Kiire

- Äiti, miksi noilla hämähäkeillä on noin kiire?
- Ne on muurahaisia, kultaseni.
- No miksi noilla muurahaisilla on noin kiire?
- Niillä vain on.
- Mutta MIHIN?!?

Pikkuihmiset osaavat kysyä kiperiä kysymyksiä.
Oikeita kysymyksiä.
Sellaisia, joita pitää kysyä.

Miksi sinulla on kiire?
Ja MIHIN?

Paukamapää

Jossain sanoivat, että tästä kesästä on tulossa paha hyttyskesä.
Se on täällä jo. Nyt.

Kävelevä perhosten hyttysten ruokinta-automaatti?

Vietimme lauantain Lohjan mökillä, paikkoja kesäkuntoon laittamassa.
Oli lämmintä ja aurinkoista, mutta ne Leon perhoset...

Sunnuntaina piti aamulla nielaista kerta jos kaksi Leon nähdessäni: hyttysmyrkyistä ja -savuista ja -verkoista huolimatta poikaparka oli syöty. Pateilla ja paukamilla koko mies. Onneksi me muut selvisimme vähemmällä.

Ja onneksi kortisonivoide on olemassa.

Majava

Hotellin takana olevassa rameikossa asustelee majavaperhe.

Olemme poikien kanssa kayneet kerran jos toisenkin katsomassa heidan rakennelmiaan, toiveissa tietenkin nahda myos itse majava, livena. Toistaiseksi emme ole perhetta tavanneet.

Jos ihan rehellisia ollaan, en tieda mita tekisin jos majavan kohtaisin. Kirkaisisin ehka. Juoksisin karkuun. Kuulin nimittain etta he voivat olla aika kiukkuisia. Ainakin jos saavat sinut kiinni itse teosta, patoja hajoittamasta. Doug-seta sai sen tuntea nahoissaan.

Kuitenkin, kiitos Dougin ja Sergein, koko metsa ei ole nyt veden alla.

Vihreää

Talven jälkeen metsä on pesty väreistä.

Mutta jostain se silti pilkistää, vihreä.

Kuin kissaa ulkoiluttaisi

Liki puolitoista tuntia ja puolitoista mailia.

Retkellä talven jälkeisessä metsässä lasten kanssa.

Lukuisia pysähdyksiä, kirmailuja puoleen sun toiseen.

Puussa kiipeilyä, kivien heittelyä ja sen parhaan kepin etsimistä.

Lopputuloksena on punaiset posket ja iloinen mieli.

Ja totuus ---

Koskaan ei pidä aliarvioida kaura-rusina-keksien vetovoimaa.

Luonnonpuisto

Omaksi ja lasten riemastukseksi, 

omalta kotipihalta käsin voi toistuvasti bongata kaikkea jännää.

Toistaiseksi Leo ei ole saanut yläkuvan kalkkunoita juosten kiinni.
Yritetty kyllä on, miltei joka kerta.

Ensimmäisellä vilkaisulla luulin alakuvan otuksia vinttikoiriksi.
Mutta eivätpä ne sitä ole.
Etupihallamme on näemmä peuravaara.

Muita otuksia---

Pupuja, sammakoita ja oravia, maa- saati puu-, 

niitä ei jaksa enää edes laskea.

Söpöjä ovat.

Varsinkin sammakot ovat Niilon mieleen.

Asuvat Nancyn ikkunan alla.

Tulikärpäsiä kävimme heinäkuussa katsomassa iltakävelyillä.

Laulukaskaita kuuntelemme näin elokuussa joka ilta.

Ja se pesukarhu ---

Hautasimme sen alkukesästä,

Ameriikan Paulin kanssa.

Oli uupunut uima-altaan kulmille.

Vaivaantuneen hiljaisuuden paluu

Ah!
Lämpimät elokuun yöt ja laulukaskaat (crickets) ovat täällä.



Tai ---
Ehkä hyvät vitsit ovat ehtyneet.
Iskulauseet ovat taantuneet vaisuiksi tussahduksiksi.
Kaikki sanottava on jo sanottu.

Taustalla kuuuluu aina vain *chirp*chirp*chirp* ---

Sirinän taustaa Wikipediasta:

Since the days of radio entertainment, the sound of crickets chirping has been used as an indication that a scene is taking place late at night. In comedy formats, the sound of crickets may be used to humorously indicate a dead silence when a response, such as laughter after a punch line, is expected. Similarly, in online communication, writers may use the concept of "crickets chirping" in a rhetorical sense to signal that the writer believes that he or she has made a point that a hypothetical opponent cannot answer. The space that would have been occupied by the nonexistent answer is instead occupied by the symbolic word *crickets* or *chirp chirp* to symbolize this silence.

Villiä elämää

Yht'äkkiä tänä aamuna, raikastavan ukkossateen jälkeen, takapihamme vallattiin.

Pihallemme ilmestyi isännän elkein noin 25 kappaletta villikalkkunoita.

Keskinäisiltä välienselvittelyiltäkään ei säästytty.

Ja sitten, yhtä äkkiä kuin ne saapuivat, ne olivat poissa ---

Muistivat kai kiitospäivän.