Pikku taiteilija

Tana kevaana on tapahtuut jotain hyvin merkittavaa. 

Pojastamme on tullut pelkan piirtelijan sijaan ehta taiteilija.

Kaikki alkoi siita, kun Niilo pyysi saako han piirtaa. Han kysyi maanantaina, tiistaina, keskiviikkona --- aivan joka paiva. Seuraavaksi huomasin, etta Niilo osasi varittaa taitavasti, rajoja myoten. Han siis piirsi kuvion ja varitti sen, tarkasti. Sitten huomasin pojan loytaneen sen oman kadenjalkensa, oman uniikin tapansa tehda taidetta.

Kuviot ovat kehtovia. Varit vallottavia. Voimakkaita ja elamanmyonteisia. Vahan kuin Niilo itse. Ja taidetta syntyy, vahintaan samaan tahtiin kuin Juhani Palmulta latoja parhaina paivinaan.

Taiteilijan aitina olen naista Niilon teoksista aika tohkeissani. Mutta nama tohkeilut nyt tiedetaan. Niilon ollessa vahan toisella vuodella paivakodissa, pojan ryhma teki sormi-/varvasvareilla suuren ja varikkaan ryhmapiirustuksen. Se koostui pikkuisten kaden- ja jalanjaljista, Niilon muiden mukana. Pyysin taideplajayksen lopulta itselleni, ostin Ikeasta kehykset ja ripustin koko hoskan meidan aulaan.

Lumen tajua ja muita mestariteoksia

Tervetuloa taas Pahvitalon Perheen virtuaaliseen taidegalleriaan. Viime kerrasta onkin vierahtanyt aikaa. Olemme siis olleet luovalla tauolla, mutta itse luominen ei ole tauonnut hetkeksikaan. 

Nain alkukevaasta on hyva muistella, kuinka tanakin talvena on luotu lunta.

Ylla Niilon miniveistos aiheesta sulava lumiukko.

Materiaaleina on kaytetty mm. risuja, huopaa ja tupsupalloa (onkohan silla joku nimikin?).

Mustat kyyneleet tuovat teokseen uudella tavalla draamaa ja jannitetta.

Kyyneleet saattavat tosin olla Leon jalkikateen lisaamia.

3D on saapunut pysyakseen myos piirustuksiin. 

Ylla Niilon kolmiulotteinen nakemys... tuota... lumi... uko...sta... tai jostain.

Materiaalina on kaytetty partavaahdon ja liiman seosta (kaiketi sekoitussuhteessa puolet ja puolet). Hoyhenien runsas kaytto tuo kiehtovasti mieleen vaikutteita von Wrightin Taistelevat metsot -teoksesta.

Tahan valiin olisi tullut kuva iglu-veistoksesta ---

--- mutta taiteilija soi sen.

Iglun paamateriaali oli vaahtokarkit. Oli siina kai liimaakin.

Ja sitten onkin viimeisen, korkealle arvostetun taideteoksen aika.

Kellogsaurus rex.

Materiaalina mm. cheerios, coco pops ja bran flakes.

Teos on nostettu hyvin ylos, muuten Leo soisi sen.

Kiitoksia kaynnista ja toivottavasti nautitte nakemastanne :)

Ystävänpäiväaskarteluja

Niilo viettää nyt maanantaina esikoulussa ystävänpäiväjuhlia, päivän etuajassa.

Juhliin kuulunee paljon puhetta ystävyydestä ja sen merkityksestä, mutta luulisin että päällimmäisenä agendana natiaisilla on kuitenkin ne valentinesit. Koulussamme jokainen oppilas antaa kaikille luokkakavereilleen valentinesin, joka on tavallisesti kortti jonka mukana tulee pieni lahja. Lahja voi olla tarra, tikkari tai muu pieni käteen sopiva. Viime vuonna hittituote oli lyijykynä, joita Niilo sai 12 hengen luokaltaan 4 kappaletta. Äidinkin mielestä lahja oli terävä oivallus :)

Aiempina vuosina valentinesien väkertäminen on ollut puhtaasti äidin huvia, pientä automiestämme kun eivät sydämet ole juuri kiinnostaneet. Tänä vuonna tilanne on ollut kuitenkin toinen ja Niilo on ollut alusta alkaen todella innoissaan mukana. Laadimme yhdessä listan valentinesien saajista ja kävimme paperikaupassa valitsemassa kortit. Luokkansa kahden opettajan lisäksi Niilo halusi ehdottomasti muistaa myös iltapäiväkerhon vetäjää ja viimevuotista opettajaansa Rouva D:tä. 

Myöhemmin viikolla kirjoitimme kortteihin allekirjoitukset, kieli keskellä suuta. Ja sitten liimasimme hieman tarroja, jokaiselle sopivan. Toki luokkakavereille valentinesien mukana menevät tikkarit piti myös koemaistaa, sekä Niilon että Leon toimesta. Hyviä olivat.

Tänä iltana kävimme valentinesit vielä kerran läpi. Esikouluun menevien korttien lisäksi Niilo leikkasi, piirsi ja väritti omin käsin kaksi korttia erityisille ystävilleen, kaksostytöille. Toivottavasti Brooke ja Morgan pitävät saamistaan kukkasista. Ja sydäntikkareista.

Kaupallista hömppää. Ehkä. Mutta jokainen projektin parissa vietetty hetki, miettien antamista, ystäviä ja ystävyyttä, samalla luoden jotain omilla käsillä, vaikka vain ne omat harakanvarpaat --- kaikki on kotiin päin. Niilo oli niin innoissaan omista korteistaan ja niin täynnä antamisen iloa, että loppupelissä hän kirjoitti kaikki käsiinsä saamat kortit ja taitteli lisäksi niitä paperista varmaan parisenkymmentä lisää. Ja parasta kaikesta, äidillä oli kivaa myös, vaikka ne omat kortit unohtuivatkin, laatia ja lähettää :)

Ihan pihalla

Kauniina syyspäivänä sitä voi olla ihan pihalla, aamusta iltaan. 

Illalla sitten jännitetään, simahtaako ensin pojat vai poikien äiti.

Ylin kurpitsalyhty on Niilon näkemys aiheesta. 

Alimmainen on sitten äidin, aika perinteinen näperrös.

Suuri kurpitsa

Jack-o-lantern mallia Pahvitalo.

Huikaisevan kauniin lokakuisen perjantai-iltapäivän kunniaksi kävin hakemassa meille kurpitsan.

Noin 25 minuuttia kaupasta uloskantamisen jälkeen kurpitsa oli muuttunut jack-o-lanterniksi, kurpitsalyhdyksi. En ollut koskaan aikasemmin tehnyt kurpitsalyhtyä, joten työvaiheet menivät ehkä hieman hölmössä järjestyksessä. Piirsimme Niilon kanssa ensin naaman ja leikkasimme aukot, sitten vasta kaavimme kurpitsan tyhjäksi. Jälkikäteen mietittynä päinvastainen järjestys olisi voinut olla hyvinkin paljon järkevämpi.

Niin tai näin, opimme Niilon kanssa että lyhdyn saa aikaiseksi varsin vähällä vaivalla ja varusteilla. Tarvitaan vain kurpitsa, vedenpitävä tussi, vankka lyhytteräinen veitsi, lusikka ja kulho sisuksille. Ja tietenkin kynttilä lyhdyn sisälle.

Kurpitsan sisuskalujen kanssa puljaamisessa sen sijaan saa aikaa kulumaan ja hermoja venymään ihan kiitettävästi. Vinkki: Jos siis haluaa säästää itseään ja päästä helpolla, kannattaa kipata moiveet vaikka metsään maa- ja puuoravien riemuksi. Mutta koska "helppo" ei ole toinen eikä edes kolmas nimeni, päätin päräyttää sisuksista kurpitsapiirakan ja tietenkin paahtaa kurpitsansiemenet. Ja siinähän se loppuilta menikin, keittiötä paimentaessa.

Ensinnä erottelin kurpitsalihan ja siemenet. Yök mitä limaista hommaa! Soseutin kurpitsalihan sauvasekoittimella ja kaadoin kattilaan. Keitin sosetta noin tunnin keskireippaalla lämmöllä. Kurpitsasoseen porpotellessa liedellä, valmistin kurpitsansiemenet.
 
Paahdetut kurpitsansiemenet
1. Huuhtelin ja kuivasin kurpitsansiemenet.
2. Maustoin siemenet yksinkertaisesti suolalla ja tilkalla oliiviöljyä.
3. Kaadoin ne peivinpaperin päälle uunipellille ja paahdoin uunissa, 400 F / 200 C, kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Näin kuumassa uunissa siemeniä pitää vahtia silmä kovana ja varoa ettei kullanruskeaksi paahtamisen sijaan mustuta saati polta niitä.  

Nauti kurpitsansiemeniä joko sellaisenaan pikkupurtavana tai salaatin joukossa tai vaikkapa sämpylöiden päällä.

Seuraavaksi väkersin itse pää(jälki)ruuan. Kurpitsapiirakka on peri-amerikkalainen, syksyyn ja erityisesti kiitospäivään liittyvä herkku. Itse olen noin 50-60 -kannalla, josko kyseessä on herkku. Kiitospäiväherkuista pekaanipähkinäpiirakka on joka tapauksessa allekirjoittaneelle noin miljoona kertaa makoisampi herkku!

Pumpkin pie eli amerikkalainen kurpitsapiirakka
Taikina:
1 1/3 kupillista vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1/4 kupillista öljyä
3 - 4 rkl maitoa

Sekoita jauhot ja suola keskenään leivontakulhossa. Lisää yhtäaikaa sekä öljy että 3 rkl maitoa. Sekoittele haarukalla kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin, tarvittaessa lisää vielä yksi ruokalusikallinen maitoa. Tee taikinasta käsin pallo. Kaulitse taikina jauhotetulla työtasolla tai kahden tuorekelmun välissä halkaisijaltaan noin 12 - 13" levyksi. Kippaa taikinalevy halkaisijaltaan 8 - 9" piirakkavuokaan. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Trimmaa ja rypytä piirakan reunat niin kuin parhaaksi näet.

Täyte:
1 keskikokoisen kurpitsan hedelmäliha soseutettuna, keitettynä ja ylimääräiset nesteet poisvalutettuna (huh!)
tai
1 purkki (noin 1 3/4 kupillista) purkkikurpitsaa
1/2 kuppia sokeria
1 tl jauhettua kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
2 munaa, kevyesti vatkattuna
3/4 kupillista kermaa, kevytkermaa tai maitoa

1. Esilämmitä uuni 375 F.
2. Sekoita täytettä varten kulhossa kurpitsasose, sokeri, kaneli, inkivääri ja muskotti. Sekoita joukkoon munat, joista rakenne on vatkattu rikki. Lisää lopuksi joukkoon kerma, lempeästi käännellen.
3. Kippaa täyte taikinalla vuorattuun piirakkavuokaan. Läikkymisen estämiseksi voit kipata täytteen vasta uunissa.
4. Paista piirakkaa ensin 25 minuuttia foliolla peitettynä (estää pinnan liiallisen mustumisen) ja ainakin toiset 25 minuuttia tai niin kauan että täyte on kypsä (keskelle piirasta työnnetty veitsi säilyy puhtaana) ilman foliota.
5. Anna piiraan jäähtyä, peitä ja nosta kylmään.

Nauti joko sellaisenaan tai kermavaahdon kanssa.

Pitää kurpista piirakasta saati ei, parasta koko operaatiossa on ehdottomasti se tuoksu. Kupritsa yhdistettynä kaneliin, inkivääriin ja muskottiin --- parempaa huoneentuoksua ei vain ole!

Vielä onnellisempi perhe

Tervetuloa, tervetuloa --- 

käykää jälleen peremmälle Pahvitalon Perheen virtuaaliseen taidegalleriaan.

Sitten viimenäkemän, nuoren polven nouseva taidetähtemme Niilo on laajentanut taiderepertuaariaan miniveistoksiin. Esikoulusta tuotiin perjantaina kotiin pussillinen veistoksia, jotka aseteltiin huolella keittiön ikkunalaudalle, muiden aarteiden joukkoon.

Veistokset esittävät tietenkin meidän perhettä. Vasemmalta oikealle kuvattuna ovat Niilo, äiti, Leo ja isi.

Niilo on jotenkin onnistunut vangitsemaan meistä sen olennaisemman.
Silmäthän ovat se sielun peili.

"En se minä ollut."
"Huomaatteko kuinka pyörittelen silmiäni tälle touhulle."
"Äääääääääääääääääää!!!!!"
"Mikä hullujenhuone tämä oikein on!"

Että sellainen Kiljusen herrasväki.

Onnellinen perhe

Tervetuloa jälleen Pahvitalon Perheen virtuaaliseen taidegalleriaan. 

Tällä kertaa perheemme toiseksi nuorin taiteilija antaa taidonnäytteensä muotokuvapiirtämisen saralta.

Yllä taiteentekijän näkemys omasta itsestään. Aika näköinen, etten sanoisi. Huomatkaa erityisesti vetävä askel, iloisen keltaiset posket ja surffitukka. Omakätisestä signeerauksesta äiti on erityisen ylpeä ♥

Tässä taasen on taiteentekijän näkemys ruskeasta isistä (vasemmalla) ja harmaasta äidistä (oikealla). Jos näköisyys ei heti aukea, piirustuksen ylälaitaan on toki myös kirjoitettu selventävästi "DAD" ja "MOM". Käsialan selvyys saattaa jättää toivomisen varaa --- paitsi ei omalle äidille ja apteekkareille. Mielenkiintoista sikäli että äiti on aika "mess" ja jalkojakin on siunaantunut varmuuden vuoksi viisi kappaletta. Ehtiipä niillä sitten paremmin juosta kerkeväkinttuisen jälkikasvun perässä.

Tässä taasen on kuvattu veljesparin dynamiikkaa. Niilon omakuva oikealla ja näkemys Leosta vasemmalla. Leo muistuttaa aika paljon maapähkinää. No, Leo on nykyään kyllä aika usein ihan pähkinöinä, kiitos orastavan uhmaiän.

Siinäpä ne --- näytteet.
Kiitoksia käynnistä ja toivottavasti viihdyitte.

Tervetuloa toistekin!

Iltapäiväpuhde

Oli kaksi valokuvaa ja jalusta. 

Hyvää paperia, vesivärit, vahaliidut ja puukynät.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Sisäinen Vincent

Minä piirsin ja maalasin tänään.

Naiselle joka kärsii kroonisesta mielikuvituksen ja luovuuden puutteesta 

--- jota kai insinööriydeksikin kutsutaan --- 

saavutus oli aika mainio.

Se oli varmaan se aurinko, lämpö ja aurinko, joka sekoitti pään.

Tai sitten minusta on tulossa hippi.

Tai vielä pahempaa --- humanisti.

Hui!

 

Mutta älkää peljätkö. 

En minä leipätyöstäni ole luopumassa.

Enkä galleriaakaan varannut --- vielä.

 Ajattelin vain teille uteliaille kertoa miten aikaani kulutan.

Hippeillen.

--- Ja kävimme me tänään toki kahdesti uimassakin.

Vauhdikkaan vesipyssysodan lomassa :D

Lahjottu

Kukkia, timantteja ja suklaisia suudelmia --- voiko parempaa äitienpäivälahjaa edes toivoa?

Niilo kantoi esikoulusta kotiin yllä olevan lahjan, timanttirasian täynnä suklaata. Viestissä lukee: "Tämä on hyvin erityinen rasia - joka vain sinä voit nähdä. Se on erityinen, koska se on lahja juuri sinulle, minulta. Se on täytetty halauksin ja suudelmin, kaikkein makeimmin. Pidä rasia liki sydäntäsi, niin olen aina mielessäsi." ♥ Niilo

Kyllä näillä eväillä jaksaa taas vuoden leikkiä pahaa poliisia.

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee

Pyykit on pesty ja laukut pakattu. 

Kotimaa kutsuu, joten tavataan siellä! 

Pahvitalo siis hiljenee ja blogi jää pienelle tauolle. 

Kaikille hyvää pääsiäistä.

Ja vappua!

Askartelukärpänen puraisi eilen kesken pakkaamisen ja niinpä väsäsimme Niilon kanssa pääsiäiskortin naapurin Nancy-tädille. Niilo liimasi kortin sisälle tarroja ja taiteili oman nimensä (ei kuvia koska kärsinyt pokkarikameramme ei enää tarkenna). Kortin kansi jäi sitten äidin tuherrettavaksi --- ja eihän tuosta nyt ihan Stömsö -tason taideteosta tullut. Tekstin hutaisin vapaalla kädellä vahaliiduilla. Koristeluun oli alunperin tarkoitus käyttää pom pomeja (siis sellaisia pieniä karvapalloja), mutta hetken niitä liimailtuani totesin sen olevan täysin kuolleena syntynyt idea. Koska kanteen oli tuherrettu liimaa jo vähintään omiksi tarpeiksi, liimasin siihen vaaleanvihreän harsokankaan tuomaan väriä ja tekstuuria, kortti on siis tehty keltaiselle kartongille. Jotta kortti näyttäisi riittävän bling-blingiltä, liimasin koristeeksi vielä kourakaupalla helmiä. Kyllä naapuri nyt ilahtuu tästä insinööritaiteen taidonnäytteestä ;) Pitää varmaan valehdella että Niilo teki KAIKEN, ihan omien kasvojen säilyttämiseksi...

Luovaa ajankulua

Oli synkkä ja vetinen ränt... no, luminen aprillipäivän aamu. 

Niilon masua nipisteli ja poika pyysi antamaan kuumetta. Annoin kuitenkin särkylääkettä. Puolikuntoisuuden takia jouduimme jättämään perjantaijumpan väliin. 

Aamupala. TV:n lastenohjelmia tovi. Mitäs sitten tehtäisiin...? No, vaikkapa kortit mummeille.

Projekti alkoi jouhevasti. Leo piirsi oman vapaan näkemyksensä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Niilo leikki itse tekemällään lipulla. 

Pian kuvan ottamisen jälkeen pienimmältä taiteilijalta paloi pinna. 

- Miksi piirtää paperille kun voi piirtää pöytään?!?

- Miksi ylipäätään piirtää kun voi äksäillä lattialla?!?

- Kas, pikkuauto *brrrrr* *brummmbrumm* *brrrrrr*

Mummin perinteisempi kukkakortti. Kukan piirsi Niilo ja lehdet laati Leo, äiti vain hieman leikkasi ja liimasi.

Mummon moderni 3D -kortti. Työnjako sama kuin yllä.

Valmiit kortit paketoituina kuorissaan. Poikien äiti oli enemmän kuin tyytyväinen aikaansaannoksiin. 

Silläkin uhalla että lounas myöhästyi ja lapset hirnui nälästä niin että ainut tapa saada heidät pysymään nahoissaan oli heittää yleisön joukkoon rusinoita ja antaa katsoa "Trucks" kolme kertaa putkeen ja kiireessä oli pakko käyttää purkkipastakastiketta vanhan sadon lihapullien kanssa... Onni onnettomuudessa että Barillan paahdetulla valkosipulilla maustettu tomaattikastike sopikin sitten täydellisen hyvin yhteen hyvän sadon lampaanlihapullien ja pennepastan kanssa. Kannattaa muuten joskus toistekin kokeilla lampaan jauhelihaa lihapulliin 

= nam!

Korttien kuoren sinetöi ikikukka. 

Värillinen kartonki on "leimattu" sormivärillä ja sitten vain leikattu yksinkertaisen kukan muotoon. Kukan varreksi piippurassi, heteiksi muutama helmi, samoin kuin vartta tukemaan kukan alle. 

Perusidea kukkaan on muuten napattu Kaapon äidiltä :)

Lapset on kiva tekosyy kaikelle tällaiselle pikku näpräämiselle. 

Viime jouluksi laadin yhdessä Niilon kanssa isovanhemmille ja kummeille viisi (5) seinäkalenteria, jossa jokaisen kuukauden yhteyteen oli askarreltu kuukauteen sopiva kuva, enimmäkseen erilaisia kollaasitekniikoita käyttäen. Kokeilimme myös perunaleimasinta ja leluilla ja kasveilla leimaamista, olipa mukana jokunen Niilon omakätinen piirroskin. Aiheiksi valikoiutui mm. lumiukkoja, äitienpäivä-valkovuokkoja, hiekkarantaa ja suuria kurpitsoja. Idea tähän kalenterityöhön tuli Niilon esikoulusta, joka toimittaa joka kuukaudesta samanlaisen omatekemän kalenterilehden. 

Ihania töitä :) 

Aloitimme kalenteriprojektin hyvissä ajoin (heinäkuussa), koska ymmärrettävistä syistä nuoren taiteilijan luovuuden puuskat ovat varsin lyhytkestoisia. Ja silti marraskuussa tuli ihan kauhea kiire. Jos siis ryhdyt taideprojektiin lasten kanssa, varaa aikaa. 

Ja hermoja.

Ja vielä vähän lisää aikaa.