Tuesday, September 27, 2011

Asiaa!



Viime viikolla eetteriin tulla tupsahti tunnustus, ihan pyytämättä ja yllättäen:



Tämän tunnustuksen saajan pitää...

1. kiittää tunnustuksen antajaa
Suuri kiitos siis Bags Boots & Beyondin Elenalle.
Curiosity killed the cat, vai miten se nyt meni?


2. antaa tunnustus 8 blogille
Koska vahinko pitää pistää kiertämään, tunnustuksen saavat seuraavat substanssissa erityisen ansioituneet blogit:

Nollavaimon blogi
Nollavaimo kirjoittaa ansiokkaasti hyvin universaalista aihepiiristä. Arvatkaa vain mistä ;) 

Sulkasatoa
Marianne hahmottelee hersyvällä tyylillä mutta terävällä kynällä elämän ihmeitä Chigagosta käsin. 

Anna Maailmalla
Anna nyt on vaan ihana :) 

Ikisinkku
Reinkarnaationi Lapista. 

Taito tehdä elämästä vaikeaa
 Laurairinalla on osuvia oivalluksia. Ja vimmaa :)

Project Mama
Klassikko! 

Kaitaliina
Ihanan positiivinen, oikea hyvän mielen blogi. Ja Kaitaliinasta tulee helmikuussa äiti, onneeonee!  

All I Ever Wanted Is Here
Hyvin zen, rauhallinen ja mietitty. Jotain niin erilaista ja siksi kiehtovaa! 

3. ilmoittaa näille em. asiasta.
Yllä mainitut bloggaajat, nytpä siis tiedätte, kuka teitä stalkkaa ja miksi.
Kiitos ja anteeksi.

 4. kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.
No täältähän pesee:

1. Olen taskuparkkeerannut auton vain noin 5 kertaa elämässäni. Ko. manööveri kuuluu kuitenkin osavaltion ajokorttivaatimuksiin. Inssiajossa en yllätyksekseni joutunut taskuparkkeeraustaitojani näyttämään, samoin kuin en mäkiparkkeerauksia, käsimerkkejä --- no, oikeastaan mitään vaadittuja taitoja. Mahtoikohan rv39:llä ja isolla pallovatsalla olla jotain tekemistä asian kanssa...?

2. Lasten saamisen jälkeen hiusteni väri on ehkä tummunut, mutta suusta pihalle tulevat ajatukset vaalentuneet. Todistusaineistoa tästä kuullaan miltei päivittäin. Viimeksi eilen illalla mietin puhelimessa miehelleni missäköhän puhelimeni mahtaa olla kun en löydä sitä.

3. Ja puhelimesta puheenollen, olen pessyt puhelimeni pesukoneessa. Ei kestänyt nokialainen hienopesua.

4. Ja miehestäni puheenollen, tapasin hänet ensimmäisen kerran ystävänpäivänä vuonna 2004. Avausrepliikkini oli: "Näyttääkö takapuoleni isolta?" Vastaus oli niin siro, että loppukesästä hän muutti saman katon alle.

5. Olen Virpi Sarasvuon (omaa sukua Kuitunen) kanssa samanikäinen ja samalta paikkakunnalta kotoisin. Ala-asteella hiihdin Virpin kanssa samoissa hiihtokisoissa. Virpi voitti, minä olin viides. Yläastella olimme samassa liikuntaryhmässä. Liikunnallisena monilahjakkuutena Virpi juoksi kahdeksikkoa meidän muiden ympäri, lajissa kuin lajissa. Kaikesta huolimatta, en siltikään voi sanoa varsinaisesti tuntevani Virpiä.

6. Laskettelin ensimmäisen kerran elämässäni 20-vuotiaana Rukalla. Lumilautailua olen kokeillut tasan kerran, noin 22-vuotiaana Himoksella. Kokeilun tuloksena onnuin monta viikkoa selkävaivojen takia. Ihminen ei kestä kaatumista määräänsä enempää.

7. Olin ensimmäistä kertaa ikinä lapsenvahtina pari viikkoa sitten.

8. Ja loppuun vielä sitä muotia, josta minä tiedän kaiken. Vaikka ostinkin elämäni ensimmäiset Levikset tänä kesänä kympillä, Citizen of Humanityt ovat ♥rakkausfarkkuni♥, muuten ♥ Marc by Marc Jacobs 4ever! Niin, ja on minulla se Korsin kellokin, josta kaikki muotibloggarit meuhkaa. Lieventäväksi asianhaaraksi luettakoon että sain sen ennen suurta blogihypetystä mieheltäni lahjaksi.

Leo 2-vee muuten hokee tuota Keravan kollien "asiaa". Miksi? Kukaan ei tiedä. Tai ainakaan tunnusta.

2 comments:

Kaitaliina said...

Kiitos piristävästä tunnustuksesta.: ) Myös näitä sinun "tunnustuksia" oli hauska lukea. Voin vain kuvitella inssiMiehen(?) fiiliksiä siinä autossa, hän varmasti toivoi vain pääsevänsä mahdollisimman nopeasti autosta ulos, ehkä kuvitteli joutuvansa muuten kätilön hommiin. ; D

Marianne said...

MITA, olenko ma voittanut???? Ikina en oo voittanut mitaan ja nyt heti tulee kauheen kokonen plakaatti!!! Olisin ihan sanaton jos voisin. Lahden heti ripustamaan sita seinalle. Oikeesti, kiitos, tulipa hyva mieli!