Ihan tunnel(m)issa

Viime aikoina olen virtuaalimaailman päivittelyn sijaan joutunut päivittelemään ihan reaalimaailmassa. Oh boy sentään!

Työn, lumitöiden ja perheen yhdistäminen käy ihan työstä. Kolaamisen lisäksi parisuhde pysyy mukavan tuoreena sillä, että mies ja vaimo käyvät vuoron perään yksin pikkujouluisssa ja ulkomailla. Siis työasioilla. Perheen keskinäinen saldo sitten marraskuun alun on Turkki, Kanada, Tanska ja Turkki. Kai sen Ilmajoenkin voi miltei ulkomaiksi laskea. Ja Porin, Loimaasta, Savosta ja Tampereesta puhumattakaan.

Lenkkikautta on vielä 24 km jäljellä, mutta jooga siirtyi jo joulutauolle. Kuun vaihteessa käväisin viikon intensiivisellä aamuastangakurssilla. Treenit alkoivat klo 6:15, jonka jälkeen ehtikin sopivasti töihin miltei kahdeksaksi. Kurssin yllättävä sivuvaikutus ei-niin-yllättävän loppuviikkoisen kuolemanväsymyksen lisäksi oli se, että sillä viikolla minua ei juuri v... hatuttanut mikään. Se oli pelottavaa. Onneksi tilanne on sittemmin palautunut normaaliksi. Sunnuntaina tuiskussa ja semiumpihangessa heitetty kympin lenkki tosin harmitti olosuhteisiin nähden yllättävän vähän. Ehkä edellisen illan kreisi(?)bailaus, yöllä kotiutuessa nautitut irtsarit ja pitsanjämät (massakausi here I come) vaativat ko. inkvisitiohenkistä katumusharjoitusta.

"Mä haluan sit t-r-a-k-t-o-r-i-n, niinku Valtran tai Massikan."

Joulu, sekin vielä, on tulossa. Pukkiin on törmätty jo kahdesti. Tonttuja löytyy valitettavasti etsimättäkin, vuodet läpeensä.

Kunnianhimoisiin joulusuunnitelmiini kuuluvat anopin luona syöminen, kotona nukkuminen ja ehkä varovainen laduilla hiihto. Soittaa voisi myös, puhelimella  --- äidille, sukulaisille, ystäville ja tuttaville --- kaikille teille, joille en ole soittanut takaisin. Kun aina kello on kymmenen tai puoli yksitoista. Ja ei vain kehtaa.

Mikä ärsytti tänään

Lumi.

Tuo taivaalta satava valkoinen kura.

Vein Niilon aamuyhdeksäksi kouluun ja suuntasin Leon kanssa asioille, huomisesta kun ei tiedä. Kmarttiin hakemaan pyykinpesuainetta ja vaippoja (jep, pottailu ei ole mainittavasti edistynyt, yrityksistä huolimatta), sekä Market Baskettiin hakemaan ruokaa ja juomavettä loppuviikoksi. Koska olin liikkeellä suht' aikaisin, kaupassa ei ollut ihan maailmanlopun tunnelma. Mitä nyt ihan pikkuisen. Tai ehkä se olin vain minä.

Puolen päivän aikaan se sitten alkoi. Aivan kuten ennustuksissa oli povattu. Lumisade. Joka kestää huomisiltaan kello kuuteen asti. Lunta on arvioitu kertyvän näin alaville maille sopivat 26 senttiä. Vuoristoon tulee sitten varmaan ihan riittävästi.

Minä pidin lumesta aina viime talveen asti. Silloin kotikulmillamme täällä Massachusettsissa satoi lunta aikavälillä joulukuun loppu - maaliskuun alku kaikkinensa noin kaksi metriä. Lumimyrskypäiviä, jolloin lunta tuli useampi kymmenen senttiä kerrallaan, oli muistaakseni neljä tai viisi. Tammikuussa mäenlasku oli ihan jees, samoin lumilinnojen rakentelu. Helmikuussa ikkunoista ei juurikaan nähnyt enää pihalle, räystäitä koristivat tappajajääpuikot ja lumien sulamisvedet tihkuivat taloon sisälle katosta ja seinistä. Jäätä, vettä ja loskaa oli vähintääkin omiksi tarpeiksi. Ulkoleikit lasten kanssa olivat --- vastenmielisiä. Paitsi pojista läträäminen oli tietenkin sikanastaa.

Viimeisimmänkin hohdon lumesta vei lokakuun lopun Halloweenmyräkkä. Meidän korkeudella lunta satoi vain parisenkymmentä senttiä, vuoristoon lunta tupsahti kertalaakista 80 senttiä. Ja puut olivat vielä täydessä lehdessä.

Muistan vieläkin kuinka olimme menossa mieheni kanssa nukkumaan.
Kuuntelimme makuuhuoneessa, kuinka ulkoa kuului ensin "naks".
Sitten"Raks."  
"Riks-raks!" 
"Poks!"

Raskas lumi se siellä katkoi puiden, lehti- sellaisten oksia. Muuton takia autotallimme oli täynnä tavaraa ja molemmat autot olivat pihalla, siististi parkissa, ison tammen alla. Eipä siis auttanut kuin keskellä yötä raivata sen verran tilaa autotalliin, että isännän Audi mahtui sisälle. Rakas Volvoni taas ajettiin niin lähelle autotallin ovea kuin mahdollista, etäälle isosta puista. Aamulla huomasin kuinka tammesta oli pudonnut alas iso oksa, aivan autoni takalasia hipoen.

Omat ongelmamme olivat kuitenkin pieniä. Halloweenmyrsky katkoi sähköjä sadoilta ja taas sadoiltatuhansilta talouksilta ympäri Uutta Englantia. Korjaustyöt kestivät useita päiviä jopa omassa kotikaupungissamme. Muistaakseni Vermontin osavaltiossa ilman sähköjä sitkuteltiin pahimmillaan liki puolitoista viikkoa. Aggregaatit loppuivat kaupoista. Paikoin oli myös vaikea löytää huoltoasemaa, josta bensaa ylipäätään sai, bensapumput kun toimivat sähköllä. Ja öisin oli oikeasti kylmä.

Tässä vaiheessa keskimääräinen suomalainen hörähtää ylimielisesti:
- Amerikkalaiset eivät ikinä pärjäisi Suomen talvessa!
No, eivätpä suomalaisetkaan ole viime aikoina kunnostautuneet omassa talvessaan pärjäämisessä. Muistetaan vaikka kaikki ne pyrypäivinä tapahtuneet sadat peltikolarit. Ja joulukuun lopun myrskyjen aiheuttamat häiriöt sähkönjakelussa.
- Että pöö vain teillekin Suomeen!

Miksi lumi siis pysäyttää elämän täällä isossa maailmassa?

• Täällä Golfvirran toisessa päässä lunta tupsahtaa kunnon myräkässä helposti useita kymmenitä senttejä lyhyessä ajassa. Unelmankevyen pakkaslumen sijaan taivaalta satava kura on raskasta, märkää lunta. 
• Viime talvena lumi pysyi suht' hyvin maassa, koska lunta oli niin massiivisen paljon ja lumimyrskyjä usein. Nämä parhaillaan satavat lumet sulanevat muutamassa päivässä. Tai sitten lunta tulee lisää. Uuden Englannin säähän kuuluu olennaisena osana täydellinen arvaamattomuus. 
• Liikenne jähmettyy, koska auraus- ja suolauskalusto ei vain pysy matkassa mukana. Toisekseen, suurimmalla osalla autoilijoista ei ole talvirenkaita, vaan autoa ajetaan kesät talvet samoilla kumeilla, nk. all-seasoneilla. Tästä johtuen meillä molemmat autot ovat nelivetoja. Miehellä ei tosin ole edes niitä all-seasoneita, vaan ihan sellaiset... kesäiset...
• Koulut suljetaan turvallisuussyistä, liikenneturvallisuussyistä. Nämä lumipäivät tosin eivät ole oikeita vapaapäiviä, vaan ne korvataan lukuvuoden lopussa. Kouluvuotta siis venytetään lumipäivien määrällä.
• Jos koulut on suljetut, usein myös vanhemmat jäävät kotiin. 
• Sähkönjakelun ongelmat taas johtuvat siitä, että suuri osa sähköstä kulkee yhäkin ilmakaapeleita pitkin. Ilmakaapelit ovat aikamoisia virityksiä, pylväät ovat paksujen kaapelien (120V/60Hz, jei!) painon alla vinksallaan ja johdot puikkelehtivat puiden haaroista ja ties mistä oksan välistä. Maakaapelointi olisi hyvä ratkaisu näihin ongelmiin, mutta sen vetäminen näinkin vanhan ja tiheän asutuksen alueella on vaikeaa ja kallista.  

Näin kolmantena Uuden Englannin talvena sitä osaa siis suhtautua näihin lumimyrskyvaroituksiin. Ei suomalaisella ylimielisyydellä, vaan nöyrästi. Luonto on ottanut luulot pois.

Noudin Niilon koulusta kolmelta iltapäivällä, jolloin tiet olivat vielä sulat, mutta enenevässä määrin loskaiset. Huomenna voisimme kaivaa auton lumesta ja mennä lähimetsään tekemään lumiukkoja. Muuten menemme matalalla profiililla.

Ja jos lumi alkaa harmittamaan liikaa, onhan minulla 

rasiallinen whoopie pie'ta ja suklaata. 

Ah, pelkkä sanakin jo rauhoittaa --- whoopie pie...

Kuva.