Hyvaa omaatuntoa ostamassa

Moderniin hippeilyyn kuuluu olennaisesti nk. vastuullinen kuluttaminen. Se tarkoittaa sita, etta vaatteiden sijaan hankitaan hyvaa omaatuntoa ja hintalapun sijaan vertaillaan arvoja. Ja kylla, joskus jopa mina harrastan tata, tosin aika rautalankapohjalta perehtyneimpiin asianharrastajiin verrattuna. Mutta jostainhan tama maailman parantaminen taytyy kuitenkin aloittaa.

Kiinnostaako siis teita missa vaatteenne on oikeasti valmistettu? Herattaako Made in China teissa epaluuloa? Onko Made in Portugal parempi kuin Made in Romania? Enta se Made in Finland, onko se teille se ainut oikea?

Tunnustinkin taannoin luopiouteni kotimaisen suosimisessa, joten potkaiskaa minua nyt.
- Outch!
Mina ja muut kaltaiseni olemme omalta osaltamme syyllisia tehtaiden lopettamiseen ja tyottomyyteen. Meille kotimaisuus ei ole ollut riittava arvo.
- Anteeksi. Oikeasti!
Jotta katumusharjoitukseni on varmasti silmissanne riittava, tein pienimuotoisen nettitutkimuksen, jonka nyt ajattelin jakaa kanssanne.

Valmistusmaalla on siis valia. Taustaksi etsin hieman statistiikkaa USA:sta, jossa markkinat lienevat maailman suurimmat. Kaikki yhteenlaskettuna vaatteita ja kenkia myydaan siella vuosittain noin 20 miljardia kappaletta/paria. Vaatteista 97% on tuontitavaraa, kengista liki 99%. Kansallisjalkineiden eli lenkkareiden osalta tuontitavaraa oli tylysti 100%. Luvut ovat vuodelta 2008, mutta antavat ihan riittavasti suuntaa. Puhutaan siis kansantaloudellisestikin merkittavasta jutusta. Varsinkin kun lisataan tahan pienoinen pommi: vuonna 1997 tuontitavaran osuus vaatemarkkinoista oli vain 59%, kengissa sama luku oli tuolloin 86%.

Mutta mitenkas ne hinnat sitten? Vuodesta 1998 vuoteen 2008 kaikkien kulutustavaroitten kuluttajahinnat nousivat Yhdysvalloissa 32%. Samaan aikaan vaatteiden kuluttajahinnat laskivat 10% ja kenkien vajaat 5%. Etta nain. Voittikohan se kuluttaja vai havisi?

USA:ssa nakyvien vaatteiden valmistusmaiden kirjo on mielenkiintoinen. Suuruusjarjestyksessa 14 karki on Kiina, Vietnam, Bangladesh, Honduras, Indonesia, Meksiko, Kamputsea, Intia, El Salvador, Pakistan, Thaimaa, Filippiinit, Sri Lanka ja Dominikaaninen tasavalta. Aika kolmatta maailmaa siis. Kiina on suuruudessa omaa luokkaansa. Sielta tuodaan yli kolmasosa kaikista vaatteista, yli kolme kertaa enemman kuin listalla toisena olevasta Vietnamista. (Muistakaan etta luvut ovat yhakin vuodelta 2008, nykyaan listoilla lienee myos Etela Amerikan maita, mm. Peru ja Kolumbia, uusien kauppasopimusten ansioista.) Kaikkinensa vuonna 2008 vaatetuonnin arvo oli noin 72 miljardia taalaa. Myos kenkia tuotiin USA:han eniten Kiinasta, 87% maarasta ja 75% arvosta. Vietnam ja Indonesia tulivat seuraavaksi suurimpina tuontimaina.

Mitenkas sitten se tyollisyys? Vuonna 2008 yksinaan tekstiiliteollisuudessa menetti tyopaikkansa yli 45 000 ihmista. Vajaassa parissakymmenessa vuodessa tekstiiliteollisuuden tyopaikat ovat romahtaneet reilusta 1 600 000:sta alle 500 000:een. 2/3 on siis vain kadonnut *puff* kaukomaille. Samaan aikaan markkinat ovat kuitenkin kasvaneet vaatteissa (per myyty vaatekappale aikavalilla 1997-2008) yli neljanneksen ja kengissa (per myyty kenkapari aikavalilla 1990-2008) yli 70%.

Tata taustaa vasten arvostan sita suuremmalla syylla niita vaatevalmistajia, jotka eivat ole vieneet tuotantoaan USA:sta kaukomaille. Rahankeruun maksimoinnin sijaan koen, etta he kantavat yhteiskuntavastuunsa ja antavat takaisin, tuottavat sosiaalista hyvinvointia ja kunnioittavat ihmisoikeuksia. Luulen myos, etta he huomioivat ymparistoasiatkin paremmin.

Ja mita ahneuteen tulee, tuotteen loppuhinta asiakkaalle ei johdonmukaisesti selita valmistusmaata. Made in USA voi olla jopa edullisempi kuin Made in China. Miettikaapa sita.

Alla muutama suosikkibrandi, jolla iso osa valikoimasta on made in America:
Splendid
James Perse
Citizens of Humanity
J Brand

Bonuksena viela ihanaa brittilaista ekologista etiikkaa:
Chinti&Parker

Nelja ensimmaista kuvaa James Perse, viides Chinti&Parker. 
--- Ja kylla, voisin ottaa ne kaikki. Hyvalla omallatunnolla.