Clean eating tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sita, etta syodaan puhdasta, prosessoimatonta ja lisaaineetonta ruokaa. Unohdetaan siis kaiken maailman einekset ja valmismarinoidut kanasuikaleet. Tehdaan  ruoka alusta saakka itse.

Clean eating kannustaa syomaan paljon hedelmia, marjoja ja vihanneksia. Ne kun ovat sita luonnollisinta ravintoa. Kokojyvatuotteet ovat myos yksi kulmakivista, samoin edella mainitut puhtaat lihat ja kalat. Ajatuksena on siis syoda yksinkertaista, vahista aineksista tehtya perusruokaa. Ruokaa ostaessa olisi hyva jos se sisaltaisi vain 4-6 ainesta sisallysluettelossaan. Sinun kuuluisi myos tunnistaa kaikki luettelossa mainitut ainekset. Jos et osaa lausua jotain raaka-ainetta, jata ostos kauppaan.

Clean eatingin hyodyiksi on listattu mm. seuraavaa:

1. Kehon rasva vahenee.
2. Paino laskee.
3. Energiatasot nousevat.
4. Iho kirkastuu.
5. Hiukset voivat paremmin.
6. Nukut paremmin.
7. Voit myos henkisesti paremmin.

Jos haluat ryhtya clean eatingin harjoittajaksi, alla viela yksinkertaiset suuntaviivat menestykseen:

1. Syo saannollisesti pienia aterioita pitkin paivaa. 5-6 ateriaa paivassa pitaa verensokerin tasaisena ja ehkaisee nalantunnetta ja sita kautta ahmimista.
2. Sisallyta vaharasvaisia proteiineja, monimutkaisia (complex) hiilihydraatteja ja terveellisia rasvoja joka aterialle.
3. Valta kaikkia prosessoituja tai pitkalle jalostettuja ruokia (sokeri, leivonnaiset, karkit, valkoiset jauhot, valkoinen riisi jne.)
4. Valta tyydyttyneita ja trans-ravoja.
5. Valta limppareita ja muita tyhjia kaloreita sisaltavia juomia.
6. Valta runsaskalorisia, ravitsemukseltaan koyhia ruokia (= roskaruokaa).
7. Juo vahintaan 8 lasillista vetta joka paiva.

Clean eating on sen verran pinnalla oleva juttu, etta asialle omistautuneita nettisivuja loytyy pilvin pimein. Itse kaansin ylla olevat ohjeet taalta. Lisaksi asialle on omistautunut ainakin yksi aikakauslehti, ehka useampikin. Satuin selaamaan tuota aikakauslehtea viime kampaajavierailun yhteydessa ja tajusin jotain mielenkiintoista ---

--- Meidan perhe syo aika pitkalle juuri clean eatingin periaatteiden mukaisesti. ... Siis omassa ruokapoydassamme... julkiset paikat ovat eri asia... esimerkiksi poikien joka aamuinen fruit loops -aamupala ei taida kovin clean eatingia olla... ja mina en todellakaan ole valmis kaurapuuro-gateen julkisella paikalla... huonosta omastatunnostani huolimatta...

Sitten Amerikkaan muuttamisen emme ole syoneet valmiiksi marinoitua lihaa yms. eineksia, vaan olen kokannut ison osan ruuistamme rakkaudella aivan alusta asti. Aivan ehdottomia emme kuitenkaan ole, vaan pojat popsivat valilla ihan nakkeja ja mac'n cheesea ja aikuiseillekin maistuu valilla pulla. Olemme aina syoneet hedelmia ja vihanneksia, mutta taalla maarat ovat vain kasvaneet, tarjonnan myota. Johan sen jarkikin sanoo, etta vitamiinit on parempi saada ravinnosta kuin purkista. Iso osa nameista on vaihtunut kuivattuihin hedelmiin ja pahkinoihin, paikalliset namit kun ovat aika karseita --- paitsi Ghiradellin suklaa. Vahaisetkin limpparit ovat taasen vaihtuneet veteen, joko kuplilla tai ilman.

Ja ei, emme syo leseita, macaa (en edes tieda mita se on) tai muita Etela-Amerikan tuliaisia. Syomme aivan tavallista ruokaa, jonka ostamme aivan tavallisesta kaupasta. Ruokabudjettimme ei ole rajahtanyt kasista, vaan pikemminkin pysynyt kautta linja kohtuullisena, luomun tukemisesta huolimatta. Taman tason clean eating ei siis ole vaikeaa saati kallista.

Silti, nailla pienilla valinnoilla on ollut todella suuri yleista elamanlaatua parantava merkitys, lisaantyneen auringonvalon ohella. Emme ole juuri nuhia sairastelleet (paitsi nyt kirjoittaessani tata nautin siita vuoden ensimmaisesta =), olemme olleet pirteita, energisia ja --- onnellisia.

Etta tallainen ituhippi sita on minustakin tullut. 

Yksinkertainen, yksinkertaisten asioiden ystava.

--- Aidille vaan terveisia :)

Puoli kiloa paivassa

Suomalaiset syovat liian vahan kasviksia ja hedelmia. Viimeksi asia taisi ylittaa uutiskynnyksen nyt helmikuussa, tuoreen tutkimuksen muodossa.

Myonnetaan etta moni keskitalvella tarjottava vihannes on aika hailakka versio oikeasta tavarasta. Raakana poimitut tuotteet ja pitkat kuljetukset eivat varsinaisesti jalosta makuja. Silti, kotimaisiakin tuotteita lienee tarjolla. Vaikka porkkanaa tai punajuurta. Niita ajattelin laittaa ensi kesana kasvamaan. Ja papuja myos.

Hedelmia valtellaan niiden sokerin takia, kiitos karppauksen. No, on olemassa sokeria ja sokeria. Hedelmat ja marjat sisaltavat hyvaa sokeria, yhdessa kuidun ja vitamiinien kanssa se on aivan eri asia kuin se valkoinen, pussissa tuleva paha sokeri. Sokeripelon lisaksi hedelmista on liikkeella muitakin harhaluuloja. Esimerkiksi kiwi-hedelmaa ei voi syoda kuin max. yhden paivasssa. Muuten saa yliannostuksen c-vitamiinia. No, viimeksi kun asian tarkistin, C-vitamiini oli vesiliukoinen vitamiini. Siina yliannostuksen vaara on aika pieni.

Ihmettelen miksi ne vitamiinit yhakin nautitaan ennemmin purkista kuin lautaselta. Ja samaan syssyyn kummastellaan kun ollaan koko ajan vasyneita ja flunssakin vaivaa. Ehka kasvikunnan tuotteet eivat ihan ihmeisiin pysty, mutta paremmin ne pistavat pokkoa pesaan kuin mikaan pieni ja pyorea.

Kokeilkaa joskus purkin sijaan kulhoa. Sellaista, jossa on vaikkapa appelsiinia, omenaa, paarynaa, banaania, kiwi-hedelmia, pakastemansikoita ja -vadelmia. Jos vitamiinit sellaisenaan tekee tiukkaa, kokeiltaa nauttia annos kermavaahdon kera. Voin taata etta maistuu aika paljon paremmalta kun se pieni ja pyorea, pilleri.

Tanaan, tassa ja nyt

Paivan saa: Aurinkoinen mutta kylma.
Viime viikolla saimme esimakua kesasta. Viiletimme shortseissa ja hellemekoissa, asuimme paivat pitkat ihanassa lammossa, auringon alla. Mutta se on mennytta se. Toivottavasti tosin myos tulevaa.

Paivan raitisilma-annos: Kolme varttia leikkipuistossa.

Kiipelya, keinumista, dumpperilla ajamista, liukumaesta laskemista, isojen tyttojen jututtamista. Aiti kaveli ympyraa ja paleli.

Paivan elementti: Vesi
Kaksi kertaa. Ensin aamupaivalla ja yleison pyynnosta viela illalla uudestaan. Pulikointia lasten kanssa. Eivatkohan he tuolla uitolla uinu kuin murmelit. Aiti ainakin. Uinuu.

Paivan primitiivireaktio: Iiiiik!

Niilo pudotti vaivihkaa taskustaan pari leikkiotokkaa aidin iloksi uima-altaaseen. Ihanaa!

Paivan vihreat, keltaiset, oranssit ja punaiset: Appelsiini, kiwi, omena, mansikka, mustikka, mango, salaatti, porkkana, pinaatti, paprika, kurkku, tomaatti, sipuli ja parsa.
Pari kiloa paivassa, vai miten se meni?

Paivan asu: Sporttinen

Farkut ja lenkkarit --- fleece ja tuulitakki ---
Mita tahan nyt sanoisi? Kun hellemekko ja varvastossut eivat riita...

Paivan treenit: Hiljainen tappaja (BodyRokkia)
60 s vasen toispolvikyykky, painolla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s oikea toispolvikyylly, painolla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s kaanteinen punnerrus
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s jalkojen nosto ylakroppaa kannatellen
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s vatsarutistus, jalat 90 asteen kulmassa, paino jalkojen paalla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
--- ja sitten koko setti uudestaan!
 Paalle 101 punnerrusta otetta vaihdellen.

Juoksut jatin tanaan valiin. Eilinen 13 kilometrin vauhti-iloittelu painoi viela jaloissa.

Paivan pahe: Nutella

Kuva.

Palanen italialaista gourmeeta iltapaivaan :)
Kuva on napattu mielenkiintoisesta lahteesta, kaykaapa lukemassa.

Paivan unet: Zzzz....
Yhdet pienet otin paivalla, ihan vain seuran vuoksi. Younille voisikin suunnata vaikkapa --- nyt.

Mutta entas huomenna?
Aamupaivalla esikoulua, iltapaivalla play datet ja koko perheen hammaslaakarivierailu. Paljon autolla suhaamista ja ruokakaupassakin pitaisi kayda. Ja juoksemassa. Kiirehan tassa tulee!


Mitenkas teilla?

Kuin kissaa ulkoiluttaisi

Liki puolitoista tuntia ja puolitoista mailia.

Retkellä talven jälkeisessä metsässä lasten kanssa.

Lukuisia pysähdyksiä, kirmailuja puoleen sun toiseen.

Puussa kiipeilyä, kivien heittelyä ja sen parhaan kepin etsimistä.

Lopputuloksena on punaiset posket ja iloinen mieli.

Ja totuus ---

Koskaan ei pidä aliarvioida kaura-rusina-keksien vetovoimaa.

So busted!

- Oli muuten erittäin hyvää sohvalla yksin yömyöhään syötynä!

Aamuinen keskustelu 5-vuotiaan kotikytän kanssa:
- Hei äiti! Kiekaistu erittäin paheksuvalla äänensävyllä.
- Mitä kultaseni?
- Siis oletko sinä syönyt kaiken tämän suklaan?  
Heiluttaa samalla kädessään pöydältä löytämäänsä tyhjää käärepaperia.
- Öh... juu.
- Ensi kerralla muista jättää myös meille palat jälkiruuaksi.
- ... Selvä... Anteeksi...

Note to myself:
Piilota jatkossa paremmin kaikki mahdollinen todistusaineisto kello yhdeksän jälkeen tapahtuvasta iltaherkuttelusta.

Kuva täältä.

Mitä syötin tänään

Maailmanlopunkorjaussarja.

Aamupalalla muroja ja munakokkelia.
- Itse söi hieman muroja ja joi maitoa.

Lounaalla perunamuussia ja jauhelihaa.
- Itse söi näkkileipää ja paprikaa. Ja sen maitosuklaavanukkaan suurimpaan tuskaan. Äiti kun kaatoi syliin maitoa.

Välipalalla paahtoleipää maapähkinävoilla ja appelsiinimarmeladilla.
- Itse söi pensasmustikoita ja hörppäsi maitoa.

Illallisella leipää, perunamuussia ja lihamureketta.
- Itse joi kolajuomaa ja jälkiruuaksi keksin maidon kanssa.

Iltapalalla syötin jugurtin.

----
Muistan kuinka edesmennyt enoni vannotti minua valvomaan, että äitini ei paapo ja passaa isoveljeäni piloille. Kuten karjalaisäideillä on tapana. En ole ihan varma onnistuinko tehtävässä.

Omalla kohdallani taas --- suunta näyttää pahalta. Leo on perinyt molempien vanhempiensa puolelta ne parhaimmat karjalaiset passuutusgeenit. Poika poimii lusikan tai haarukan käteensä, kaapaisee siihen hieman ruokaa ja katsoo kysyv... vaativasti äitiään alkaen samalla vikistä. Vikinän äänenvoimakkuus kasvaa ajan funktiona muuttuen lopulta karjumiseksi. Ja äiti syöttää. Onhan äidin geeneissä se sisäänrakennettu pelko, että lapsi nääntyy nälkään jollei nyt tällä sekunnilla saa sitä huttua naamaansa. Karjalasta lähtöisin kai sekin.

Tätä äitiä vaan ärsyttää, päivä päivältä enemmän.
Asiaan pitää saada muutos.
Koska poika, sunnuntaina 2,5-vuotias, osaa ihan mainiosti itsekin syödä.
Ei vain jaksa saati viitsi.
--- Paitsi sitä suklaavanukasta.

Kivikeittoa

Keitin tänään aikani kuluksi kivikeittoa, tosin ilman sitä kiveä.

Stone Soup
Aineksiksi tarvitset mitä kaapista sattuu löytymään.
Minä käytin seuraavia:
1 punasipuli, pieneksi kuutioituna
1 bataatti, kuutioituna
2 porkkanaa, viipaloituna
1 pieni punainen paprika, pieneksi kuutioituna
selleriä, pieneksi pilkottuna
1 valkosipulin kynsi, veitsellä murskattuna ja viipaloituna
1 kesäkurpitsa, kuutioituna
1 keltainen kurpitsa (squash), kuutioituna
2-3 desiä pakastemaissia
2-3 desiä keittoon sopivaa pientä pastaa
1 litra kanalientä
öljyä / voita kuullottamiseen

Bataatin sijaan voi hyvin käyttää perunoita. Keittoa voi myös tukevoittaa heittämällä joukkoon vaikka kanaa. Esim. maustamattomat, reilun suupalan kokoiseksi pilkotut koipipalat sopinevat ruokaan mainiosti.  

Keiton keittäminen etenee seuraavasti:
1. Ruiskaise rasva kattilan pohjalle kuumenemaan. Kuullota öljyssä/voissa sipulia muutama minuutti. Lisää bataatti, porkkana ja paprika. Kuullota vajaa 10 minuuttia. Lisää valkosipuli. Kuullota vielä minuutti.
2. Lisää kanaliemi ja kuumenna keitontekele kiehuvaksi. Säädä tämän jälkeen liesi pienehkölle ja kylvetä lapset. Keitto saa siis pulputella hiljakseen noin 15 minuuttia.
3. Lisää keitton joukkoon pakastemaissi, kesäkurpitsa ja keltainen kurpitsa sekä pasta. Tarvittaessa lisää hieman vettä, jotta keitto muistuttaa paremmin keittoa eikä pataa. Keitä noin 10 minuuttia, jotta pasta on kypsää. Mausta keitto suolalla ja mustapippurilla.
4. Nautiskele parmesanjuuston ja paahdetun leivän kanssa.

Vinkki:
Jos haluat laittaa keiton alkuperäisen reseptin mukaisesti kiven kanssa, kannattaa valita sileä ja kova, murenematon kivi. Graniitti on juurikin hyvä keittokivi. Kivi pestään huolellisesti ja pistetään kiehumaan puhtaaseen veteen erillisessä kattilassa heti keitonteon alussa. Kivi lisätään muun keiton joukkoon kohdassa 2, eli kanaliemen lisäämisen yhteydessä. Kivi kannattaa kuitenkin jättää annostelematta lautaselle saati syömättä :)

Kiven valinnan, pesun ja keittämisen voi halutessaan myös kätevästi ulkoistaa jälkikasvulle. Meillä nuo tosin leikkivät talonrakennusleikkejä äidin kokkailujen ajan. Pitänee rajoittaa tuota omaa HGTV:n tuijottamista...

Makeaa mahan täydeltä

Saimme sunnuntaina herkullisia tuliaisia Suomesta mieheni kollegan mukana.
Ruisleipää, lakritsia ja salmiakkia.

Salmiakkipussi säilyikin kaapissa --- jopa miltei vuorokauden!
Kummallista että salmiakkia, tuota herkkujen herkkua, ei vain voi syödä kohtuudella, pari namua kerrallaan. Allekirjoittaneen minimikerta-annos on se vähintään puoli pussia.

Kuva.

Lisäksi, mies toi kaupasta Ghiradellin suklaaruutuja, tummaa suklaata vadelmatäytteellä. Vaatimattomasti siis maailman parasta suklaata. Tunnustettakoon että meillä Fazerin suklaat saattavat homehtua kaappiin, mutta Ghiradellit eivät koskaan...

Kummallista kun tänä aamuna on sitten hieman höntti olo.
Makeiskrapula.

Juoksypyörässä

Kuva.

Olen juossut marraskuussa 130 km, joista 121 km juoksumatolla ja 9 km ulkona.

Sen verran olen amerikkalaistunut, että vaikka ne 9 km olivatkin ihan mukavia (en eksynyt kuin kerran), 121 juoksumattokilometriä olivat miltei mukavampia. Juoksuolosuhteet ovat vuorokaudenajasta riippumatta turvalliset, valoisat ja vähäsateiset, eksymisen riski on minimaalinen ja vakiojuoksumatolla on viihdykettäkin tarjolla 55 kanavan verran.

Juoksuviihteen ehdottomaan kärkikaartiin ovat singahtaneet satunaiset laatuelokuvat, mukaanlukien Fred Claus, Couples Retreat ja Inception. Helppoja ja viihdyttäviä seurattavia. Inception hieman häiritsi tekotaiteellisuudellaan, mutta kypsään ikään ehtineen Leo D:n vuoksi voi toki tehdä pieniä juonellisia myönnytyksiä.

Sarjoista Kova Laki on poliisisarjojen peruskamaa, tosin olen kahdessa ja puolessa vuodessa varmaan nähnyt jo kaikki 20 kauden aikana tehdyt jaksot. Vegasilaisesta perheyritys-panttilainaamosta kertova Pawn Stars menettelee hölkkähuvina myös, mutta Storage Wars vie voiton kaikesta, niin Vince Vaughn'ista kuin  DiCapriosta. Sarja tarjoaa aivan loistavaa hikiviihdettä alusta loppuun saakka!

Storage Warsin idea on näppärä: USA on täynnä varastohotelleja. Jos varaston kuukausivuokraa ei maksa, tietyn ajanjakson jälkeen sisältö huutokaupataan avoimella huutokaupalla eniten tarjoavalle. Ohjelma kertoo näistä huutokaupoista, niihin osallistuvista värikkäistä hahmoista ja ennen kaikkea niistä monenkirjavista löydöistä mitä hylätyistä varastoista kulloinkin löytyy.

Bubbling under -viihdykkeeksi voisin kuvitella minkä tahansa HGTV:n ohjelman, ehkä lähinnä kuitenkin nuo House Hunters -ohjelmat. Vaikka emme taloa ole aktiivisesti etsimässäkään, hyvä sellainen kun on jo Suomessa olemassa, nämä talonetsintäohjelmat ovat todella koukuttavia.

Mutta takaisin rääkkiin. Reippaasti olen siis TV:tä katsellut, monen monta kilometriä. Ja uinut ja kyykännyt ja punnertanut ja vaikka mitä. Ja joogassakin olen ehtinyt käymään, tasan yhden kerran sielläkin.

Tiukasta (?) treenistä huolimatta en ole kuitenkaan kuihtumassa olemattomiin. Siitä päivittäin aamupalaksi nautitut munat ja pekonit ja vohvelit pitävät huolen. Ja jos ei ole pekonia tarjolla, aina voi nauttia kaurapuuroa runsailla rusinoilla ja pähkinöillä. --- Ja tiedän, näin muutaman viikon jälkeen olen pahasti pilalle hemmoteltu, ainakin mitä tulee aamupalan suhteen :)

Mainitsinko muuten jo tuoreet hedelmät, maukkaan melonin ja mehukkaan ananaksen?

Kirjoittaja on 35-vuotias esikeski-ikäinen nainen, joka urheilee koska syö. Ja syö koska tykkää. Eikä muuten karppaa.

Suuri kurpitsa

Jack-o-lantern mallia Pahvitalo.

Huikaisevan kauniin lokakuisen perjantai-iltapäivän kunniaksi kävin hakemassa meille kurpitsan.

Noin 25 minuuttia kaupasta uloskantamisen jälkeen kurpitsa oli muuttunut jack-o-lanterniksi, kurpitsalyhdyksi. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt kurpitsalyhtyä, joten työvaiheet menivät ehkä hieman hölmössä järjestyksessä. Piirsimme Niilon kanssa ensin naaman ja leikkasimme aukot, sitten vasta kaavimme kurpitsan tyhjäksi. Jälkikäteen mietittynä päinvastainen järjestys olisi voinut olla hyvinkin paljon järkevämpi.

Niin tai näin, opimme Niilon kanssa että lyhdyn saa aikaiseksi varsin vähällä vaivalla ja varusteilla. Tarvitaan vain kurpitsa, vedenpitävä tussi, vankka lyhytteräinen veitsi, lusikka ja kulho sisuksille. Ja tietenkin kynttilä lyhdyn sisälle.

Kurpitsan sisuskalujen kanssa puljaamisessa sen sijaan saa aikaa kulumaan ja hermoja venymään ihan kiitettävästi. Vinkki: Jos siis haluaa säästää itseään ja päästä helpolla, kannattaa kipata moiveet vaikka metsään maa- ja puuoravien riemuksi. Mutta koska "helppo" ei ole toinen eikä edes kolmas nimeni, päätin päräyttää sisuksista kurpitsapiirakan ja tietenkin paahtaa kurpitsansiemenet. Ja siinähän se loppuilta menikin, keittiötä paimentaessa.

Ensinnä erottelin kurpitsalihan ja siemenet. Yök mitä limaista hommaa! Soseutin kurpitsalihan sauvasekoittimella ja kaadoin kattilaan. Keitin sosetta noin tunnin keskireippaalla lämmöllä. Kurpitsasoseen porpotellessa liedellä, valmistin kurpitsansiemenet.
 
Paahdetut kurpitsansiemenet
1. Huuhtelin ja kuivasin kurpitsansiemenet.
2. Maustoin siemenet yksinkertaisesti suolalla ja tilkalla oliiviöljyä.
3. Kaadoin ne peivinpaperin päälle uunipellille ja paahdoin uunissa, 400 F / 200 C, kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Näin kuumassa uunissa siemeniä pitää vahtia silmä kovana ja varoa ettei kullanruskeaksi paahtamisen sijaan mustuta saati polta niitä.  

Nauti kurpitsansiemeniä joko sellaisenaan pikkupurtavana tai salaatin joukossa tai vaikkapa sämpylöiden päällä.

Seuraavaksi väkersin itse pää(jälki)ruuan. Kurpitsapiirakka on peri-amerikkalainen, syksyyn ja erityisesti kiitospäivään liittyvä herkku. Itse olen noin 50-60 -kannalla, josko kyseessä on herkku. Kiitospäiväherkuista pekaanipähkinäpiirakka on joka tapauksessa allekirjoittaneelle noin miljoona kertaa makoisampi herkku!

Pumpkin pie eli amerikkalainen kurpitsapiirakka
Taikina:
1 1/3 kupillista vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1/4 kupillista öljyä
3 - 4 rkl maitoa

Sekoita jauhot ja suola keskenään leivontakulhossa. Lisää yhtäaikaa sekä öljy että 3 rkl maitoa. Sekoittele haarukalla kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin, tarvittaessa lisää vielä yksi ruokalusikallinen maitoa. Tee taikinasta käsin pallo. Kaulitse taikina jauhotetulla työtasolla tai kahden tuorekelmun välissä halkaisijaltaan noin 12 - 13" levyksi. Kippaa taikinalevy halkaisijaltaan 8 - 9" piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Trimmaa ja rypytä piirakan reunat niin kuin parhaaksi näet.

Täyte:
1 keskikokoisen kurpitsan hedelmäliha soseutettuna, keitettynä ja ylimääräiset nesteet poisvalutettuna (huh!)
tai
1 purkki (noin 1 3/4 kupillista) purkkikurpitsaa
1/2 kuppia sokeria
1 tl jauhettua kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
2 munaa, kevyesti vatkattuna
3/4 kupillista kermaa, kevytkermaa tai maitoa

1. Esilämmitä uuni 375 F.
2. Sekoita täytettä varten kulhossa kurpitsasose, sokeri, kaneli, inkivääri ja muskotti. Sekoita joukkoon munat, joista rakenne on vatkattu rikki. Lisää lopuksi joukkoon kerma, lempeästi käännellen.
3. Kippaa täyte taikinalla vuorattuun piirakkavuokaan. Läikkymisen estämiseksi voit kipata täytteen vasta uunissa.
4. Paista piirakkaa ensin 25 minuuttia foliolla peitettynä (estää pinnan liiallisen mustumisen) ja ainakin toiset 25 minuuttia tai niin kauan että täyte on kypsä (keskelle piirasta työnnetty veitsi säilyy puhtaana) ilman foliota.
5. Anna piiraan jäähtyä, peitä ja nosta kylmään.

Nauti joko sellaisenaan tai kermavaahdon kanssa.

Pitää kurpista piirakasta saati ei, parasta koko operaatiossa on ehdottomasti se tuoksu. Kupritsa yhdistettynä kaneliin, inkivääriin ja muskottiin --- parempaa huoneentuoksua ei vain ole!

Tu(r)skaa

Perheessämme ruokaostokset hoitaa tavallisesti rakas puolisoni, ja hyvin hoitaakin. Välillä kauppakassista tosin kuoriutuu yllätyksiä, kuten tänään.

Pyrimme syömään noin kerran viikossa, tavallisesti viikonloppuna, tuoretta kalaa. Mieheni olikin ostanut kalaa, mutta koska vakioherkkumme lohi oli näyttänyt kalatiskissä niin ankealta, pakettiin oli eksynyt jotain ihan muuta. Puolitoista paunaa turskafileitä. Jep jep.

Kysyessäni mieheltä mitä ko. herkusta pitäisi laittaa, vastaus oli kaiken salliva:
- En minä tiedä. Kalapuikkoja?
No, tuumasta toimeen. 

Kotitekoiset kalapuikot turskafileestä
Ainekset:
700 g turskaa
1,5 dl maitoa
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl korppujauhoja
1 dl parmesanjuustoa
ainakin 2 tl kuivattua tilliä
mustapippuria myllystä
paprikajauhetta
4 rkl voisulaa

Ja näin ne syntyvät:
1. Esilämmitä uuni 450 F / reilu 225 C.
2. Huuhtele ja kuivaa turskafile. Leikkaa reilun kokoisiksi kalapuikoiksi.
3. Laita yhteen matalaan kuppiin maito, toiseen vehnäjauhot ja kolmanteen korppujauhot, parmesan ja mausteet. Sekoita voisula korppujauho-parmesan-mausteseoksen joukkoon.
4. Kasta kalapalat ensin maitoon, kierittele sitten vehnäjauhossa, kasta maitoon uudestaan ja kierittele vielä korppujauho-parmesan-mauste-yms.-seoksessa. Laita fileet uunipellille, leivinpaperin päälle.
5. Paista fileitä 5 min / 1/2 tuumaa (1,25 cm), siis fileen paksuuden mukaan. Kokeile kypsyys haarukalla. Jos kala on valkoista ja lohkeavaa, se on valmista.

Läiskäise kylkeen perunamuussia naapurista lainatuista perunoista (omat loppuivat kesken) ja kastikkeeksi sekoita esim. hapankermaa tillillä, suolalla ja paprikajauholla. Nauti.

Ateriakokonaisuuden väkertää reilussa puolessa tunnissa, joten nopeudessa ei juurikaan häviä paketista suoraan pellille sujautettaville kalafilepuikoille. Perheen miesväki tykkäsi ruuasta todella paljon, mutta itse en kovin ihastunut. Ateria kun maistui ihan --- turskaisille kalapuikoille.

Hernaripäivä

Pahvitalossa oli tänään hernekeittopäivä, sillä kuka niitä hodareita ja hampurilaisia nyt joka päivä jaksaa syödä. Purkkikeiton lämmittämisen sijaan suosittelen kokeilemaan ihan oikean keiton keittämistä. Lopputulos on palkitseva --- eikä se nyt niin vaikeaakaan ole.

Pahvitalon hernekeitto
1 pauna halkaistuja, kuivattuja herneitä (Goya Split Green Peas)
1/2 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 porkkana
6 pekonisiivua
6 kuppia kanalientä
(suolaa)

1. Huuhtele ja lajittele (poista mahdolliset roskat ja muuten epämääräiset) herneet. Herneitä ei tarvitse liottaa, ainakaan näitä käyttämiäni Goyan herneitä.
2. Laita huuhdellut herneet paksupohjaiseen kattilaan (käytin emaloitua valurautakattilaa eli dutch ovenia). Lisää silputtu sipuli, murskattu valkosipulinkynsi, ohueksi viipaloitu porkkana ja paistettu, pieneksi silputtu pekoni kattilaan herneiden kanssa. Kaada päälle kanaliemi.
3. Kuumenna keitontekele kiehuvaksi, pienennä sitten lieden lämpötilaa ja anna keiton pulputella lempeästi, kansi hieman raollaan välillä sekoitellen, kunnes herneet ovat kypsiä. Tähän menee noin tunti.
4. Nauti keitto kuumana, kyytipoikana maitoa ja näkkäriä. Tämäkin keitto sitten vain paranee lämmityskertojen myötä, joten toivotaan että koko keittokattilallinen ei mene yhdellä kertaa.
5. Jälkiruokana nautittiin perinteisen pannukakun sijaan suklaavanukasta. Jos haluaa leikkiä täydellistä kodinhenkeä, vanukkaan ohje löytyy täältä, lisää vain vajaa desi sokeroimatonta kaakaojauhetta sokerin mukana, vähennä maissitärkkelyksen määrä 2 ruokalusikalliseen ja maito 2 2/3 kuppiin. --- Tai sitten voi vain avata tällaisen, kuten me teimme :)

Kesän viimeisen päivän keitto

Huomenna se alkaa, syksy.
Ainakin kalenterin mukaan.

Kesän viimeisen päivän piristykseksi laadin lounaaksi ehtaa lohturuokaa, minnesotalaisvaikkutteista, täyteläistä kana-villiriisikeittoa. Villiriisi on mitä mainioin raaka-aine, ei oikeastaan riisi ollenkaan mutta täynnä hyvää makua ja ravinteita.

Keitto on yksi sadekelin suosikkejamme. Ei kovin vaikea mutta hieman aikaavievä. Silti jokaisen minuutin arvoinen. Ja lapsetkin tykkää, kuten aina, hyvästä ruuasta.

Kana-villiriisikeitto

1 sipuli
2 keskikokoista porkkanaa
1 rkl voita
3/4 kuppia villiriisiä
4 kuppia kanalientä
1 pauna maustamatonta kanaa, esim. rintafilettä, 3/4 tuuman palasiksi kuutioituna
2 rkl pehmeää voita
2 rkl vehnäjauhoja
2 kuppia maitoa tai kermaa
suolaa ja pippuria

Kuullota hienonnettu sipuli ja ohueksi siivutettu porkkana paksupohjaisessa kattilassa (dutch oven).
Lisää huuhdeltu villiriisi ja kanaliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna porista keskilämmöllä, välillä sekoittaen, puolisen tuntia.
Lisää kuutioitu kana ja anna kiehua lisää 20 minuuttia tai kunnes villiriisi on sopivan kypsää.
Sekoita pienessä kulhossa pehmeä voi ja jauhot sileäksi tahnaksi. Lisää tahna keiton joukkoon ja sekoita. Kiehauta minutti-pari, kunnos keitto on saostunut.
Lisää maito/kerma ja lämmitä keitto kiehuvaksi. Mausta pippurilla ja tavittaessa suolalla. Nauti.

Omenoita ja piirakkaa

Kauniin syyskuisen sunnuntain kunniaksi suuntasimme läheiselle maatilalle omenoita poimimaan. Samalla moikkasimme aasia, tapasimme pari Leon mielestä ammuvaa koiraa ja vietimme hetken jos toisenkin ihaillen traktoreita ja trukkeja.

 

Iltapäivällä näistä takuulla tuoreista omenoista olikin sitten aika leipaista --- kyllä vain --- aito amerikkalainen omenapiirakka!

Apple Pie / Omenapiirakka

Taikina:
2 1/4 kupillista jauhoja
3/4 tl suolaa
2/3 kupillista leivontamargariinia tai voita
8 - 10 rkl kylmää vettä

Täyte:
Reilu kilo kuorittuja, ohuiksi viipaloituja omenoita
(1 teelusikallinen sitruunanmehua)
3/4 kupillista sokeria
2 rkl jauhoja
1/2 tl jauhettua kanelia
1/8 tl jauhettua muskottipäskinää
(1/3 kupillista kuivattuja karpaloita)

1. Sekoita jauhot ja suola keskenään. Käyttäen esim. sähkövatkaimen taikinakoukkuja, hienonna rasva jauhojen joukkoon, kunnes taikinamurut ovat noin herneen kokoisia. Lisää kylmä vesi lusikallinen kerrallaan, huolellisesti sekoittaen, kunnes koko taikinaseos on kostunut. Muovaa taikinasta kaksi palloa, kääri ne kelmuun ja laita hetkeksi kylmään.

2. Lämmitä uuni 375 F. Kuori ja valmistele omenalohkot, kostuta ne halutessasi sitruunanmenhulla. Sekoita isossa kulhossa sokeri, jauhot ja mausteet. Lisää omenalohkot ja sekoita jotta jauhoseos levittyy tasaisesti omenoihin. Lisää halutessasi karpalot.

3. Kauli taikinapallot pyöreiksi levyiksi esim. tuorekelmun välissä. Vuoraa toisella taikinalevyllä noin 9 tuumaisen piirakkavuoan pohja. Levitä päälle omenalohkoseos. Leikkaa taikinapohjan reunat piirakkavuoan tasalle. Nosta toinen taikinalevy kanneksi piirakan päälle. Rypytä reunat tiiviiksi ja leikkaa piirakan päälle muutama ilmareikä. Halutessasi voitele piirakka maidolla ja sirottele päälle sokeria.

4. Paista esilämmitetyssä uunissa ensin 40 minuuttia leivinpaperilla peitettynä, ota paperi pois ja paista vielä 20 minuuttia lisää, jotta omenalohkot kypsyvät ja pinta saa kivasti väriä mutta ei pala.

5. Anna jäähtyä jopa 2 tuntia ennen herkuttelua. Nauti sellaisenaan tai kermavaahdon / vaniljajäätelön kera.

NAM!


PS: Huomaa taas mittayksiköt. Muunnosapua löytyy täältä.