Muhkeat munkit

Kuva.

Iltakylvyn jalkeen ystavattareni 4-vuotias tytar kysyi huolestuneena aidiltaan:
- Kun mina olen 13-vuotias, onko minulla silloin isot tissit?
Ystavattareni oli luvalla sanottuna hammentynyt. Ja kauhistunut. Nelivuotiaan ei soisi viela huolehtivan rintavarustuksensa koosta.

Ei, ylipaataan kenenkaan ei soisi huolehtivan. Nuoren saati vanhan.
Silti, jotain tassa maailmassa on vikana. Aika usein ne ovat ne tissit.

Lopetin tassa taannoin eraan fitnessivuston seuraamisen juuri implanttien takia. Kyllastyin katselemaan tisseja tiukassa topissa. Ylhaalta ja alhaalta. Lukemaan keskusteluja puolesta ja vastaan. Koska mina en vain ymmarra. Miten se nyt liittyi lihaskuntoon, terveeseen elamantapaan, realistiseen kehonkuvaan tai ylipaansa mihinkaan. Paitsi tisseihin. Teko-sellaisiin.

Minulla tissit kavivat kylassa vuosina 2006-2007 ja uudestaan 2009-2010. Tasta saan syyttaa jalkikasvua. Sittemmin olen palannut takaisin normaaliin, noin A-kuppiin. Sanalla sanottuna ne ovat vaivattomat. Ne eivat rajoita elamaani saati urheiluani millaan tavalla. Tai no, tuubitoppeja ei voi pitaa kun stopparit puuttuvat, mutta tuskin pitaisin niita muutenkaan.

En ole koskaan miettinyt etta naiseuteni olisi tisseista kiinni. Tai etta olisin nain A-luokan kansalaisena vahemman viehattava kuin C saati D. Olen pienesta pitaen kuvitellut, etta rinnanymparysta enemman elamassa merkitsee korvienvali.

Vaikka omassa tuulitunnelissa ei ole aina kehumista, toistaiseksi se on riittanyt. Mina olen mina. Jos se ei riita niin se siita sitten. Ja ystavattaren tyttarelle haluaisin sanoa etta ---

--- Ne ovat aivan sopivat. 13, 16, 19 tai 36 vuotiaana.
Sina olet sina. Kaunis, oikea juuri sellaisena kuin olet.