Lennähdimme muutama päivä sitten Suomeen, joulua viettämään.
Niilo heräsi maanantaiaamuna puolen yhdeksän maissa.
Hän ilmestyi unisena mummolan keittiön ovelle ja kysyi:
- Onko nyt aamu?
- Kyllä, nyt on aamu, vastasin.
- Mutta ulkona on ihan pimeää.
Samaista pimeää olen itsekin ihmetellyt.
Marraskuu näemmä vain jatkuu ja jatkuu. Ja jatkuu.
Ei olo ole hyvä, lämmin eikä hellä.
Ehkä se kirkasvalolamppu olisi ihan hyvä idea.
Täällä kun auringon näyttäytymiset voi laskea pilkahduksina.
Tänään noin kello 12:45 pilkahti.
4 comments:
Täällä pilkahti aurinko kanssa joskus 13-14 välillä... jee! päästään heti välipalan pukemaan lapsia ulos! Ja kun toppahaalarit, kurahousut, saappaat ja kurahanskat oli puettu, tulivatkin lapset ovelle, että hei tarvitaan vielä sadetakki. Täällä sataa taas vettä! Huoh. Ja ei auttanut, kun alkaa naulakoista lappaan 19 kappaletta sadetakkeja vielä niiden pienten michelin ukkeleiden päälle. Raukka parat: me pukijat ja lapset.
Ja se pimeys...jep jep. No words. Too much is too much.
Täällä se valoilmiö ei ees pilkahtanut :( Töissä aina taloa vaihtaessa mielenkiinnolla pitää kurkata, kuinka vetistä olomuotoa sataa päälle. Nilkkoja myöten loskassa ja taivas roikkuu niskassa. Tää on tätä huipputalvea, huoh.
Sinulla on tosi kiva blogi! Tuo kampaajajuttu oli huippu! Nyt tulen tänne jäsenenksi! Terveisiä Itävallasta! Kun sinulla on aikaa tule käymään, www.athomewithsofia.blogspot.com! Mukavaa Suomen vierailua! Terveisin, Sofia.
On tama Etela-Suomen talvi surkeaa, toivottavasti Savossa olisi edes hieman talvisemmat meiningit, sinne nimittain suuntaamme huomenissa :)
@Sofia: Kiitos kiitos! Pitaapa tulla vierailulle kun paasen taalta yhteyskuopasta mokkuloimasta laajempien kaistojen aareen :)
Post a Comment