Herran haltuun

Kisa on viikon päästä.

Kaikki on nyt tehty mitä tehtävissä on. Siis juoksuharjoittelun näkökulmasta. Lyhykäisyydessään viimeinen juoksuviikko meni hyvin. Harjoittelumotivaatio löytyi yllättäen aamulenkeistä, vaikka en aamuihminen olekaan. Varustelupuolella opettelin teippaamaan varpaat. Ja hankin saumattomia nimettömiä. Myös pitkien lenkkien testinesteytys aidolla Gatoradella onnistui mainiosti. Nyt vain sitten lepäillään ja syödään pastaa. Ja jännitetään.

15 tuntia ja 150 km.
Tavoitteena 1:55 alitus.
Tai edes kahden tunnin.
No, kunhan pääsee kunnialla maaliin...

Syyskuun saldo oli vähintään riittävä. Kunnon kohottamisen lisäksi lenkipolulla kun on hoidettu tämän äiti-ihmisen päätä. Päähoidon onnistuminen pääseekin heti huomisillasta kovaan testiin miehen lähtiessä pitkästä aikaa työmatkalle. Muunmuassa eilisten näyttöjen perusteella ajatus puolesta viikosta yksin lasten kanssa hieman --- närästää.

Pitänee aamulenkkien sijaan ryhtyä siis meditoimaan.
Tunnetusti paras tapa meditoida on kääntää kylkeä kun lastenhuoneesta kuuluu ensimmäisen kerran ääntä. --- Kunhan on siis ensin piilottanut kaikki kynsilakat ja niiden poistoaineet ja muut tökötit noin kahden metrin korkeudelle, piilottanut tikkaat ja poistanut niistä ala-askelmat.


Tämän kerran tunnusbiisiksi osui torstai-iltaisen vesisadekävelylenkin helmi.
"And all the drugs in the world /
Can't save us from ourselves"
Amen.