 |
| Kuva |
Avasin sattumalta TV:n tänään iltapäivällä. Tarkoituksenani oli turruttaa aivoni jollain satunnaisella hömpällä, mutta toisin kävi. Juutuin katsomaan presidentti Obaman puhetta Osawatomiesta, Kansasista. Puheessa Obama käsitteli mm. taloutta ja USA:lle elintärkeän keskiluokan merkitystä.
Ymmärrettävästi!
Innostavasti!
Tunteisiin vetoavasti!
Toivoa antavasti!
--- Oh yes!
En voi kuin vilpittömästi ihailla Obaman kykyä ottaa yleisönsä. Puhetta kuunnellessa tuntui kuin olisi ottanut osaa johonkin suureen historialliseen tapahtumaan, hetkeen jolloin koko maailma muuttuu paremmaksi.
Surullista vain että aika iso osa kansasta on niin pettynyt presidenttiinsä. Kauniit puheet eivät käänny teoiksi, eikä edeltäjienkään syntejä saa hetkessä tekemättömiksi. Talous laahaa, rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät ja keskiluokkakin tuppaa kurjistumaan.
USA:n politiikka on jotain niin käsittämätöntä. En edes väitä ymmärtäväni sitä. Yksi asia on kuitenkin aika kirkas: raha.
57 kongressin 535 jäsenestä kuuluu kansakunnan varakkaimpaan 1%:iin. 11%:lla kongressin jäsenistä varakkuutta löytyy siis yli 9 miljoonan taalan edestä, parhaimmilla pätäkkää löytyy liki 450 miljoonaa taalaa. Että siinä sitten säästetään puolustusmenoista ja kiristetään varakkaiden veroja, jeh. Ei kun otetaan lisää lainaa! Ja säästetään vaikka opetusmenoista!
Lobbaamiseen ja siinä liikkuvaan kahisevaan en edes mene. Sen vain sanon että tuppeen sahatut laudat ja satunnaiset synttärikutsut ovat kuitenkin aika pientä ja viatonta.
Keskimäärin kansa on kuitenkin johtajansa ansainnut. Täällä nimittäin ymmärretään varsin huonosti Obaman ajamaa sosiaaliturvaa, saati muuta yhteistä hyvää (joka toisaalta onkin käsitteenä aikamoinen kompleksi). Kaikkinaista sosialismia kammotaan kuin kylmän sodan aikana konsanaan. Pelkkä ajatus siitä että yhteiskunta tukisi heikoimpia jäseniään nostaa niissä heikoissakin jäsenissä pelon maksumieheksi joutumisesta. Amerikkalaisessa unelmassa jokainen on oman onnensa seppä --- ja lonely rider. Ja verottaja on se devil, este tiellä iänkaikkiseen elämään.
Mutta mitäpä minä purnaamaan. Omat ongelmat ne on Euroopassakin, saati Suomessa. Saavatko miehet tykätä miehistä ja naiset naisista. Ja tanssia.
Mutta mitä puheeseen ja puhuttelemiseen tulee ---
--- Suomalaiset poliitikot, ottakaapa mallia.
--- Ja hyvää itsenäisyyspäivää vain kaikille!
No comments:
Post a Comment