Stupid is as stupid does

Sama paa kesat talvet?

Ehka. 

Hetken mielijohteesta eilen, 

kampaajalla hinnastosta huomasin rivin "highlights",

tuovat sita todellista luonnetta paremmin esille. 

Sita, joka etsii avainta kadestaan. 

Miettii puhelimessa minne on mahtanut puhelimensa piilottaa.

Ja sita, joka laittaa jokaisen kampaajakayntinsa blogiin muistiin.

Kun muuten ei muista.

Vahemman blondit kayttaisivat ehka kalenteria.

Siina vaiheessa kun merkkaan "ne" tanne, niin saa toki huomauttaa.

Ehka olisi pitanyt kahertaa.

Meikata paremmin.

Vareja koetin saataa, mutta ei mennyt sekaan putkeen.

Kiitos ja anteeks :)

Kaun/heudenhoitoa

Tiettyjä blogeja kahlatessa törmää aika usein meikki-, hiustenhoito- ja -laittovinkkeihin. Vastuuntuntoisena bloggaajana minäkin kannan nyt korteni kekoon.

Ylivoimaisesti kaikkein kultaisin meikkivinkkini on ---
--- Jos aamulla on kiire, älä tee mitään.
Ulkonäkösi on tällöin takuulla eksoottinen.

Myös hiuksille kannattaa olla tekemättä yhtään mitään.
Paitsi nyt ehkä pestä, parin päivän välein.
Aamu-unien arvostamisen takia olen tällä viikolla jättänyt jopa hiusten aamuisen harjaamisenkin väliin. Hiukset vain ponnarille ja menoksi. Näyttävät miltei kiharoilta.

Meikkaamatta ja hiukset hätäponnarilla voi vallan mainiosti käydä esikoulun, leikkipuiston ja ruokakaupan lisäksi esim. ostoksilla pikku ostoskeskuksessa. Ihmiskilveksi voi aina ottaa mukaan pari vilkasta pikkupoikaa niin boheemin luonnollinen ulkonäkö saa samalla luonnollisen selityksen --- jos siis kukaan sitä samaiselta kahden pojan vilkaasti liikkuvalta ihmiskilveltä huomaa.

Ja jos hiusten latvat alkavat hapsottaa, kampaajakäynnin varaamisen sijaan voi kylppärin kaappien uumenista kaivaa hätävarashampoot ja toivoa ihmettä tapahtuvaksi.

Mutta kuka urpå on keksinyt laittaa shampoon tuubiin ja hoitoaineen pulloon? Puolen kahdentoista aikoihin yöllä suihkussa on sitten hyvä ihmetellä että mitäs se "rinse" nyt tarkoittaakaan, kun ei pää vaahtoa.
--- Eikä edes suupielet.

Kuvaa luonnollisesta kaun/heudestani en tähän nyt laita. Joku raja sentään.

Väriä ripsiin

Keväällä peräänkuulutin hyvää vedenkestävää ripsiväriä. Sainkin postaukseen liittyen muutamia hyviä vinkkejä, kiitos niistä!

Loppukesästä löysin kuitenkin, pyytämättä ja yllättäen, ihan itse tällaisen ripsien mahtituotteen. Olen testaillut sitä miltei päivittäisessä käytössä kohta kolme kuukautta ja hyvin toimii. Ei valu silmiin lenkillä eikä leviä poskille joogassa.
Haluatteko tietää mikä se on?

Se on Revlonin Customeyes Waterproof Mascara.
+ Pysyy hyvin kovassakin menossa.
+ Hyvä koostumus, eli levittyy hyvin ja tasaisesti.
+ Hyvä harja, eli helppo levittää siististi. Bonuksena vielä tuo "custom" ominaisuus, eli harjaa säätämällä ripsistä saa joko dramaattiset tai hyvin erotellut.
+ Kuivuu nopeasti, eli ei sottaa. 
+ Ei jämähdä ripsiin, eli lähtee hyvin vedenkestävän silmämeikin puhdistusaineella (käytössä ollut sekä Lumenen että Sephoran puhdistusaine).
+ Riittoisa, eli samasta purtilosta sutii useammankin kuukauden laadun kärsimättä. Muistattehan silti että ripsiväri ei säily hyvänä kuutta kuukautta pitempään.
+ Hinta kohtuullinen, eli alle 10 taalaa.

Pikaisen Googletuksen perusteella en osaa sanoa saako tuotetta Suomesta. Jos saa niin kannattaa kokeilla. Maailmalla tuote on saanut aika ristiriitaisen vastaanoton, mutta minulla se on toiminut arkikäytössä vallan mainiosti, jopa paremmin kuin Lancomen Definicils.

Ankkakävelyä ja asemetallia

Viime viikkoinen loma sai aikaan jämähtämisen, nimittäin reisilihasten jämähtämisen.

Kaikki alkoi sunnuntaiaamuna, kun Niilo sai päähänsä kiivetä tänne...

... Mt. Greylockin huipulla olevan monumentin (Veterans War Memorial Tower) huipulle. Tornin sisällä kiersivät ehdat korkeanpaikankammoisen (*gulp*) unelmat, metalliset kierreportaat. Sanomattakin on selvää, että 4,5-vuotiaamme ei vertigosta juuri kärsinyt vaan loikki ylös ja alas kuin vuorigaselli. Samaa ei voi sanoa äidistä...

Ylhäältä avautuivat --- maisemat. Kauneus jäi tällä kertaa mielikuvituksen varaan, koska alhaalla oleva laakso oli sankan sumun vallassa. Mielenkiintoista sinänsä että olimme vain 3491 jalan eli vähän reilun kilometrin korkeudessa. Keli oli siis melkoisen kuuma ja kostea.

Aikani ulos- ja sisäänpäin hikoiltuani sain ryömittyä tornista alas ja näpsäistyä aidon turistipönötyskuvan. Siinä ne taas on, meidän perheen miehet. Komeita poikia :)

Mutta ne reidet. Maatalousnäyttelyn kautta kotiin päädyttyämme totesin niiden olevan valmista kauraa. Jämähtäneinä. Jumissa. 1900 mailin istumisesta ja yhden vaivaisen tornin kiipeämisestä.

Maanantaina verryttelin paikkoja kevyellä (pah!) 16 kilometrin lenkillä. Alunperin ajattelin hölkätä matalalla sykkeellä ja verkkaisella vauhdilla. Noh, +30 kraatia kosteaa kuumuutta nosti sykkeet aivan omalle tasolleen ja ehkä se vauhtikin hieman jäi siitä verkkaisesta --- kutosella mentiin kuuden puolen sijaan.

Ja arvatkaa vain, reidet olivat lenkinkin jälkeen ihan jumissa. Ankkakävelyjumissa.

Nyt, kaksi päivää tornista ja päivä lenkistä, jumitus alkaa helpottaa. Ja jos oikein kovasti puree hammasta, niin pääsen portaat alas ilman että tarvitsee tepsutella jokaisella askelmalla.

Huomenna voisi ehkä taas käydä lenkillä.

Ja sitten kauneusvinkki kaikille pitkänmatkanjuoksijoille. --- Ja varoituksen sana kaikille heikkohermoisille: alla olevissa kappaleissa on vähemmän kauniita paljastuksia juoksijoiden jaloista.

Ainakin minulla ja ystävättärelläni juoksuharrastus näkyy ikävästi varpaankynsissä. Yli 15 kilometrin lenkit kummasti mustuttavat, huonolla tuurilla jopa irrottavat niitä. Ja ei, ei se satu. Se vain näyttää ikävältä.

Tässä vaiheessa kautta kilometrit ovat runnelleet varvasparkoja jo niin paljon, että hempeä vaalenpunainen ei enää riitä. Jos peittävä kirkkaanpunainen tuntuu liian keski-ikäiseltä rouvalta, suosittelen kokeilemaan --- metallinharmaata.

Kuva täältä.

Suosittelen siis lämpimästi esim. Sally Hansenin Xtreme Wear-lakkaa sävyssä "gunmetal". Se peittää täydellisesti kaiken ja näyttää sopivasti punkrockilta. Me like!

35-vuotias goottipunkkari

Kävimme tänään koko perheen voimin passikuvassa jatkoviisumia varten. Niilo onnistui näyttämään itseltään. Miehen kuva näytti railakkaan illan päätteeksi poliisiasemalla napatulta pidätyskuvalta. Minun kuvani aiheutti miehessä naurunremakan ja kommentin: "Tästä tulee ihan mieleen ne yläasteen goottipunkkarit, jotka valkaisevat naamansa puuterilla."

Goottipunkkari ja sen kalpea poika.

Great. Vaalean puuterin sijaan olin kylläkin käyttänyt sävyttävää päivävoidetta, joka lupaa antaa iholle luonnollisen päivettyneen sävyn. Ripsiin olin sutinut vedenpitävää bambimaskaraa, jonka bambituloksia vielä odotellaan, mutta ripsissäpysymistulokset ovat parasta goottiluokkaa = huonot.

Itsensä ylenmääräinen paahtaminen on toki passé, out ja so last season, mutta rajansa kaikella. Terve ulkoilmaihmisen väri kelpaisi myös tälle terveelle ulkoilmaihmiselle. 

Mutta ---

Tämä goottipunkkari tuli juuri viiden päivän toivioretkeltä aurinkoisesta Floridasta. 
Kalpeana. 

Samainen goottipunkkari on maannut viikon Karibian auringon alla ja palannut kotiin. 
Kalpeana. 

Goottipunkkari valmistautuu shortsikauteen itseruskettavalla, jotta lapset eivät peloissaan huuda "olmi!" ja vaihda kadun toiselle puolelle. 
Tosin Wikipedian mukaan olmikin tummenee auringonvalossa.

Onneksi kesän ja auringon myötä saan sentään pisamoita. 

Ja onneksi perheessä on kaksi rantaleijonaa, jotka ruskettuvat vaikka pilvisenä päivänä. Ja naureskelevat meille perheen olmeille.

Maybe She's Born With It?

Kylläpä taas, kuten rakas isoveljeni sanoisi. Rouva on taas edustanut itseään ripsivärit poskilla, ja jo toisen kerran tällä viikolla, vaikka on vasta tiistai.

Odotan että vedenkestävä ripsiväri kestää aamusutaisusta iltapoistoon kutakuinkin siistinä. Mutta kun ei. Tämänpäiväisessä katastrofissa lieventävänä asianhaarana katsottakoon että pakkeleiden lopullinen leviäminen tapahtui 90 minutin hotjooga -tunnilla, noin 40 Celsiusasteen ihanassa hikilämmössä. Eilinen leviäminen tapahtui uintitunnilla, mutta minulla oli kyllä lasit päässä. Mutta leviäminen ei välttämättä vaadi edes urheilusuoritusta, normipäivä lasten kanssa riittää niin iltapäivällä peilistä katsoo vähemmän hellyyttävä pandakarhu.

Voisiko siis joku ystävällisesti kertoa onko olemassa urheilunkestävää ripsiväriä? Siis sellaista joka ei leviä heti kun vähän hengästyy? --- Tai edes elämänkestävää?