 |
 |
Ylin allaskuva napattu hotellin sivuilta. Nykyisin allashuoneella on tosin ihanan sitruunankeltaiset seinät!
Viikosta toiseen jatkuva hotellielämä ei meidän kohdallamme tarkoita suinkaan hotellikuolemaa (paitsi että äiti on kaiken touhuamisen jälkeen iltaisin aivan kuolemanväsynyt). Avainasemassa lapsellisessa hotellielämässämme ovat mm. säännölliset uitot. Käymme siis joka ilta lasten kanssa uimassa, yleisön pyynnöstä ja meidän vanhempien satunnaisesta laiskotuksesta huolimatta.
Niilo on kolmen kesän allaskokemuksella jo vanha tekijä uinnin saralla. Oppihan hän uimaan ilman kellukkeita jo kolmevuotiaana. Nyt myös Leosta on tällä muutaman viikon sinnikkäällä uittamisella kuoriutunut lyömätön (ja kellukkeeton) vesipeto, jopa Niiloakin innokkaampi polskija.
Pienen miehen suuria iloja on mennä altaan reunalle seisomaan ja ilmoittaa:
- Hyppää!
Poika odottaa että isä tai äiti tulee ottamaan kopin --- ja hyppää, leveän hymyn kera.
Vaihtoehtoisesti poika myös ottaa minua hartioista kiinni ja "ui" selässäni sammakkoa altaan ympäri. Äidille on ihan hyvää uintitreeniä tuo 15 ylimääräistä kiloa selässä.
Kolmas pojan lempileikki on sukellella uima-altaan portaissa. Vesi ei poikaa todellakaan pelota. Eikä äitiä saati isää pelota että poika polskii, silläkin on nimittäin vaikutusta.
Lienee vain siis ajan kysymys milloin pikkumies oppii oikeasti uimaan.
--- Ja jos vilu yllättää, niin että alaleuka väpättää, aina voi mennä porealtaan ylärappuselle istumaan.
2 comments:
On kyllä niin hienoa, että jotkut lapset oppivat uimaan noin nuorena tai siis onhan toi yleensä se herkkyyskausi tuon tyylisille asioille (hiihto, ilman apupyöriä ajo, luistelu, uinti...kaikki kulkevat melkolailla käsi kädessä olen huomannut) ja kun se karkeamotoriikka tulee ennen sitä hienomotoriikkaa, niin tuohan se ikä yleensä sit on! Ja siis tokihan se on kyllä vanhemmista lähes poikkeuksetta kiinni, viitsivätkö he käydä/harjoitella taitoja tarpeeksi säännöllisesti ja opettaa lapsiaan. Itse olin kanssa 3v kun opin uimaan ilman mitään apuvälineitä ja kiitos siitä isukille, joka ahkerasti opetti. Hän oli myös apuna hiihtotaidon kanssa ja ilman apupyöriä ajon. Äiti taas opetti luisteleen.
no okei tokihan lapsissa on eroja ja itselleni esim. se vesi sopi elementiksi hyvin, koska en palellut helpolla.
Mutta mukavia uinti hetkiä sinne teille! Vieläkö on paljon hotellielämää jäljellä?
Hassua sinänsä että Niilo osaa uida ja ajaa pyörällä ilman apupyöriä, mutta keinuminen ei yhäkään onnistu ilman äidin apua ;) Mutta keinutaidottomuuteen harvemmin kuolee, toisin kuin uimataidottomuuteen.
Hotellielämää on tähän pätkään vielä vajaa viikko jäljellä. Tulemme ensi viikolla Suomeen joulun viettoon :)
Post a Comment