Sokka irti!

Mies ja lapset ovat olleet torstai-illasta saakka mummolassa. Olen siis vaimona ja äitinä saanut nauttia harvinaisesta hiljaisuudesta, levätä ja rentoutua.
- Ja pah!

Torstai-iltana deadlinet paukkui päälle ja niinpä tein turkinpippureiden voimalla töitä-töitä puoleen yhteen yöllä.

Perjantaina kävin töiden jälkeen prana flow joogassa. Illalla pesin pyykkiä ja katsoin kolme What Not to Wear -jaksoa putkeen.
♥ Clinton ♥

Lauantaina kävin hot joogassa, siivosin talon ja osallistuin Helsinki City Triathlonin joukkuekisaan. Joukkueessani hoidin sekä uinti- että juoksuosuuden, joukkuekaverini hoitaessa pyöräilyn. Olimme joukkukisan neljänsiä ja hävisimme vain seitsemän sekuntia toimarin joukkuelle. Täpärä tappio, mutta harjoitteluumme nähden enemmän kuin loistava suoritus. Uintia kun olen viimeksi ehtinyt harrastaa vuosi sitten. Kisan jälkeen ilta vierähti jälkipelien merkeissä kaupungilla.

Tänään leikkasin nurmikon, pesin loput pyykit, kävin air jogassa ja reilun 14 kilsan lenkillä.

Lapset ja mies tulevat tänään mummolasta kotiin.

Olen niin zen että lienen huomenna kuollut kaikesta tästä suorittamisesta.
- Miten ne sinkut oikein jaksaa?

EDIT:
Lapsukaiset olivat kuunnelleet iskän kyydissä Martti Servoa.
Niilo oli kuulemansa perusteella havahtunut miettimään
- miten elämää voi opetella?
- miten kaksi voi olla kahdeksan?
- ja mikä on disko.
♥ Niilo ♥

Pyörällä

- Kato äiti, ilman appareita!!!
- Niin, ja ilman kypärää, huomaan...

Äitenpäivän kunniaksi Leo oppi ajamaan polkupyörällä. Ilman apupyöriä. Pari päivää tästä eteenpäin muutuin  vielä enemmän tarpeettomaksi. Poika tajusi miten lähdetään liikkeelle ja pysähdytään. Ihan itse. Ilman äidin apua.

Viime viikot meillä on siis pyöräilty.
Paljon.
Onni on taloyhtiön iso piha!

Tänään pihakiintiö oli nähtävästi nautittu täyteen ja kääpiöt keksivät omasta mielestään aivan mahtavan idean: he halusivat lähteä pyörillä lähikauppaan.
- Valtsuun! kuului metrinmittaisten käsky.
Matkaahan sinne on toki vain kilometri, mutta matkalla sinne on --- oikeaa liikennettä.

No, koska Niilo tarvitsi päiväkodin eväsretkelle pillimehua ja Leo kevätjuhliinsa pikkuporkkanoita, lähdimme matkaan. Kakisteluistani huolimatta. Matka meni yllättävänkin hyvin. Nautimme kaupan portailla jätskit, jonka rippeet ja roiskeet pyyhittiin paidanhelmaan (vasta 6 v 3 kk 9 pv äitiyttä takana, joten kuka sitä paperia muistaa mukanaan kannella). Lisäksi Leo sai lakisääteiset x-raivarit kaupan pihassa ja ajoi vähän ennen kotia sinne koko kaupunginosan syvimpään ojaan nokkospuskien keskelle.

Kotona laitettiin vähän kortisonivoidetta ja elämä jatkuu.

Naisten kymppi on 9,94 km!

Liina Pudonneita omenoita -blogista, yksi Blogistanian Mutsien kympin -treeniryhmäläisistä, pyysi alkuviikosta huutamaan HEP!

No, minähän huusin.

- HEP!

Lahna?

Torstaina kusti sitten polkaisi postilaatikkoon osallistumispaketin Naisten Kympille. 

- Kiitos vain kovasti vielä kerran, Liina! 

Tänään kävin väkertämässä tuollaisen yllä olevan kuvion, 

olisiko tuo nyt kala tms. vesipeto. 

Aikaa taideteoksen luomiseen kului 49:06. 

Korkkasin samalla adizero Adios 2:t, joita mainostetaan mm. maailman nopeimmiksi maratonkengiksi. Haile Gebreselassie on kuulemma kipitellyt Berliinissä 2011 samanlaisilla maratonin aikaan 2:03-jotain, joka on sikamaisen kova aika. No, minusta kengät olivat vain nätit, joka on toki aina pätevä kriteeri valita juoksukengät :)

 

Kuva Addun omilta sivuilta.

Millaiset ne sitten olivat? 

Nätit ja aika nopeat. 

Ja varmasti aivan mainiot poposet seuraaville 500+ lenkkikilometrille.

Jos nyt jotain kuitenkin niin --- 

Vastoin Addun verkkosivujen käyttäjäarvioita, kengät ovat pikemminkin niukkaa kuin reilua mitoitusta. Jalkani on kokoa 40, mutta valitsin saman kokoiset Adiokset kuin Feather 2:nikin ovat (40 2/3). Kymppi tuntuu kynsissä...

Ha-ha-haaste!

Jei! Omaa tietään etsivä Johanna haastoi minut vähän aikaa sitten, siis maaliskuussa tai jotain, ottamaan osaa haasteeseen.

Että kiitosta vaan Jonsku!
Hyvähän siellä Havajilla on köllötellä.
Suomessa sataa vettä.
Ja on k-y-l-m-ä-! 
Että tervetuloa vaan karuun todellisuuteen kesällä, nih :)
(Mennään sit taas baariin!)

Eniveis, haasteen mukaan minun kuuluu toimia seuraavasti:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Heitetään ensin kehiin 11 faktaa aiheesta me, myself and I:

1. Olen kirjoittanut tätä tekstiä yli kaksi kuukautta. Kysymyksiin vastausosio oli ihan läpihuutojuttu, mutta nämä faktat!!! Ja uudet kysymykset!!! Ja se haastaminen --- apua!!!
2. Olen siis aika tylsä.
3. Bloggaamisen sijaan aika kuluu perheen, uran ja urheilun parissa. Urastani (sic!) en ole täällä tietyistä tylsistä syistä kauhesti huudellut, joten kerrotaan nyt jotain tylsää siltäkin rintamalta ;)
4. Olen ottanut pohjakosketuksen nykyisellä urallani jo heti ensimmäisellä viikolla. Kapusin tuolloin Peräseinäjoella tikapuita pitkin noin 1500 mm syvän kuopan pohjalle.
5. Olen ollut myös huipulla. Edellisessä virassani pääsin matkustamaan aasilla Medeon padon päällä Almatyssa, Kazakstanissa. Minulla oli tuolloin päälläni hempeän pinkki pellavainen jakkupuku ja kuumetta yli 39 astetta.
6. Vuonna 2006 olin työmatkoilla 60 pv vuodesta. Se oli henkilökohtaisen elämän kannalta aika paljon. Miltei liikaa.
7. Nykyiseen työnkuvaani ei sisälly matkustamista. Silti olen käynyt sitten marraskuun Kanadassa, 2 x Tanskassa, 2 x Saksassa, Virossa, Ruotsissa ja Latviassa. Niin --- ja mm. Tampereella ja Peräseinäjoella.
8. Kesäkuussa menen Edinburghiin. Näin siitäkin huolimatta että en golfaa enkä juo viskiä.
9. Ennen marraskuuta 2012 en ollut ikinä käynyt yhdelläkään konepajalla. Nyt olen pajakonkari, kiertänyt niin Suomen, Ruotsin, Viron, Saksan ja viimeksi Latvian pajoja.
10. Vierailemistani pajoista vain Saksassa pajalla seinällä oli tissikalenteri.
11. Tapailen viran puolesta v. 2002 Mr. Latviaa. Tällä viikolla jopa iltapäiväkahvien merkeissä.

Ja sitten vastauksia Johannan suuriin kysymyksiin:

1. Mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä tahansa? - En varmaan mitään erityistä. Haluan olla oman onneni seppä. 
2. Mikä on elämän tarkoitus? - Elää anteeksipyytelemättä mutta silti muuta elämää kunnioittaen.
3. Mikä tekee sinut onnelliseksi? - Hyvä elämä tässä ja nyt. Onnelliset, tasapainoiset ja rakastavat lapset, omaa aviomiestäkään unohtamatta.
4. Millaisena haluat nähdä elämäsi, kun sitä vanhana taaksepäin katselet? - Haluan nähdä elämäni tarkoituksellisena polkuna kohti parempaa.
5. Mitä asiaa luulet katuvasi myöhemmin? - Haluan elää elämäni ilman katumusta. 
6. Mikä on suuri salainen haaveesi? - Ei se nyt mikään salaisuus ole, että ulkomaankomennus olisi taas poikaa. Johan tässä vajaa vuosi Suomessa on asuttukin :)
7. Mitä asiaa itsestäsi monikaan ei tiedä? - Minulla on aivan olematon nimimuisti, eikä kasvomuistissakaan ole kehumista. On muuten kohtuullisen kiusallinen piirre niin busineksessa kuin muussa elämässä. 
8. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? - Kansainvälisissä teknisisssä asiantuntijatehtävissä tai hankinnassa. Kumma juttu että ensimmäisenä tulee nämä työsiat mieleen ;) 
9. Ketä opettajaasi haluaisit kiittää erityisesti ja miksi? - Historianopettaja Alpuaa? Englanniopettaja Kammosta? Matematiikanopettaja Kemppiä? Kuvaamataidonopettaja Joutsia? Ruotsinopettaja Kauhasta? --- Ei, haluan kiittää silloista  lukion rehtoria, joka opetti myös kurssin-pari biologiaa. Olikohan se nimi nyt Tahvanainen, en (yllättäen) muista, mutta sen muistan kuinka hän kerran opetti meille tytöille että "ei pidä antaa niin kuin ajokoira." Siinä sitä elämänohjetta kerrakseen ;)
10. Mitä matkustaminen sinulle merkitsee? - Käytännössä tutustumista kaiken maailman perähikiöihin. 
11. Miten sinusta tuli bloggari? - Täydellisenä kotirouvana sitä tekee kaikenmoista hassua aikansa kuluksi.

Ja sitten ne jatkokysymykset:

1. Mikä taas on se maailman kolkka, minne et ikinä haluaisi muuttaa?
2. Mikä on pahin perähikiä missä olet käynyt?
3. Mitä et ikimaailmassa haluaisi tehdä työksesi?
4. Jos saisit kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?
5. Uskotko tahtoon vai sattumaan?
6. Mikä on pohjakosketuksesi?
7. Milloin olet ollut huipulla?
8. Missä sait ensisuudelmasi?
9. Kumpi oli ennen, muna vain kana?--- Ja vielä kaksi pitäisi tiristää...
10. Mikä on paras urheilusuorituksesi?
11. Kuinka epäisänmaallista on olla katsomatta mm-lätkää?

Seuraavaksi haasteosio:

No, kaikki kynnelle kykenevät voivat osallistua talkoisiin. Tietty Kaisuli tuoreena bloggaajana on luonnollisestikin tulilinjalla. Että terkkuja vaan :)

Psssst. Esikatselussa fontit näkyy miten sattuu. Kiitos siitä kuuluu Googlelle! Mutta kirjoitusvihreet ovat kyllä omatekemiä = ei yhäkään suomenkielistä oikolukua tällä kotikoneella. 

Siivet

Ancient Greek Sandals

Pistäkää nimi mieleen.

Jos meinaan kaipaatte siipiä kantapäihin.

Minun pitäneee kuitenkin vielä nukkua yön yli :

Opettaja on natsisika

Viimeaikojen puheenaihe on ollut kurin pitäminen / pitämättömyys koulussa. Tuskin kukaan miestä on välttynyt aihetta sivuavilta keskusteluilta. Työpaikalla, hiekkalaatikon laidalla, anopin ja appiukon luona kahvipöydässä, Facebookissa, hyvä ettei vielä kaupan kassajonossakin. Niin, en minäkään. Iltapäivälehtien lukemisen olen onneksi lopettanut vuodenvaihteessa, mutta sen sijaan olen erehtynyt silmäilemään HS:n uutisten alta asiaan liittyvää nettikeskustelua.

Olen siis tehnyt elämässäni virheitä.
Pahoja virheitä.

Käyty keskustelu on jälleen kerran osoittanut, että ---

Ennen kaikki oli paremmin.
Keskustelussa muistellaan usein kaiholla niitä vanhoja hyvä aikoja, jolloin karttakepistä sai sormille. Kummallista. Minä en muistele yhtään kaiholla sitä kertaa, kun jouduin kersana itse hakemaan sen Koivuniemen herran sieltä lähikoivusta. Suffelin syömisen lomassa, toteaisi mieheni tähän väliin.

Vitsaa ei tosin muitaakseni edes käytetty. Niin, kukkahattutädeille ja muille huolestuneille lähimmäisille tiedoksi, että olen oikeasti niiiiiiiiiiin vanha, että vanhempani eivät tuolloin olisi edes vitsaa käyttäessään syyllistyneet rikokseen.

Jos 200 000 ihmistä kirjoittaa asiasta adressin, vääryys on tapahtunut.
No totta munassa. Ajetaanhan sitä 50 000 tykkäyksellä jo minikaivurillakin Suomen halki.

Tapaus lietsoo turhaan vihaa nuorisoa kohtaan.
Niin. Nuoret ovat tulevaisuus. Auktoriteetteja tulee toki uhmata, muuten ei maailma muutu. Ennen nuoriso taisteli yhdessä ihmisoikeuksien puolesta, nykyään nuori yksilö nujakoi hupun päässä pitämisen puolesta. Tai osoittaa mieltään vapaan kauppakeskuksissa notkumisen puolesta. Ja maailma pelastuu!

Tänä iltana Yle Leaks tiivisti asian sarkastisesti mutta myös kipeän osuvasti. Raastepöytä-gate puhuu omaa kieltään koulun mutta ennen kaikkea vanhemmuuden kriisistä. Jos nuorisolta ovat sekä auktoriteetit että arvot hukassa, perimmäinen syy ei löydy opettajanhuoneesta, ei kaveripiiristä eikä edes mediasta vaan --- kotoa.

Muutenhan koko tapaus on vain klassinen esimerkki huonosta johtamisesta.
Harvoin sitä huonoa johtajuutta tosin puidaan mediassa päiväkausia.

Perimmiltään koko tapaus ja siitä käyty keskustelu siis osoittaa, että Suomessa ei tapahdu mitään, sen joka vuosi yllättävän talven lisäksi.

Musiikkikasvatusta

Viime aikoina olen keskustellut musiikista.

Olen toistuvasti huomauttanut hittirenkutusta lallattelevalle vanhemmalle lapselleni, että termi "sexy lady" ei varsinaisesti sovi 6-vuotiaan pikkumiehen suuhun. En ole  varsinaisesti  perustellut tätä sopimattomuutta sen syvällisemmin. Äiti nyt vain sanoo niin.

No, toki tilanne voisi olla pahempikin, mitä opittuun terminologiaan tulee. Tätä biisiä on mm. Radio Aalto soittanut ihan sensuroimatta keskellä kirkasta päivää. Levyraati ei onneksi tuolloin istunut takapenkillä. Kukkahattutäti minussa kysyy, että jos Chisu tekisi biisin "Haista v¤ttu", pääsisikö myös se voimasoittoon?

Äitinä, pipolla tai ilman, tunnen kuitenkin kasvatusvastuuni. Takapenkin asiantuntijaraati huokailee vieläkin tämän jylhän äänimaiseman peräään, näistä eleganteista soundeista puhumattakaan. Nämä keväisen raikkaat sävelet olivat soittolistalla vielä viime viikolla, mutta sitten ---

--- Kiitos rakkaan veljeni, lapseni pääsivät vihdoin viimein tutustumaan kotimaisiin sulosäveliin. Olemme keskustelleet ratakiskoista ja miksi rakkaus sekoittaa pään. Sitten haluttiin kuulla se biisi, jossa sulla on rahaa. Nahkahattu herätti kysymyksiä. Äiti osaa laulaa ton kertiksen muuten tosi hyvin.

Jiin keikka on kautta aikojen ensimmäinen keikka missä olen ollut. Vajaa 10-kesäisenä, Hankasalmen monitoimitalolla. Takaovesta paikalle ryömittiin. Kun ei etuovea löydetty.

Sittemmin takapenkin levyraati on antanut ostosuosituksen. Gengre alkaa olla hallussa.

7 vuotta

7 vuotta sitten, loppiaisaattona 2006, sanoimme sen.

-Tahdon.

Tie vei kauas meren taa

Amerikan rantateille,

sinne missä erilailla

aallot laivan kylkeen liplattaa.

Ja sitten takaisin.

Hyvä on olla.

Siellä, täällä, tässä ja nyt

Yhdessä.

Ja oon mä,

--- tyttösi sun.