Truck Driver Tom on todellinen kestosuosikki. Ei ole sellaista paivaa, etteiko kirjaa luettaisi. Aiti saa ehdottaa iltasaduksi mita haluaa, mutta lopuksi luetaan kuitenkin Tomista. Kuljetetaan rekkalastillinen hedelmia ja vihanneksia maatilalta kaupunkiin.
Firefighter Frank on astetta jannempi kirja, mutta yhta lailla suosittu sekin. Kirjassa tutustutaan paloasemaan ja sammutetaan suuren asuinkerrostalon tulipaloa. Lukukertoja on takana tallakin opuksella vahintaankin riittavasti.
Viimeisena mutta ei suinkaan vahaisempana tuleee aidin suosikki, Riki's Birdhouse. Kirjassa lintuja rakastava Riki rakentaa linnunponton ja seuraa lintuystaviensa elamaa pihapiirinsa vuoden ympari. Koska linnuilla ei ole pyoria alla, kirja ei ole joutunut nk. kestolukulistalle.
Leolla on toisaalta hyva maku kirjojen suhteen. Ovathan Monica Wellingtonin kirjat hyvin kirjoitettuja ja kauniisti kuvitettuja. Ansaitsivat oikeasti suomennuksen, ihanaiset. Mutta etta joka paiva? Samat sadut? Uudestaan ja uudestaan?
Tarinan mukaan olin itse aivan samanlainen. Halusin etta minulle luettiin uudestaan ja uudestaan sita yhta ja samaa Pupu Tupunaa. Lopulta isani kyllastyi ja alkoi sepittamaan kirjan perusteella omia satujaan. Tasta suivaantuneena opettelin sitten lukemaan, 4-vuotiaana. Leolla on siis noin puolitoista vuotta aikaa... joo, oli aika huono vitsi...
No comments:
Post a Comment