Mont Royal

 

 

Très chic Quebec

Matkalla pohjoiseen

Kuinka äkäpussi kesytetään?

Että kertokaapa se.

Äidin mussukat: vasemmalla kovaääninen ja oikealla kovapäinen.

Isoveli Niilo on ehkä ylienerginen toiminnan mies, mutta perusluonteeltaan sujuva. Samaa luonteen helppoutta ei ole näkyvissä pikkuveljessä, vaikka toiminnassa löytyykin isoveljen kanssa samoja piirteitä. Leolla on siis päällä veret seisauttava ja korvat kuurouttava uhmaikä.

Tällä hetkellä päällimmäisenä Leon asialistassa on "haluan leikkiä samalla lelulla kuin Niilo". Ja jos (kun) hommat eivät mene pikkumiehen mielen mukaan, silloin huudetaan täyttä kurkkua, hakataan takaraivoa lattiaan (jos ei äiti ehdi väliin), leikitään selkä kaarella jousipyssyä ja --- vanhempia eniten kauhistuttaen --- revitään hiuksia päästä. Siis Leon omasta.

Pienen miehen kiukkuun ei auta kuin ovela harhautus (kalkkunaparvi takapihalla), äidin syli, herra Kirahvi tai yllätyspaluun lelukaupasta tehnyt herra Apina. Jos harhautus onnistuu, kiukku laantuu parissa minuutissa, mutta pahimmassa tapauksessa äkää ja raivoa riittää hyvinkin reiluksi puoleksi tunniksi. Ja se kiukku ei tule kerran päivässä vaan monta. Varsinkin tämän sateisen alkuviikon jälkeen äidin korvien tinnitys on fakta. Eikä nyt olla kuin vasta keskiviikossa.

Olenkin tässä miettinyt että... 
a) Pitääkö Leolle hankkia kiukkukypärä eli tuhoutuuko Leon näköaivokuori toistuvista itseaiheutetuista kuhmuista takaraivossa?
b) Tuleeko pojasta kiukkukalju? Poika kun raastaa itseltään kunnon tupun hiuksia irti kun sille päälle sattuu.
c) Tuleeko äidistä kuuro? Tästä piirteestä saattaisi tosin olla apua lasten olessa teini-iässä.

Uskottelen itselleni että kyseessä on vain ohimenevä kausi. Toivon että uhma helpottaa kun poika oppii paremmin puhumaan ja siten ilmaisemaan itseään... siis niissä puitteissa missä pojat nyt ilmaisevat itseään, puhumalla. Toistaiseksi Leo puhuu yksittäisiä sanoja ja lyhyitä lauseita, sekä suomeksi että englanniksi. "Pissahätä." "Iso pissahätä." "Kuumaa." "Kiitos!" "Kissa ammuu." "Car." "Bye bye. See you soon."

Niin, ja osaahan poika toki jo aakkosetkin (englanniksi), kiitos kuukausia jatkuneen intensiivisen ja (vanhempien hermoja) säälimättömän isoveljen aakkoskoneen räikkäämisen.

Kuva täältä. Suosittelen laitetta lämpimästi. Ja ehkä myös hieman kuurosti.

Hmm... oppisikohan poika kohta jo lukemaan?

Puhallus

Syyskuun alussa Pahvitalossa vietettiin merkkipäivää.

Perheemme vauva täytti 2 vuotta.
Iso kiitos kaikille Leoa muistaneille.

Lapset vanhenee, vahemmat ei ;)

Ankkakävelyä ja asemetallia

Viime viikkoinen loma sai aikaan jämähtämisen, nimittäin reisilihasten jämähtämisen.

Kaikki alkoi sunnuntaiaamuna, kun Niilo sai päähänsä kiivetä tänne...

... Mt. Greylockin huipulla olevan monumentin (Veterans War Memorial Tower) huipulle. Tornin sisällä kiersivät ehdat korkeanpaikankammoisen (*gulp*) unelmat, metalliset kierreportaat. Sanomattakin on selvää, että 4,5-vuotiaamme ei vertigosta juuri kärsinyt vaan loikki ylös ja alas kuin vuorigaselli. Samaa ei voi sanoa äidistä...

Ylhäältä avautuivat --- maisemat. Kauneus jäi tällä kertaa mielikuvituksen varaan, koska alhaalla oleva laakso oli sankan sumun vallassa. Mielenkiintoista sinänsä että olimme vain 3491 jalan eli vähän reilun kilometrin korkeudessa. Keli oli siis melkoisen kuuma ja kostea.

Aikani ulos- ja sisäänpäin hikoiltuani sain ryömittyä tornista alas ja näpsäistyä aidon turistipönötyskuvan. Siinä ne taas on, meidän perheen miehet. Komeita poikia :)

Mutta ne reidet. Maatalousnäyttelyn kautta kotiin päädyttyämme totesin niiden olevan valmista kauraa. Jämähtäneinä. Jumissa. 1900 mailin istumisesta ja yhden vaivaisen tornin kiipeämisestä.

Maanantaina verryttelin paikkoja kevyellä (pah!) 16 kilometrin lenkillä. Alunperin ajattelin hölkätä matalalla sykkeellä ja verkkaisella vauhdilla. Noh, +30 kraatia kosteaa kuumuutta nosti sykkeet aivan omalle tasolleen ja ehkä se vauhtikin hieman jäi siitä verkkaisesta --- kutosella mentiin kuuden puolen sijaan.

Ja arvatkaa vain, reidet olivat lenkinkin jälkeen ihan jumissa. Ankkakävelyjumissa.

Nyt, kaksi päivää tornista ja päivä lenkistä, jumitus alkaa helpottaa. Ja jos oikein kovasti puree hammasta, niin pääsen portaat alas ilman että tarvitsee tepsutella jokaisella askelmalla.

Huomenna voisi ehkä taas käydä lenkillä.

Ja sitten kauneusvinkki kaikille pitkänmatkanjuoksijoille. --- Ja varoituksen sana kaikille heikkohermoisille: alla olevissa kappaleissa on vähemmän kauniita paljastuksia juoksijoiden jaloista.

Ainakin minulla ja ystävättärelläni juoksuharrastus näkyy ikävästi varpaankynsissä. Yli 15 kilometrin lenkit kummasti mustuttavat, huonolla tuurilla jopa irrottavat niitä. Ja ei, ei se satu. Se vain näyttää ikävältä.

Tässä vaiheessa kautta kilometrit ovat runnelleet varvasparkoja jo niin paljon, että hempeä vaalenpunainen ei enää riitä. Jos peittävä kirkkaanpunainen tuntuu liian keski-ikäiseltä rouvalta, suosittelen kokeilemaan --- metallinharmaata.

Kuva täältä.

Suosittelen siis lämpimästi esim. Sally Hansenin Xtreme Wear-lakkaa sävyssä "gunmetal". Se peittää täydellisesti kaiken ja näyttää sopivasti punkrockilta. Me like!

9 päivää. 1900 mailia. Lukemattomia elämyksiä.

--- Upeimmat paikat ovat niitä mihin ei tiennyt päätyvänsä.

Dixville Notch, NH, USA. Noin 75 asukkaan kylä, joka on kansakunnan jakamattoman huomion kohteena kerran neljässä vuodessa. Kylä nimittäin julkaisee perinteisesti ensimmäisenä presidentinvaalien äänestystulokset.

Quebec, Kanads. Très chic, ehkä ranskalaisempi kuin Ranska itse.

Montreal, Kanada. Olympiapuisto. Muinaismuisto vuodelta 1976.

Toronto, Kanada. Hockey Hall of Fame. Ja anti-lätkäfani miettii miten tähän on päädytty.

Niagara on the Lake, Kanada. Fort George ja muskettinäytös.

Niagara Falls, Kanada. Näkymä hotellihuoneestamme 30. kerroksesta illalla juuri ilotulitusten jälkeen. Vesiputoukset ovat siellä jossain kasinon takana.

Albany, NY, USA. Hämmentävän iso ja upea Espoon Keskus. Epäilemme että Alvar-setä on käynyt täällä toivioretkellä ennen kuin piirsi Finlandiatalon.

Mt. Greylock, MA, USA. Massachusettsin osavaltion korkein kohta, 3491 jalkaa ja pistetään vielä torni kaupan päälle.

Northampton, MA, USA. Loistavaa punaniskahuvia Three County Fairissa. Tässä käynnissä pienten ja isompienkin poikien suosikki eli monsteriautoesitys. Big Foot hyppää kovaäänisesti korkealle ja pitkälle.