Pyörällä

- Kato äiti, ilman appareita!!!
- Niin, ja ilman kypärää, huomaan...

Äitenpäivän kunniaksi Leo oppi ajamaan polkupyörällä. Ilman apupyöriä. Pari päivää tästä eteenpäin muutuin  vielä enemmän tarpeettomaksi. Poika tajusi miten lähdetään liikkeelle ja pysähdytään. Ihan itse. Ilman äidin apua.

Viime viikot meillä on siis pyöräilty.
Paljon.
Onni on taloyhtiön iso piha!

Tänään pihakiintiö oli nähtävästi nautittu täyteen ja kääpiöt keksivät omasta mielestään aivan mahtavan idean: he halusivat lähteä pyörillä lähikauppaan.
- Valtsuun! kuului metrinmittaisten käsky.
Matkaahan sinne on toki vain kilometri, mutta matkalla sinne on --- oikeaa liikennettä.

No, koska Niilo tarvitsi päiväkodin eväsretkelle pillimehua ja Leo kevätjuhliinsa pikkuporkkanoita, lähdimme matkaan. Kakisteluistani huolimatta. Matka meni yllättävänkin hyvin. Nautimme kaupan portailla jätskit, jonka rippeet ja roiskeet pyyhittiin paidanhelmaan (vasta 6 v 3 kk 9 pv äitiyttä takana, joten kuka sitä paperia muistaa mukanaan kannella). Lisäksi Leo sai lakisääteiset x-raivarit kaupan pihassa ja ajoi vähän ennen kotia sinne koko kaupunginosan syvimpään ojaan nokkospuskien keskelle.

Kotona laitettiin vähän kortisonivoidetta ja elämä jatkuu.

Sinistä ja valkoista

Se olisi aika, juhlan ja juhannuksen!

Juhannustunnelmissa

Mies lähti aamulla Niilon kanssa mökille, laituria rakentamaan.

Minä seuraan Leon kanssa huomenna, vilvoittavien vetten ääreen.

Kunhan ensin saan lihapullat paistettua. 

Leivän leivottua. 

Siivottua. 

Leikkipuistossa leikittyä. 

Nurmikon leikattua. 

Ruusut kasteltua. 

Ja pakattua.

Mutta laiskat ne töitään luettelee ;)

Hyvää juhannusta siis itse kullekin,

Pariisin Kevään hengessä:

Mut mitä sun pitäisi tehdä
Pitäis olla jotenkin niin smooth
Ottaa sivellin ja maalata sitä taivaanrantaa
Juosta alasti pellossa juhannusyönä ja huutaa

Retkellä

 

Kesäinen retki, hiekkatietä pitkin.

Halki vihreän vehreän luonnon.

Pellonsivua pitkin Pitkäkosken ulkoilumajalle.

Viime viikolla tuoreet, leivontälämpimät munkit veivät kielen mennessään. 

Tänään nautittiin maailman makoisinta jäätelöä.

Huomasin että voikukkien aika on ohi.

Tilalle on tullut koiranputkiviidakko.

Hetki leikkipaikalla ja sitten kotiin.

Makaronilaatikkoa ja unta.

Uusista retkistä.

Auringosta ja pilvenhattaroista.

Kukkia kauniille neidille

Jo 5-vuotias sen tietaa.

Itse poimitut kukkaset ovat niita kaikkein parhaita kukkasia. Respan tati oli taannoin aika otettu, kun Niilo vei hanelle tuliaiseksi kimpun poimimiaan voikukkia.

Haaveita kentan laidalla

Satuimme tanaan puolivahingossa paikalle, amerikkalaisen pikkukaupungin ytimeen.

Osuimme seuraamaan high schoolien valisia yleisurheilukisoja.

Naime aitiopaikalta aitajuoksua, korkeushyppya, seivashyppya.  

1500 ja 800 metrin juoksua.

Ja pelattiinpa viereisella nurmikentalla baseballiakin.  

Pelia, josta mina ymmarran tasan yhta vahan kuin amerikkalaisesta jalkapallosta.

Niilo kannusti urheilijoita innoissaan ja Leokin tiesi:

- Juoksee. Kovaa.

Niilo ilmoitti haluavansa itsekin viela joskus juosta tuolla punaisella radalla.

- Kyllahan se kay. Ensin pitaa vain hieman harjoitella, totesin.

Ja Niilohan harjoitteli, silta seisomalta.

Juoksi puun ympari, kahdesti, kolmesti.

Ehka jonain paivana siis --- 

Ehka ---

Kuvat on otettu paria viikkoa aiemmin, silla samaisella kentalla, Concordissa (MA).

Steal My Sunshine

Keltainen on ehka paras vari ikina.

Eika mikaan vaaleankeltainen, vaan oikea, auringonpaisteen keltainen.

Nain kevaisin tekee mieli kietoutua tuohon valon variin.

Kiiresta kantapaahan.

Keltaisen jalkeen hyvana kakkosena tulee oranssi.

Auringon vari sekin.

Mika on sinun kevatvarisi?

Tanaan, tassa ja nyt

Paivan saa: Aurinkoinen mutta kylma.
Viime viikolla saimme esimakua kesasta. Viiletimme shortseissa ja hellemekoissa, asuimme paivat pitkat ihanassa lammossa, auringon alla. Mutta se on mennytta se. Toivottavasti tosin myos tulevaa.

Paivan raitisilma-annos: Kolme varttia leikkipuistossa.

Kiipelya, keinumista, dumpperilla ajamista, liukumaesta laskemista, isojen tyttojen jututtamista. Aiti kaveli ympyraa ja paleli.

Paivan elementti: Vesi
Kaksi kertaa. Ensin aamupaivalla ja yleison pyynnosta viela illalla uudestaan. Pulikointia lasten kanssa. Eivatkohan he tuolla uitolla uinu kuin murmelit. Aiti ainakin. Uinuu.

Paivan primitiivireaktio: Iiiiik!

Niilo pudotti vaivihkaa taskustaan pari leikkiotokkaa aidin iloksi uima-altaaseen. Ihanaa!

Paivan vihreat, keltaiset, oranssit ja punaiset: Appelsiini, kiwi, omena, mansikka, mustikka, mango, salaatti, porkkana, pinaatti, paprika, kurkku, tomaatti, sipuli ja parsa.
Pari kiloa paivassa, vai miten se meni?

Paivan asu: Sporttinen

Farkut ja lenkkarit --- fleece ja tuulitakki ---
Mita tahan nyt sanoisi? Kun hellemekko ja varvastossut eivat riita...

Paivan treenit: Hiljainen tappaja (BodyRokkia)
60 s vasen toispolvikyykky, painolla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s oikea toispolvikyylly, painolla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s kaanteinen punnerrus
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s jalkojen nosto ylakroppaa kannatellen
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s vatsarutistus, jalat 90 asteen kulmassa, paino jalkojen paalla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
--- ja sitten koko setti uudestaan!
 Paalle 101 punnerrusta otetta vaihdellen.

Juoksut jatin tanaan valiin. Eilinen 13 kilometrin vauhti-iloittelu painoi viela jaloissa.

Paivan pahe: Nutella

Kuva.

Palanen italialaista gourmeeta iltapaivaan :)
Kuva on napattu mielenkiintoisesta lahteesta, kaykaapa lukemassa.

Paivan unet: Zzzz....
Yhdet pienet otin paivalla, ihan vain seuran vuoksi. Younille voisikin suunnata vaikkapa --- nyt.

Mutta entas huomenna?
Aamupaivalla esikoulua, iltapaivalla play datet ja koko perheen hammaslaakarivierailu. Paljon autolla suhaamista ja ruokakaupassakin pitaisi kayda. Ja juoksemassa. Kiirehan tassa tulee!


Mitenkas teilla?

5 vuorokauden sää ja mää

Mark Twain sen jo sanoiksi puki:

" Jos et pidä Uuden Englannin säästä, odota hetki."

Asteet Celsiuksia.

Untuvatakki saa siis levätä, pari päivää.

Talvikarnevaali

Vaikka ei ollut lunta, ei edes pakkasta, koko perheellä oli tänään kivaa  

NARA Parkin talvikarnevaaleilla.   

Pääsimme leikkien lomassa mm. John Deeren kyytiin heinäkärryajelulle, ihailemaan paloautoa, seuraamaan historiallisten minuuttimiesten touhuja ja rakettien laukaisunäytöstä.

Ihana aurinko takasi hyvän mielen ja hyytävä tuuli punaiset posket.

Onneksi Dunkkareiden tarjoama ilmainen kaakao kuitenkin lämmitti mukavasti.

Kaakaon ohella tarjolla oli herkkuja jos jonkinmoisia, paikalliseen tapaan, hodareista chiliin ja nuotiolla paahdettuihin vaahtokarkkeihin.

Näimme myös human dog sleigh -kilpailun. Lumen puutteessa kisa käytiin hiekalla.

Paloauto oli Leon suosikki.

- Firetruck, tiesi hän.

 

Meidän isi ♥ 

En nyt laita tähän kuitenkaan mainintaa uusista Lucky Brandin fakuista ;)

Minuuttimiehiä ja naisia. Tuollainen viitta olisi kieltämättä aika hieno!

Kiitosta päivää!

 

 

 

Hello!

Tervehdys taas pitkästä aikaa!
Villiäkin villimpi länsi on nyt valloitettu. Mutta siitä tuonnempana. 1500 matkalla kuvattua kuvaa kertoo enemmän kuin 1 500 000 sanaa, joten jutun juurta riittää.

Mutta tähän päivään ---
Palasimme itärannikolle myöhään lauantai-iltana. Kotinamme toimii tällä hetkellä hotelli, joka ei oikeastaan ole yhtään hassumpaa. Meillä on kahden makuhuoneen sviitti omalla keittiöllä. Talo tarjoaa luonnollisesti aamupalat ja luksuksena viikolla vielä iltapalankin. Lapsia viihdyttää kovasti allasosasto porealtaineen, meitä aikuisia taas huvittaa pulikoimisen lisäksi myös kuntosali, normaalin elämän lisäksi. Kai tätä nyt sitten pari-kolme viikkoa kestää, paremman puutteessa :)

Ihan pihalla

Kauniina syyspäivänä sitä voi olla ihan pihalla, aamusta iltaan. 

Illalla sitten jännitetään, simahtaako ensin pojat vai poikien äiti.

Ylin kurpitsalyhty on Niilon näkemys aiheesta. 

Alimmainen on sitten äidin, aika perinteinen näperrös.