Isanmaan petturi

Yleisesta jeesustelusta, naennaishippeilysta ja iljettavista karvapaljastuksista huolimatta, minulla lienee yhakin liikaa lukijoita.
- Etta heippa vaan, aiti! Ja terve terve, veli-kulta!

Ajattelin siis sohaista muurahaispesaan nimelta suomalainen muoti aka fashion. (Pekka, voit siis lopettaa lukemisen tahan.) Varmuuden vuoksi aion myos tolvia kahdesti Jokapoikapaitaa ja tunnustaa vihaavani Iloista takkia. Etta kiva kun kavitte, arvon lukija(t).

Tata mekkoa minulla ei ole eika tule. Kuva.

Suosi suomalaista - osta kotimaista!
Muistatteko viela tata kampanjaa? En tieda johtuiko se idankaupasta vai mista, mutta oli aikoja, jolloin suomalaisen suosiminen oli aika vaikeaa. Se oli susiruman suosimista. Tai ehka se oli sita kuulua suomalaista designia, samaa sukua Espoon keskukselle, Enson paakonttorille ja Makkaratalolle.

En ole aivan varma onko tasta susirumasta paasty taysin vielakaan.

No, aikoinaan monet tottelivat, suosivat ja ostivat, usein olosuhteinen (lue: osuuskaupan) pakosta. Oi niita aikoja! Ruskeaa ja beessia! Sittemmin suomalainen vaatevalmistus kuihtui ja kutistui idankaupan myota. Nykyaan olosuhteiden (lue: osuuskaupan) pakosta samaiset maakuntien kuuliaiset kulkevat lokofarkuissa ja tuulitakissa. Kiinalaisessa kansallispuvussa. Etta kiitos tastakin, keskusliikkeet!

Marimekon kunnia-asia lienee valita kausittain mahdollisimman rumat varit tahan kaikille huonosti istuvaan klassikkoon. Kuva.

Monelle suomalainen muoti on yhta kuin Marimekko. Uskokaa pois, olen yrittanyt oppia rakastamaan sita. Samu-Jussi Kosken aikana se oli aika lahella. Samun lahtiessa pois Marimekolta, minakin luovutin. Annoin kaikki aidilta saamani Raitapaidat naapurille. Unikkomekon hattuineen sentaan pidin, onhan se kitchin klassikko. Mita taasen tulee tuohon Jokapoika-paitaan... Saimi taisi olla oikeassa. Samaa voi valitettavasti sanoa aika monen muunkin Marimekko-vaatteen istuvuudesta.

Joka vuosi saamme lukea suomalaisen muodin noususta ja uudesta tulemisesta. Ihan kiva. Oikeasti odotan sita paivaa kun se tapahtuu. Viimeksi innostuin ihan aidosti Samujista, Samu-Jussi Kosken uudesta merkista. Samu kun on jotenkin vaan niin symppis, Sartsan ja Timpan Timppa. Samujin vaatteet ovat ihan kivoja, mutta se ihan kiva ei vain riita hellyttamaan minun kukkaronnyorejani, ainakaan Samujin hintalapulla. Tassa kun on viela se kotimaisuus-juttu ---

Tasta lasten autokuosista pidan, mutta hei --- 50 taalaa bodysta? Pesussa venyva ja vanuva laatu ei varsinaisesti vastaa hintaa. Samoin se reilu 80 taalaa lapsen kerhorepusta oli yhta kuin kiitos ja nakemiin. Kuva.

Niin, vaatevalmistus Suomessa, onko sita enaa olemassakaan? Suomalaisen muodin airut Marimekko valmistaa enaa 36% tuotteistaan Suomessa, 47% valmistetaan muissa EU maissa ja loput 17% EU:n ulkopuolella (luvut vuodelta 2010). Petyin suuresti huomatessani Samujin valmistuttavan tuotteensa kasittaakseni kokonaisuudessaan Suomen rajojen ulkopuolella, joko Virossa tai Italiassa. Onneksi Nanso sentaan tekee jopa 98% oman brandinsa alla olevista tuotteista kotimaassa, group-tasollakin viela yli puolet on kotimaista perua. Nansoa on vain vaikea loytaa, siis muuta kuin yopaitoja prismasta.

Pohjimmiltaan suomalaisen muodin ongelma lienee kuitenkin minun oma ongelmani. Me emme vain ole yhteensopivia. En osaa samaistua omassa paassani luomiin stereotyyppeihin arkkitehdeista, taideopiskelijoista ja keski-ikaisista kukkahattutadeista. Vaikka pidan monesta oudosta jutusta, mina en pida huonosti istuvista ja nyttemmin usein myos valitettavan huonosti ulkomailla tehdyista suomalaisista vaatteista. Usein en myoskaan pida hintalapuista. Voisin napista jotain myos vareista, kuoseista ja saatavuudesta, mutta jatetaan nyt valiin

Kaapissani on siis havettavan vahan mitaan kotimaista. Olen siis muodin myyra, isanmaan petturi. Toivottavasti viimeisella tuomiolla puolustuksekseni luetaan edes se, etta suomalaista muotiakin vahemman kaapeistani loytyy ruotsalaista muotia.


Mitenkas teilla? Liehuuko kaapeissanne siniristilippu?