Siis niin kuin for good.
Tai ainakin toistaiseksi maarittelemattomaksi ajaksi.
--- No, nyt olen.
 |
| Kuva. |
Muuttaminen ei ole kivaa. Koskaan. Omasta kokemuksestani myos tiedan, etta paluumuutto on monta kertaluokkaa hankalampi manooveri kuin ulosmuutto. Ulos muuttaessa tietaa ettei tieda mita edessa odottaa. Palatessa sita luulee tietavansa, muttei oikeasti tieda. Kaukomailla oleskellessa Suomesta muodostuu se onnen kultamaa, jossa kaikki on parempaa, mansikat makeampia ja perunat pyoreampia. Nainhan ei todellisuudessa ole. Arki on arkea, kaikkialla.
Perheemme on aidosti viihtynyt taalla kaukanapoissa. Mies on tykannyt tyostaan ja hulluista tyokavereistaan. Lapset ovat nauttineet omista ympyroistaan, kavereista, koulusta, leikkipuistoista, uima-altaista. Tadeista jotka pussaavat ja antavat kekseja ja pannukakkuja. Sedista jotka huikkaavat hey buddy! Ja mina --- mina olen nauttinut kaikesta. Auringosta. Lammosta. Onnesta. Perheesta. Elamasta. Seikkailusta. Tasta.
Olen useasti joutunut selittamaan mm. omalle aidilleni, etta olemme taydellisen onnellisia myos taalla kaukana. Kotimme on siella missa sydamemme on. Viimeiset vajaa kolme vuotta se on ollut USA:n Uudessa Englannissa, Massachusettsissa. Salaisuutemme on ollut elaa tassa ja nyt. Ei sitten joskus Suomessa tai kuin silloin ennen Karjalassa.
Mutta tama paluumuutto! Tavarakontti on lahetetty Suomeen. Loppuomaisuus on miltei pakattu matkalaukkuihin. Viela pitaisi kayda hakemassa pari kirjaa pojille matkalukemiseksi. Ehka Scarrya tai Dr. Seussia, molemmat kun ovat taalla Massachusettsista kotoisin.
Suomessa meita odottaa rakkaitten lisaksi vanha tuttu kotimme. Kolmessa vuodessa koti on kaynyt vieraaksi, joten hieman jannittaa. Odotettavissa on vahintaankin pienta pintaremonttia, sisustamista ja pihan laittoa. En voi leveilla olevani ilmiomainen sisustaja, joten ressi ja rypistyminen vain jatkuvat. Rytmihairiot toivon mukaan eivat. Vaikka on tassa muuton syovereissa omaakin rintaa rouhinut.
Mita muuta meita odottaakin ---
Olen henkisesti miltei valmis. Oletteko te?
6 comments:
Tervetuloa Suomeen - ja tsemppiä muuttoon!!
Jos kiireiltäsi ehdit, niin laitoin sulle pienen haasteen tulemaan. Jospas vaikka listaisit kymmenen kivaa Suomeen paluusta :D
http://friolandiassa.blogspot.com/2012/05/kymmenen-rakkautta-diez-amores.html
Tervetuloa takaisin! Ja kyllä, muuttaminen on KAMALAA!!!! nim. omaa muuttoa tässä värkkäämässä ja kesän jälkeen ehkä tavaroiden purkua varastosta sitten...JONNEKIN! Aika näyttää minne. huoh.
Tervetuloa takaisin Suomeen! Itsekin paluumuuttajana voin vain sanoa, etta kylla siita selviaa :-) Vielakin vahan yli vuoden Suomessa asumisen jalkeen ajatukset palaavat usein entiseen asuinmaahan, mutta olen kylla saanut yli 5v poissaolon jalkeen Suomi-elamastakin hyvin kiinni. Kummassakin maassa on puolensa :)
Tervetuloa takaisin Suomeen! Olen vasta 20 vuotias, ja väestönrekisterin mukaan olen muuttanut 16 kertaa. Sekä lapsuus että nuoruus eivät olleet helppoja koska muutimme koko ajan. Onneksi minulla on isosisko, sillä hän on ja tulee aina olemaan mun paras ystävä. Olisi kamaöa joutua kokemaan kaikki yksin; kaverien vaihto jne.
Tsemppiä! :)
Terveisin Heidi
Kylmia hermoja ja pitkia pareita sinne rumban pyorteisiin. Onkin mielenkiintoista lueskella seka sinun etta lasten sopeutumisesta takaisin Suomeen.
Kiitoksia kaikille kommenteista ja onnentoivotuksista! Nyt kun olemme paasseet jo omaan kotiin, on miltei kesa ja aurinko paistaa, elama vienosti hymyilee :)
Eveliina: Kiitos haasteesta. Tama onkin kiva!
Anna: Toivottavasti asiat kesan myota selviavat. Toivottavasti UK tarppaa, tai sitten Tampere :)
Sugar: Maailma nayttaa nain kolmenkin vuoden jalkeen aika erilaiselta. Ostoksia ei osaa itse pakata, kaupat menevat lauantaina kesken paivan kiinni ja --- ylipaataan suomalaiset nayttavat... duoda... kumman lihavilta. Ehka tahan kaikkeen viela tottuu :)
Heidi Caterina: 16 muuttoa! Huh heijakkaa!
Marianne: Tarinaa varmasti pukkaa, myos pareista ja niiden pituudesta ;)
Post a Comment