Satunnaisia

Pojat saivat tässä viikolla joulukalenterin, ihanan suklaa-sellaisen. 

--- Mutta keneltä?

Kuva.

Hän asuu tässä hotellissa. Näemme hänet aamiaisilla ja illallisilla. Hän on harmaapäinen, vanhempi rouva. Hiukset ovat siististi kammatut, latvat aina säntillisesti kiharrettu. Päällä hänellä on poikkeuksetta puolihame, neuletakki ja polvisukat. Luonnollisesti tervehdimme tavatessamme, mutta en parhaalla tahdollanikaan voi sanoa oikeasti tuntevani häntä.

Maanantaina, illallisen jälkeen, hän kuitenkin antoi pojille todella mieluisen yllätyksen, suklaakalenterin. Ja seuraavana iltana hän antoi vielä lisää suklaata, jotta joulunodotus sujuu oikein makoisasti.

Tällaiset satunnaiset tapaamiset, satunnaiset ystävälliset teot, ne tekevät maailmasta paremman paikan. Aina ei kuitenkaan tarvita suklaata. Hymy ja kauniit sanat ovat monesti suklaatakin makoisampia. Kokeilkaapa, kaupan kassalla, aamulla bussissa tai vaikkapa ihan kotona, omalle puolisolle tai lapselle.

- Kiitos!
- Hauskaa päivää!
- Olet paras!
- Kiva kun olet olemassa!
- Ja hyvää joulua!

Pahvitalo pakkaa nyt kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyy loppukuun ajaksi halailemaan maailmaa vanhan mantereen puolelle. Lupsakkoo joulunaikoo ja olekeehan ihmisiksi!