Omituista

Finn for Life -blogi haastoi kertomaan 5 ominaisuutta / omituisuutta täältä Pahvitalon tontilta.
--- Että kiitosta vaan sinne jonnekin, olen imarreltu :)
Tällaiselle kaikin tavoin keskinkertaiselle tavikselle haaste on aika kiperä, mutta yritetään:

1. Olin talven 1998-99 vaihto-oppilaana Napolin yliopistossa, Italiassa. En ollut koskaan käynyt maassa ennen sinne vaihtoon lähtemistä, joten pidin veljeni varoitteluja "ne ei muuten sit puhu englantia" turhina. Veli oli oikeassa: ei ne puhuneet. No, tasapuolisuuden nimissä minä en myöskään osannut sanaakaan italiaa.

2. En ollut koskaan käynyt USA:ssa ennen tänne muuttamista. Mutta paikalliset puhuvat englantia. Minäkin puhun englantia. Ja jonkin veran italiaa. Sen verran etten jää ainakaan nälkäiseksi.

3. Olen valitettavan kaikkiruokainen. On vain kaksi ruokaa jota en vapaaehtoisesti suuhuni pistä: ensimmäinen on keitetty lehmänutare ja toinen kurpitsasalaatti. Ensimmäistä herkkua sain maistaa kerran Napolin seudulla sunnuntailounaalla, toista on tyrkyllä joka ainut joulu anoppilassa.

4. Kaikkiruokaisuudesta johtuen kärsin nuoruusvuodet kroonisesta iso-perse-ehkä -syndroomasta. Iän ja painovoiman myötä syndrooma on jalostunut paksut-reidet-ehkä -tilaksi.

5. Olen naistenlehtien suurkuluttaja. Olivia, Trendi, Evita, MeNaiset ja Anna edustavat minulle sitä parhainta ajanvietettä. Jenkkilehtien henkilökohtaiset huiput ovat Shape ja Women's Health, mutta paikalliset juorulehdet uppoavat myös vaivatta. Kaunokirjallisuutta en sen sijaan ole jaksanut lukea noin viiteen vuoteen, kiitos uuvuttavan jälkikasvun. Silloin joskus ennen lapsellisen ajanlaskun alkua olin englanninkielisten dekkareiden suurkuluttaja. Ehdottomia suosikkejani olivat Minette Waters, Michael Dibdin ja Donna Leon.

Haaste pitäisi kaiketi pistää eteenpäin, mutta näin *niisk* lunssaisena *niisk* ei tuo järki juokse sitäkään vähää.
Jos joku siis tykkää itseänsä paljastella, niin be my guest :)