Pikku taiteilija

Tana kevaana on tapahtuut jotain hyvin merkittavaa. 

Pojastamme on tullut pelkan piirtelijan sijaan ehta taiteilija.

Kaikki alkoi siita, kun Niilo pyysi saako han piirtaa. Han kysyi maanantaina, tiistaina, keskiviikkona --- aivan joka paiva. Seuraavaksi huomasin, etta Niilo osasi varittaa taitavasti, rajoja myoten. Han siis piirsi kuvion ja varitti sen, tarkasti. Sitten huomasin pojan loytaneen sen oman kadenjalkensa, oman uniikin tapansa tehda taidetta.

Kuviot ovat kehtovia. Varit vallottavia. Voimakkaita ja elamanmyonteisia. Vahan kuin Niilo itse. Ja taidetta syntyy, vahintaan samaan tahtiin kuin Juhani Palmulta latoja parhaina paivinaan.

Taiteilijan aitina olen naista Niilon teoksista aika tohkeissani. Mutta nama tohkeilut nyt tiedetaan. Niilon ollessa vahan toisella vuodella paivakodissa, pojan ryhma teki sormi-/varvasvareilla suuren ja varikkaan ryhmapiirustuksen. Se koostui pikkuisten kaden- ja jalanjaljista, Niilon muiden mukana. Pyysin taideplajayksen lopulta itselleni, ostin Ikeasta kehykset ja ripustin koko hoskan meidan aulaan.