Showing posts with label Prenikka. Show all posts
Showing posts with label Prenikka. Show all posts

Monday, February 27, 2012

Sydämellä osuman sain

Kuva.
Upea ja ihmeellinen Nollavaimo muisti tunnustuksella. Pelin ehdot ovat seuraavat:

Tunnustuksen saajan on...
§ kerrottava linkin kera keneltä tunnustuksen / haasteen sai
§ paljastettava seitsemän faktaa itsestään
§ laitettava tunnustus eteenpäin 15 blogiin

1. Että Nollis, kiitosta vaan. Olen oikeasti aika otettu.

Näin Oscar-iltana, haluan kiittää tästä saavutuksesta rakasta miestäni, lapsia, äitiä, isää, isoveljeä, anoppia, appiukkoa, lankoja ja kälyjä, sukua ja ystäviä, vihollisiakaan unohtamatta. Ilman teitä en olisi tässä, sillä te teitte minusta sen mikä olen!

--- Ja katin kontit! Olen se mikä olen, ihan vain kiusallani ja kaikista teistä huolimatta ;D

2. Ja sitten niihin faktoihin:
  • Mielikuvituksettomuuden lisäksi olen myös tylsä. Kaivan nenääni ja pureskelen kynsiäni. Ehkä jopa piereskelen. Juuri niin kuin hienon naisen kuuluukin.
  • Aiheutin tänään palohälytyksen hotellissa. Se oli joko
    a) Jumalan tapa kertoa, että illallisella ei pidä tarjoaman lapsille kalapuikkoja muussin kera, tai
    b) seurausta siitä, että mikronkestävä wax paper ei ole kaikesta huolimatta uuninkestävää.
    Epäilen jälkimmäistä, vaikka paketin kyljessä ei asiasta mitään mainitakaan.
  • Lapsukaisten myötä olen muuttunut suomalaisittain friikiksi. En nimittäin juo juurikaan alkoholia saati tupakoi. Kyseessä ei ole mikään vakaumuksellinen valinta tai draaman kaaren mukainen päätös, vaan puhtaasti turhamainen juttu. Kolmenkympin rajapyykin ylityttyä peilistä kun ei enää hauskan illan jälkeen tuijottanut takaisin dekadentti kaunotar, vaan Mervi. Tapola. Niin, ja onhan tässä tietty nyt jotain terveyshyötyjäkin. Mutta niitä rahansäästölaskelmia en ole koskaan oikein tajunnut.
  • Minulla on joko huono kuulo tai pitkät piuhat. Aina mieheni puhuessa minulle, kysyn "mitä?"
    No, ehkä molemmat, ehkä en vain kuuntele häntä. Seuraava!
  • En voi sietää Adelen "Someone Like You" -biisiä. Kuin kissaa tapettaisiin! Ja mitä sanoitukseen tulee, ihan kauheaa kuraa sekin. Just get over it!
  • Vaikka en ole pessimistinen maailmanlopun maalailija, vaan pikemminkin päinvastoin, perusilmeeni on tyly ja totinen. Ala-asteella opettajani oli jopa yhteydessä vanhempiini, koska oli niin huolissaan totisuudestani. Että hymyile siinä sitten, vaikka olisit kuinka ajatuksissasi. No, nyttemmin olen yrittänyt opetella positiivisempaa ilmettä.
    Ja hampaat paljastavaa jenkkihymyä.
    Saanut yliannostuksen auringonvaloa ja D-vitamiinia =))
  • En osaa / kerro vitsejä. Mieheni kanssa tästä on tullut vitsi. Hän huolehtii, Mogadishu Avenuen hengessä, että minulla ei ole yhtään tylsää päivää. Minä taas en kerro yhtä ainutta vitsiä.
    Kerran oli tosin aika lähellä.
3. Viimeisenä kohtana laitetaan vielä vahinko kiertämään.
Pitkällisen harkinnan jälkeen  ---

--- palkinnon saa
'Cause you're the one! 
Olet blogisi perusteella niin pelottava voimanainen, oikea amatsoni, että kadulla kohdatessa vaihtaisin kunnioituksesta laumani kanssa toiselle puolelle :)

Tuesday, September 27, 2011

Asiaa!



Viime viikolla eetteriin tulla tupsahti tunnustus, ihan pyytämättä ja yllättäen:



Tämän tunnustuksen saajan pitää...

1. kiittää tunnustuksen antajaa
Suuri kiitos siis Bags Boots & Beyondin Elenalle.
Curiosity killed the cat, vai miten se nyt meni?


2. antaa tunnustus 8 blogille
Koska vahinko pitää pistää kiertämään, tunnustuksen saavat seuraavat substanssissa erityisen ansioituneet blogit:

Nollavaimon blogi
Nollavaimo kirjoittaa ansiokkaasti hyvin universaalista aihepiiristä. Arvatkaa vain mistä ;) 

Sulkasatoa
Marianne hahmottelee hersyvällä tyylillä mutta terävällä kynällä elämän ihmeitä Chigagosta käsin. 

Anna Maailmalla
Anna nyt on vaan ihana :) 

Ikisinkku
Reinkarnaationi Lapista. 

Taito tehdä elämästä vaikeaa
 Laurairinalla on osuvia oivalluksia. Ja vimmaa :)

Project Mama
Klassikko! 

Kaitaliina
Ihanan positiivinen, oikea hyvän mielen blogi. Ja Kaitaliinasta tulee helmikuussa äiti, onneeonee!  

All I Ever Wanted Is Here
Hyvin zen, rauhallinen ja mietitty. Jotain niin erilaista ja siksi kiehtovaa! 

3. ilmoittaa näille em. asiasta.
Yllä mainitut bloggaajat, nytpä siis tiedätte, kuka teitä stalkkaa ja miksi.
Kiitos ja anteeksi.

 4. kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.
No täältähän pesee:

1. Olen taskuparkkeerannut auton vain noin 5 kertaa elämässäni. Ko. manööveri kuuluu kuitenkin osavaltion ajokorttivaatimuksiin. Inssiajossa en yllätyksekseni joutunut taskuparkkeeraustaitojani näyttämään, samoin kuin en mäkiparkkeerauksia, käsimerkkejä --- no, oikeastaan mitään vaadittuja taitoja. Mahtoikohan rv39:llä ja isolla pallovatsalla olla jotain tekemistä asian kanssa...?

2. Lasten saamisen jälkeen hiusteni väri on ehkä tummunut, mutta suusta pihalle tulevat ajatukset vaalentuneet. Todistusaineistoa tästä kuullaan miltei päivittäin. Viimeksi eilen illalla mietin puhelimessa miehelleni missäköhän puhelimeni mahtaa olla kun en löydä sitä.

3. Ja puhelimesta puheenollen, olen pessyt puhelimeni pesukoneessa. Ei kestänyt nokialainen hienopesua.

4. Ja miehestäni puheenollen, tapasin hänet ensimmäisen kerran ystävänpäivänä vuonna 2004. Avausrepliikkini oli: "Näyttääkö takapuoleni isolta?" Vastaus oli niin siro, että loppukesästä hän muutti saman katon alle.

5. Olen Virpi Sarasvuon (omaa sukua Kuitunen) kanssa samanikäinen ja samalta paikkakunnalta kotoisin. Ala-asteella hiihdin Virpin kanssa samoissa hiihtokisoissa. Virpi voitti, minä olin viides. Yläastella olimme samassa liikuntaryhmässä. Liikunnallisena monilahjakkuutena Virpi juoksi kahdeksikkoa meidän muiden ympäri, lajissa kuin lajissa. Kaikesta huolimatta, en siltikään voi sanoa varsinaisesti tuntevani Virpiä.

6. Laskettelin ensimmäisen kerran elämässäni 20-vuotiaana Rukalla. Lumilautailua olen kokeillut tasan kerran, noin 22-vuotiaana Himoksella. Kokeilun tuloksena onnuin monta viikkoa selkävaivojen takia. Ihminen ei kestä kaatumista määräänsä enempää.

7. Olin ensimmäistä kertaa ikinä lapsenvahtina pari viikkoa sitten.

8. Ja loppuun vielä sitä muotia, josta minä tiedän kaiken. Vaikka ostinkin elämäni ensimmäiset Levikset tänä kesänä kympillä, Citizen of Humanityt ovat ♥rakkausfarkkuni♥, muuten ♥ Marc by Marc Jacobs 4ever! Niin, ja on minulla se Korsin kellokin, josta kaikki muotibloggarit meuhkaa. Lieventäväksi asianhaaraksi luettakoon että sain sen ennen suurta blogihypetystä mieheltäni lahjaksi.

Leo 2-vee muuten hokee tuota Keravan kollien "asiaa". Miksi? Kukaan ei tiedä. Tai ainakaan tunnusta.