Showing posts with label Jäätä. Show all posts
Showing posts with label Jäätä. Show all posts

Friday, March 25, 2011

Leikki on lapsen työtä, erotuomarointi aikuisen

Kevään viidennen päivän iltapäiväajanvietteenä toimivat tervehenkiset ulkoleikit, lumisateen lomassa, tietenkin.

Ensin ajettiin kilpa-autolla.

Kilpa-auton rengasta korjaamaan tarvittiin koko varikkotiimi.

Äiti oli ryppyinen. Leo ei.

Niilo oli ihan little monkey Nancy-tädin puussa.

Leo ei ymmärtänyt kävyllä leikkimisen hienoutta. Nykyajan lapset *sigh*

Sitten oltiin piilosilla. Niilo löysi piilon metsästä, kuten näkyy.

Leksa meni myöskin metsään.

Lumisade innosti Niilon tekemään kuraenkeleitä.

Ja lopuksi pistettiin pystyyn maansiirtoleikit talven tuhoamassa hiekkakasassa.

Kameran sammuttamisen jälkeen pikkuveli olisi halunnut liittyä isoveljen maansiirtoleikkeihin. Ja sehän ei käynyt. Ja kun Niilolle ei käynyt niin ei käynyt Leollekaan. Seurauksena massiivinen pikkumiehen hermoromahdus / itkupotkuraivari, jonka jälkeen veljekset toimitettiin määrätietoisen rivakoin ottein sisälle. "Jos ei leikitä sovussa niin ei leikitä ollenkaan," jyrähti tiukkis-äiti.

Valehtelisin jos väittäisin että tämä tuomio (joka perustui jo aiemmin pihalla esiintyneisiin lelunjakamisongelmiin) ei aiheuttanut märinää myös isommassa veljeksessä.

Mielestäni synnytysvalmennuksien lisäksi vanhemmille tulisi ehdottomasti antaa myös erotuomarikoulutusta.

Tuesday, March 22, 2011

Kevään toinen päivä

Pieni pilvi pehmoinen
pimpeli pompeli pom,
heitti lumihiutaleen
pimpeli pompeli pom,
alas maahan lähtemääm,
aivan aivan yksinään.
Pitkä matka maahan on,
pimpeli pompeli pom.
Kuusen oksaan koetti
pimpeli pompeli pom,
Tarttua se tiukasti,
pimpeli pompeli pom.
Vaan ei pääty matka ei,
tuuli eteenpäin sen vei.
Pitkä matka maahan on,
pimpeli pompeli pom.
Nallen nöpökuonolle,
pimpeli pompeli pom,
viimein putos hiutale,
pimpeli pompeli pom.
Hyvä täss' on olla niin,
aivan sulan kyyneliin.
Niin suli hiutale,
pimpeli pompeli pom.

Friday, February 4, 2011

Valaistu vesiputous

John F. Kennedyn aikainen pahvitalomme tarjoaa yllätyksen jos toisenkin, harvemmin mukavan ja yleensä silloin kun mies on työmatkalla. Tänään mieltä lämmitettiin valaistulla vesiputouksella, joka normimaailmassa tunnetaan keittiön kattovalaisimena täynnä vettä.


Näillä katolta valuvilla jääverhoilla saattaa olla jotain tekemistä keittiön vuotavan katon kanssa. Näin olen ainakin antanut itselleni kertoa. Pääasia kuitenkin että kylpyhuoneen seinään ei ilmestynyt pään kokoista reikää kuten viimeksi miehen ollessa matkoilla.

Päivän positiivisin anti oli ehdottomasti iltahämärissä suoritettu peppumäenlasku Niilon kanssa sekä lumilinnatalkoot. Takapihan lumikaaoksesta talven ihmemaasta on iloa äidille että pojille.

Hyvässä ja pahassa, pepulleen siis män!