Pojat leikkii ja tytot kiljuu

Kuva.

Sadepaivan kunniaksi taraytimme paivana muutamana lounaalle rytmiravintola MC Donaldsille. Ihan vain siksi, kun heilla sattuu olemaan myos sisaleikkipaikka. Ja kananugetteja tai jotain sen sukuisia lapsille. Kassalla minulta kysyttiin tulevatko ostamani lastenateriat pojille vai tytoille. Luonnollisesti sama kysyttiin myos ystavattareltani, kaksostyttojen aidilta.

Miksiko?

Tietenkin siksi, etta pojat saivat aterian kylkeen oikeastaan aika hupaisat agenttikellot, jotka ampuvat muovipoletteja. Vahan niin kuin Q:n tekeleet James Bondista.

Tytot taasen saivat pinkit minisoittimet, jotka soittavat teinipoppia. Ja jotka ystavattareni takavarikoi omilta nelivuotiailtaan kuunneltuaan hittibiisin kerran lapi. Oh-my-freakin-outit sun muut kun ehtii opetella myohemminkin. Vaikka kymmennen vuoden paasta. Tai viidentoista.

Onko tama nyt sitten jotenkin MC:n tutkima fakta, etta tytot ei tykkaa leikkia, edes agenttikeikkeja? Samassa tutkimuksessa on varmaan myos todettu, etta kaikki tytot haluavat pukeutua pinkkiin? Ja halloweenina joko prinsessaksi tai keijukaiseksi?

Toinen kaksosista oli menneena halloweenina kaavaan piristava poikkeus. Han pukeutui Tuomas Veturiksi :D

Muuten MC:n sisaleikkipaikka oli kylla toimiva. Jalkikasvu viihtyi siella miltei kolme tuntia, posket punaisena kiipeillen ja liukumakea laskien. Tytot ja pojat, sulassa sovussa. Sina aikana me aiditkin saimme parannettua ne maailman suurimmat epakohdat. Ja latkittua kupin jos toisenkin taalan luomukahvia.

Muhkeat munkit

Kuva.

Iltakylvyn jalkeen ystavattareni 4-vuotias tytar kysyi huolestuneena aidiltaan:
- Kun mina olen 13-vuotias, onko minulla silloin isot tissit?
Ystavattareni oli luvalla sanottuna hammentynyt. Ja kauhistunut. Nelivuotiaan ei soisi viela huolehtivan rintavarustuksensa koosta.

Ei, ylipaataan kenenkaan ei soisi huolehtivan. Nuoren saati vanhan.
Silti, jotain tassa maailmassa on vikana. Aika usein ne ovat ne tissit.

Lopetin tassa taannoin eraan fitnessivuston seuraamisen juuri implanttien takia. Kyllastyin katselemaan tisseja tiukassa topissa. Ylhaalta ja alhaalta. Lukemaan keskusteluja puolesta ja vastaan. Koska mina en vain ymmarra. Miten se nyt liittyi lihaskuntoon, terveeseen elamantapaan, realistiseen kehonkuvaan tai ylipaansa mihinkaan. Paitsi tisseihin. Teko-sellaisiin.

Minulla tissit kavivat kylassa vuosina 2006-2007 ja uudestaan 2009-2010. Tasta saan syyttaa jalkikasvua. Sittemmin olen palannut takaisin normaaliin, noin A-kuppiin. Sanalla sanottuna ne ovat vaivattomat. Ne eivat rajoita elamaani saati urheiluani millaan tavalla. Tai no, tuubitoppeja ei voi pitaa kun stopparit puuttuvat, mutta tuskin pitaisin niita muutenkaan.

En ole koskaan miettinyt etta naiseuteni olisi tisseista kiinni. Tai etta olisin nain A-luokan kansalaisena vahemman viehattava kuin C saati D. Olen pienesta pitaen kuvitellut, etta rinnanymparysta enemman elamassa merkitsee korvienvali.

Vaikka omassa tuulitunnelissa ei ole aina kehumista, toistaiseksi se on riittanyt. Mina olen mina. Jos se ei riita niin se siita sitten. Ja ystavattaren tyttarelle haluaisin sanoa etta ---

--- Ne ovat aivan sopivat. 13, 16, 19 tai 36 vuotiaana.
Sina olet sina. Kaunis, oikea juuri sellaisena kuin olet.

Opojen kauhu

Niilo ilmoitti tassa taanoin mika hanesta tulee isona:

- When I grow up I will become a truck driver, a star fighter, a space man and a farmer.

Asia on siis sita myoten selva. 

Ja Pekka-enolle vain terveisia, tilan tulevaisuus on taattu :)

Aitini mukaan isoveljenikin oli noin 6 vuotiaana ilmoittanut, etta hanesta tulee isona insinoori. Ja sehan hanesta tuli.

Aitini ei muistanut, etta mina olisin koskaan halunnut miksikaan. No, en minakaan. Haluamisen sijaan asiat ovat vain tapahtuneet minulle, ehka jopa hieman suunnittelematta ja yllattain.

Teinina kuvittelin ryhtyvani lakimieheksi, mutta kaytyani preppauskurssit, luettuani paasykoekirjat 6 kertaa ja syotyani rusinoita paasykokeissa, totesin etta paikka ei ollut minua varten. Kysymysten perusteella olisin voinut ihan hyvin lukea vaikka puhelinluettelon ulkoa. Taten en koskaan edes kysynyt paljonko jain sisaanpaasysta vajaaksi.

No, fiksuna tyttona olin oikeustieteellisen lisaksi kaynyt myos tekun paasykokeissa ja pistellyt muitakin papereita liikenteeseen. Lakkiaisten jalkeen minulla olikin edessa vaikea valinta, joko matematiikan opinnot lahiyliopistossa tai insinooritieteen taiteilut tekussa toisella puolen Suomea. Valitsin jalkimmaiset. Ihan vain --- siksi.

Tekussa opintosuuntani valinta tapahtui sekin vaiston varassa. Hain teknisen journalismin linjalle ja vasta paasykokeissa minun piti valita tekninen suuntatumisvaihtoehto. Valittavana oli kone, prosessi ja sahko. Valitsin keskimmaisen, koska en tarkkaan ottaen tiennyt mita se on. Toisena opiskeluvuonna erikoistuin viela ymparistonsuojelutekniikkaan. Niin tai nain, aivan liikaa kemiaa jouduin lukemaan. Orgaanista, epaorgaanista, analyyttista, fysikaalista --- jaikohan viela joku puuttumaan? Eika unohdeta niita labrojakaan.

Valmistuin tekusta normiajassa eli neljassa vuodessa, vaikka olin aktiivinen niin opiskelijapolitiikassa kuin muussa kevytmielisessa rientelyssa. Lisaksi vietin neljannen vuoden ulkomailla vaihdossa. Opiskelin Napolin yliopistossa, tein siella paattotyoni muovijatteiden havittamisesta pyrolyysilla. Lahdin vaihtoon puolivitsilla, asiaa sen kummemmin harkitsematta. Samoin Italia kohdemaana valikoitui ihan vain silla perusteella, etta kukaan ei ollut koskaan aiemmin siella ollut. Arvannette myos, etta en osannut kielta sanaakaan saapasmaahan muuttaessani. Ja ei, ainakin vuonna 1998 hyvin harva paikallinen osasi englantia Napolin korkeudella. Italian kanssakin oli vahan niin sun nain.

Insinoori AMK:ksi valmistumisen jalkeen mietin noin nanosekunnin DI:ksi jatkamista. Ajatus matematiikan, fysiikan ja kemian lukemisesta ei kuitenkaan tehnyt kesaa. Jattaydyin siis tallaiseksi, yksinkertaiseksi.

Sitten valmistumisen, kesan 1999, olen ollut koko ajan toissa tai paremminkin tyosuhteesssa, onhan nama lapsetkin tullut saatua. Prosessi- saati ymparistoalan toita en ole tehnyt paivaakaan. Teknista markkinointia ja muuta journalistiikkaa olen harrastanut, enimmakseen englanniksi, ilman sen kummempia kieliopintoja. Vuodesta 2005 olen toiminut kaikkien alojen erikoisasiantuntijana, maailmalla, asiakasrajapinnassa.

Nyt, vuonna 2012, olen jalleen perimmaisten kysymysten aaressa:
Mika minusta tulee isona?
Miksi 5-vuotiaani tietaa sen? Miksi veljenikin tiesi sen 6-vuotiaana? Miksi mina en tieda sita viela 36-vuotiaanakaan?

Viimeiset kolme vuotta taalla kaukanapoissa tekisivat minusta aivan taydellisen yksityissihteerin. Ongelmanratkaisukyky on hioutunut huippuunsa. Kaikesta voi selvita, tavalla tai toisella. Toisaalta, kotitalousopettajankin homma voisi olla ihan jees, ainakin kesakuun alusta elokuun puoleenvaliin. Lisaksi mina pidan kokkaamisesta, leipomisesta, siivoamisesta ja pyykinpesusta. Mutta jos joku mankeloisi suklaapatukan (tositarina), huutaisin.

En tieda. Tieda en.
Ehka jatkan vain elamaa vahemman vakavasti.
Ilman karttaa ja ilman 5-vuotis suunnitelmaa.
Ihan vaiston varassa.
Lahdetaan vaikka siita, etta isona minusta tulee viisas ja lempea.

Joko sina tiedat mika sinusta tulee isona?

Naiseksi pukeutunut nainen

Mekkominä on jotekin talven jäljiltä hukassa. Liekö kadonnut untuvatakin uumeniin. Tai pudonnut toppakenkään. Kevään tullen sitä on kuitenkin ryhdyttävä varovaisesti etsimään. Kaivelemaan ja kutittelemaan, josko se tulisi sieltä esille.

Mekko on ihan kiva. Vyö vyötärön sijaan lantiolla. Periaatteessa siis ihan kelpo esitys --- Mutta kuitenkin... olenko se minä?

Mekko: LOFT Ann Taylor

Vyö ja kengät: Steve Madden

Huomasitteko että rouvalle on kasvanut pieni haba Leon kantamisesta? Jotenkin antaa kivan tyttömäisen (trans)vivahteen ;)

Perhosia vaipassani

Tiesittekö että on olemassa tyttövaippoja ja poikavaippoja? Käytännössä kyseessä on ihan sama tuote, mutta tyttövaippa on vaaleanpunainen ja poikavaippa vastaavasti enemmän vaaleansininen. Ja tyttövaipassa söpöstellään mutta poikavaipassa harrastetaan reipasta toimintaa.

Herttaista, eikö totta? 
- Istu sinä Kerttu siinä sohvan nurkassa kampaamassa nuken tukkaa.
- Ja Petteri juokseekin tuolla reippaasti taloa ympäri.
Näin ne asenteet juurrutetaan ennen kuin edes potalla osataan käydä. 

Viime vaippaostoksilla poikavaipat olivat lopussa. Jouduin siis ottamaan Leolle paketillisen tyttövaippoja. Ajattelin että ei ne nyt niin pahoja voi olla.

Olin väärässä.
Perhosia prkl!
Ja sisällä varpusia.

Kuvat on raavittu täältä. Ja ei, ne eivät maksa minulle mitään tästä ilmaisesta mainoksesta.