Kaytoskukkasia

Kuva.

Syomme lounasta. Leo nousee syotyaan poydasta.
- Mitas sitten sanotaan? kysyn pojalta.
- Kiitos! tulee vastaus kuin apteekin hyllylta.

Latttianrajasta kajahtaa aanekkaasti:
- Please!!!
Pikkumies haluaa jotain. Ja kovasti.

Leo kompii painaunilta ihmisten ilmoille. Ovenraosta kuuluu uninen:
- Huomenta!

Hyvastelemme tuttavaperheen play daten jalkeen. Leo huikkaa:
- Bye bye! See you soon!

Pojille tulee keskenaan kiistaa, pikkuautosta, pelista, mista lie. Mikali erotuomari joutuu tulemaan valiin, riidat ratkaistaan halaamalla ja sanomalla:
- Anteeksi!
Tuo A-sana on iso sana. Sita joutuu valilla odottamaan. Maanittelemaan pienen pojan huulille.

Isi ehdottaa Leolle suihkuun menoa.
- Ei kiitos!
Kylpyyn tekevi pienen mieli.

- Roskat roskiin!
Nain Leo toteaa aina nahdessaan tyhjan kahvimukin poydalla. Sitten han vie roskan roskiin. Useasti olemme myos leikkikentalla keranneet pojan kanssa roskia roskiin.

Toivon etta minka lapsena oppii, sen vanhempanakin taitaa. Itselta jos valilla joku kiitos unohtuukin, niin se menee taysin yleisen torppoyden piikkiin. Aiti kylla opetti.
- Kiitos ja anteeksi!


PS: Jos joku ei tunnista kuvan hahmoja, he ovat Hinku ja Vinku. Kun olin lapsi --- se oli sita aikaa kun TV:ssa oli vain kaksi kanavaa ja puoli yhdeksalta illalla tuli uutiset, molemmilta kanavilta --- Hinku ja Vinku jakoivat Kaytoskukkia Pikku Kakkosessa. Pelkasin suunnattomasti Suursyomaria, sarjan pahista. Peitin silmani aina, kun han tuli ruutuun tekemaan pahojaan.