Harva kukka herättää niin voimakkaita tunteita kuin voikukka.
Minusta se on ihana. Ehkä yksi hauskimmista ikinä.
Kaunis katsoa.
Kiva poimia.
Aivan mahtava puhallella.
Lasten kanssa ja ilman.
Kuvatessani huhtikuussa voikukkapeltoa USA:ssa, ohikulkeva pariskunta pysähtyi.
- En ole ikinä nähnyt kenenkään kuvaavan voikukkia, mies sanoi, jatkaen:
- Mutta yhden roska voi olla toisen aarre.
Näinhän se on. Kauneus on katsojan silmässä.
Tällä viikolla, kuvatessani poikia läheisellä voikukkapellolla, kukaan ei pysähtynyt.
Mutta jos nyt jotain ---
Ensi kerralla en laita valkoisia tennareita voikukkaretkelle.
3 comments:
Voikukat on parhaita! Mää just tänä keväänä ihaillessani voikukka "peltoja" mietin, että jos joskus sattuisi naimiaisiin menemään, kuinkahan kovan sotkun sais moisista kukista niitä ajatellen :D Tai ehkä pitäisi mennä naimisiin voikukkapellolla :D
Mää oon tällä viikolla opettanut meillä päiväkodin lapsille miten niistä varsista saa hyvää makaroonia kun laittaa ne veteen :D Ja nyt joka ulkoilussa ne haluaa tehdä makarooni keittoa. Vanhemille olenkin todennut, että otan osasyyn niskoilleni tämän kesän voikukan "pilaamista" vaatteista.
Heh :) Tänään taas hieman puhalleltiin kukkia, ihanan röhönaurun säestyksellä!
Ja ei se voikukka nyt niin paha sotkijakaan ole. Peltokeikan jälkeen hyvin keltaiset tennarit lähtivät kaapista löytyneellä pinkillä vuosikertatahranpoistoaineella hyvin puhtaiksi. Että naimisiin vaan, voikukkapellolla, minä ainaskin tuun häävieraaksi :)))
Veit taas sanat suustani, ihan ihmetyttaa aina etta mika ihmeen raivo paikallisilla on voikukkia vastaan. En kasita. Voikukkaseppele, voiko sen kesaisempaa enaa olla...
Post a Comment