Juoksypyörässä

Kuva.

Olen juossut marraskuussa 130 km, joista 121 km juoksumatolla ja 9 km ulkona.

Sen verran olen amerikkalaistunut, että vaikka ne 9 km olivatkin ihan mukavia (en eksynyt kuin kerran), 121 juoksumattokilometriä olivat miltei mukavampia. Juoksuolosuhteet ovat vuorokaudenajasta riippumatta turvalliset, valoisat ja vähäsateiset, eksymisen riski on minimaalinen ja vakiojuoksumatolla on viihdykettäkin tarjolla 55 kanavan verran.

Juoksuviihteen ehdottomaan kärkikaartiin ovat singahtaneet satunaiset laatuelokuvat, mukaanlukien Fred Claus, Couples Retreat ja Inception. Helppoja ja viihdyttäviä seurattavia. Inception hieman häiritsi tekotaiteellisuudellaan, mutta kypsään ikään ehtineen Leo D:n vuoksi voi toki tehdä pieniä juonellisia myönnytyksiä.

Sarjoista Kova Laki on poliisisarjojen peruskamaa, tosin olen kahdessa ja puolessa vuodessa varmaan nähnyt jo kaikki 20 kauden aikana tehdyt jaksot. Vegasilaisesta perheyritys-panttilainaamosta kertova Pawn Stars menettelee hölkkähuvina myös, mutta Storage Wars vie voiton kaikesta, niin Vince Vaughn'ista kuin  DiCapriosta. Sarja tarjoaa aivan loistavaa hikiviihdettä alusta loppuun saakka!

Storage Warsin idea on näppärä: USA on täynnä varastohotelleja. Jos varaston kuukausivuokraa ei maksa, tietyn ajanjakson jälkeen sisältö huutokaupataan avoimella huutokaupalla eniten tarjoavalle. Ohjelma kertoo näistä huutokaupoista, niihin osallistuvista värikkäistä hahmoista ja ennen kaikkea niistä monenkirjavista löydöistä mitä hylätyistä varastoista kulloinkin löytyy.

Bubbling under -viihdykkeeksi voisin kuvitella minkä tahansa HGTV:n ohjelman, ehkä lähinnä kuitenkin nuo House Hunters -ohjelmat. Vaikka emme taloa ole aktiivisesti etsimässäkään, hyvä sellainen kun on jo Suomessa olemassa, nämä talonetsintäohjelmat ovat todella koukuttavia.

Mutta takaisin rääkkiin. Reippaasti olen siis TV:tä katsellut, monen monta kilometriä. Ja uinut ja kyykännyt ja punnertanut ja vaikka mitä. Ja joogassakin olen ehtinyt käymään, tasan yhden kerran sielläkin.

Tiukasta (?) treenistä huolimatta en ole kuitenkaan kuihtumassa olemattomiin. Siitä päivittäin aamupalaksi nautitut munat ja pekonit ja vohvelit pitävät huolen. Ja jos ei ole pekonia tarjolla, aina voi nauttia kaurapuuroa runsailla rusinoilla ja pähkinöillä. --- Ja tiedän, näin muutaman viikon jälkeen olen pahasti pilalle hemmoteltu, ainakin mitä tulee aamupalan suhteen :)

Mainitsinko muuten jo tuoreet hedelmät, maukkaan melonin ja mehukkaan ananaksen?

Kirjoittaja on 35-vuotias esikeski-ikäinen nainen, joka urheilee koska syö. Ja syö koska tykkää. Eikä muuten karppaa.