Enid Blytonin hengessa

Sina aamupaivana olimme kuin Viisikko. 

Seikkailemassa. Ratkaisemassa vanhan linnan arvoitusta. 

Evaina rusinoita ja pullovetta.

Mysteerimme oli Castillo de San Cristóbal. San Juanin turva maalta tulevaa uhkaa vastaan. Suurin espanjalaisten Uuteen Maailmaan rakentamista linnoituksista. 

Yhdessa viereisen meripuolustuslinnoituksen, Castillo San Felipe del Morron, kanssa se turvasi Espanjan aseman Uuden Maailman valtiaina. Koska San Juan oli hyva satama. Ehka Karibianmeren paras.

San Juan pysyikin turvassa, espanjalaisilla, yli 300 vuotta. Brittien ja hollantilaisten yrityksista huolimatta.

Kaytannossa linnoitukset kai siis mahdollistivat osaltaan uuden maailman putsaamisen. Inkojen kulta-aarteiden ryovaamisen Espanjan kuninkaallisten iloksi. Pohjimmiltaan siis ei niin kiva juttu.

Mutta kaunis se oli, linna. Vahtitorneineen. Salakaytavineen ja tyrmineen.

Taydellinen neljan lapsellisen ja uniapinan --- nykyajan Viisikon --- seikkailulle. 

El Yunque

Kravun kaantopiirista etelaan. Tropiikissa.

Siella sijaitsee metsa. Sademetsa. El Yunque.

 Yllattaen siella satoi vetta. Lamminta. Linnunmaitoa.

Paratiisisaari

Puerto Rico, tuo Kolumbuksen toisella lannenmatkallaan loytama Karibianmeren paratiisisaari. Vietimme siella kuusi yota ja seitseman paivaa. 

Aina 1800-luvun loppuun saakka saari kuului Espanjan kuningaskunnalle, mutta sodan (Spanish-American War) seurauksena Espanja joutui luovuttamaan Puerto Ricon Yhdysvalloille.

99% saaren vaestosta on jollain tapaa latinoja. Sen kylla huomaa. Elama soljuu eri rytmissa. Asiat tapahtuvat omalla tavallaan. Ja painollaan. Varitkin ovat kirkkaampia. Jotenkin kaikki on vain niin enemman.

Mutta eihan kaiken aina tarvitse olla niin jarjestyksessa. Tai siistia. Joskus rumakin voi olla kaunista. Ja Puerto Rico on --- kaunis, sykkiva, elinvoimainen. Paratiisisaari.