Pistäkää nimi mieleen.
Jos meinaan kaipaatte siipiä kantapäihin.
Minun pitäneee kuitenkin vielä nukkua yön yli :
Monday, April 29, 2013
Saturday, April 13, 2013
Opettaja on natsisika
Viimeaikojen puheenaihe on ollut kurin pitäminen / pitämättömyys koulussa. Tuskin kukaan miestä on välttynyt aihetta sivuavilta keskusteluilta. Työpaikalla, hiekkalaatikon laidalla, anopin ja appiukon luona kahvipöydässä, Facebookissa, hyvä ettei vielä kaupan kassajonossakin. Niin, en minäkään. Iltapäivälehtien lukemisen olen onneksi lopettanut vuodenvaihteessa, mutta sen sijaan olen erehtynyt silmäilemään HS:n uutisten alta asiaan liittyvää nettikeskustelua.
Olen siis tehnyt elämässäni virheitä.
Pahoja virheitä.
Käyty keskustelu on jälleen kerran osoittanut, että ---
Ennen kaikki oli paremmin.
Keskustelussa muistellaan usein kaiholla niitä vanhoja hyvä aikoja, jolloin karttakepistä sai sormille. Kummallista. Minä en muistele yhtään kaiholla sitä kertaa, kun jouduin kersana itse hakemaan sen Koivuniemen herran sieltä lähikoivusta. Suffelin syömisen lomassa, toteaisi mieheni tähän väliin.
Vitsaa ei tosin muitaakseni edes käytetty. Niin, kukkahattutädeille ja muille huolestuneille lähimmäisille tiedoksi, että olen oikeasti niiiiiiiiiiin vanha, että vanhempani eivät tuolloin olisi edes vitsaa käyttäessään syyllistyneet rikokseen.
Jos 200 000 ihmistä kirjoittaa asiasta adressin, vääryys on tapahtunut.
No totta munassa. Ajetaanhan sitä 50 000 tykkäyksellä jo minikaivurillakin Suomen halki.
Tapaus lietsoo turhaan vihaa nuorisoa kohtaan.
Niin. Nuoret ovat tulevaisuus. Auktoriteetteja tulee toki uhmata, muuten ei maailma muutu. Ennen nuoriso taisteli yhdessä ihmisoikeuksien puolesta, nykyään nuori yksilö nujakoi hupun päässä pitämisen puolesta. Tai osoittaa mieltään vapaan kauppakeskuksissa notkumisen puolesta. Ja maailma pelastuu!
Tänä iltana Yle Leaks tiivisti asian sarkastisesti mutta myös kipeän osuvasti. Raastepöytä-gate puhuu omaa kieltään koulun mutta ennen kaikkea vanhemmuuden kriisistä. Jos nuorisolta ovat sekä auktoriteetit että arvot hukassa, perimmäinen syy ei löydy opettajanhuoneesta, ei kaveripiiristä eikä edes mediasta vaan --- kotoa.
Muutenhan koko tapaus on vain klassinen esimerkki huonosta johtamisesta.
Harvoin sitä huonoa johtajuutta tosin puidaan mediassa päiväkausia.
Perimmiltään koko tapaus ja siitä käyty keskustelu siis osoittaa, että Suomessa ei tapahdu mitään, sen joka vuosi yllättävän talven lisäksi.
Olen siis tehnyt elämässäni virheitä.
Pahoja virheitä.
Käyty keskustelu on jälleen kerran osoittanut, että ---
Ennen kaikki oli paremmin.
Keskustelussa muistellaan usein kaiholla niitä vanhoja hyvä aikoja, jolloin karttakepistä sai sormille. Kummallista. Minä en muistele yhtään kaiholla sitä kertaa, kun jouduin kersana itse hakemaan sen Koivuniemen herran sieltä lähikoivusta. Suffelin syömisen lomassa, toteaisi mieheni tähän väliin.
Vitsaa ei tosin muitaakseni edes käytetty. Niin, kukkahattutädeille ja muille huolestuneille lähimmäisille tiedoksi, että olen oikeasti niiiiiiiiiiin vanha, että vanhempani eivät tuolloin olisi edes vitsaa käyttäessään syyllistyneet rikokseen.
Jos 200 000 ihmistä kirjoittaa asiasta adressin, vääryys on tapahtunut.
No totta munassa. Ajetaanhan sitä 50 000 tykkäyksellä jo minikaivurillakin Suomen halki.
Tapaus lietsoo turhaan vihaa nuorisoa kohtaan.
Niin. Nuoret ovat tulevaisuus. Auktoriteetteja tulee toki uhmata, muuten ei maailma muutu. Ennen nuoriso taisteli yhdessä ihmisoikeuksien puolesta, nykyään nuori yksilö nujakoi hupun päässä pitämisen puolesta. Tai osoittaa mieltään vapaan kauppakeskuksissa notkumisen puolesta. Ja maailma pelastuu!
Tänä iltana Yle Leaks tiivisti asian sarkastisesti mutta myös kipeän osuvasti. Raastepöytä-gate puhuu omaa kieltään koulun mutta ennen kaikkea vanhemmuuden kriisistä. Jos nuorisolta ovat sekä auktoriteetit että arvot hukassa, perimmäinen syy ei löydy opettajanhuoneesta, ei kaveripiiristä eikä edes mediasta vaan --- kotoa.
Muutenhan koko tapaus on vain klassinen esimerkki huonosta johtamisesta.
Harvoin sitä huonoa johtajuutta tosin puidaan mediassa päiväkausia.
Perimmiltään koko tapaus ja siitä käyty keskustelu siis osoittaa, että Suomessa ei tapahdu mitään, sen joka vuosi yllättävän talven lisäksi.
Sunday, March 24, 2013
Musiikkikasvatusta
Viime aikoina olen keskustellut musiikista.
Äitinä, pipolla tai ilman, tunnen kuitenkin kasvatusvastuuni. Takapenkin asiantuntijaraati huokailee vieläkin tämän jylhän äänimaiseman peräään, näistä eleganteista soundeista puhumattakaan. Nämä keväisen raikkaat sävelet olivat soittolistalla vielä viime viikolla, mutta sitten ---
--- Kiitos rakkaan veljeni, lapseni pääsivät vihdoin viimein tutustumaan kotimaisiin sulosäveliin. Olemme keskustelleet ratakiskoista ja miksi rakkaus sekoittaa pään. Sitten haluttiin kuulla se biisi, jossa sulla on rahaa. Nahkahattu herätti kysymyksiä. Äiti osaa laulaa ton kertiksen muuten tosi hyvin.
Jiin keikka on kautta aikojen ensimmäinen keikka missä olen ollut. Vajaa 10-kesäisenä, Hankasalmen monitoimitalolla. Takaovesta paikalle ryömittiin. Kun ei etuovea löydetty.
Sittemmin takapenkin levyraati on antanut ostosuosituksen. Gengre alkaa olla hallussa.
Olen toistuvasti huomauttanut hittirenkutusta lallattelevalle vanhemmalle lapselleni, että termi "sexy lady" ei varsinaisesti sovi 6-vuotiaan pikkumiehen suuhun. En ole varsinaisesti perustellut tätä sopimattomuutta sen syvällisemmin. Äiti nyt vain sanoo niin.
No, toki tilanne voisi olla pahempikin, mitä opittuun terminologiaan tulee. Tätä biisiä on mm. Radio Aalto soittanut ihan sensuroimatta keskellä kirkasta päivää. Levyraati ei onneksi tuolloin istunut takapenkillä. Kukkahattutäti minussa kysyy, että jos Chisu tekisi biisin "Haista v¤ttu", pääsisikö myös se voimasoittoon?
No, toki tilanne voisi olla pahempikin, mitä opittuun terminologiaan tulee. Tätä biisiä on mm. Radio Aalto soittanut ihan sensuroimatta keskellä kirkasta päivää. Levyraati ei onneksi tuolloin istunut takapenkillä. Kukkahattutäti minussa kysyy, että jos Chisu tekisi biisin "Haista v¤ttu", pääsisikö myös se voimasoittoon?
Äitinä, pipolla tai ilman, tunnen kuitenkin kasvatusvastuuni. Takapenkin asiantuntijaraati huokailee vieläkin tämän jylhän äänimaiseman peräään, näistä eleganteista soundeista puhumattakaan. Nämä keväisen raikkaat sävelet olivat soittolistalla vielä viime viikolla, mutta sitten ---
--- Kiitos rakkaan veljeni, lapseni pääsivät vihdoin viimein tutustumaan kotimaisiin sulosäveliin. Olemme keskustelleet ratakiskoista ja miksi rakkaus sekoittaa pään. Sitten haluttiin kuulla se biisi, jossa sulla on rahaa. Nahkahattu herätti kysymyksiä. Äiti osaa laulaa ton kertiksen muuten tosi hyvin.
Jiin keikka on kautta aikojen ensimmäinen keikka missä olen ollut. Vajaa 10-kesäisenä, Hankasalmen monitoimitalolla. Takaovesta paikalle ryömittiin. Kun ei etuovea löydetty.
Sittemmin takapenkin levyraati on antanut ostosuosituksen. Gengre alkaa olla hallussa.
Saturday, January 5, 2013
7 vuotta
7 vuotta sitten, loppiaisaattona 2006, sanoimme sen.
-Tahdon.
Tie vei kauas meren taa
Amerikan rantateille,
sinne missä erilailla
aallot laivan kylkeen liplattaa.
Ja sitten takaisin.
Hyvä on olla.
Siellä, täällä, tässä ja nyt
Yhdessä.
Ja oon mä,
--- tyttösi sun.
Wednesday, December 19, 2012
Piparkakkumies
Mainitsinko jo, että joulu, sekin vielä, on tulossa?
Olen harkinnut tuollaisen piparkakkumiehen leipomista turvakseni jouluisille ruokaostoksille.
Monday, December 17, 2012
Ihan tunnel(m)issa
Viime aikoina olen virtuaalimaailman päivittelyn sijaan joutunut päivittelemään ihan reaalimaailmassa. Oh boy sentään!
Työn, lumitöiden ja perheen yhdistäminen käy ihan työstä. Kolaamisen lisäksi parisuhde pysyy mukavan tuoreena sillä, että mies ja vaimo käyvät vuoron perään yksin pikkujouluisssa ja ulkomailla. Siis työasioilla. Perheen keskinäinen saldo sitten marraskuun alun on Turkki, Kanada, Tanska ja Turkki. Kai sen Ilmajoenkin voi miltei ulkomaiksi laskea. Ja Porin, Loimaasta, Savosta ja Tampereesta puhumattakaan.
Lenkkikautta on vielä 24 km jäljellä, mutta jooga siirtyi jo joulutauolle. Kuun vaihteessa käväisin viikon intensiivisellä aamuastangakurssilla. Treenit alkoivat klo 6:15, jonka jälkeen ehtikin sopivasti töihin miltei kahdeksaksi. Kurssin yllättävä sivuvaikutus ei-niin-yllättävän loppuviikkoisen kuolemanväsymyksen lisäksi oli se, että sillä viikolla minua ei juuri v... hatuttanut mikään. Se oli pelottavaa. Onneksi tilanne on sittemmin palautunut normaaliksi. Sunnuntaina tuiskussa ja semiumpihangessa heitetty kympin lenkki tosin harmitti olosuhteisiin nähden yllättävän vähän. Ehkä edellisen illan kreisi(?)bailaus, yöllä kotiutuessa nautitut irtsarit ja pitsanjämät (massakausi here I come) vaativat ko. inkvisitiohenkistä katumusharjoitusta.
Joulu, sekin vielä, on tulossa. Pukkiin on törmätty jo kahdesti. Tonttuja löytyy valitettavasti etsimättäkin, vuodet läpeensä.
Kunnianhimoisiin joulusuunnitelmiini kuuluvat anopin luona syöminen, kotona nukkuminen ja ehkä varovainen laduilla hiihto. Soittaa voisi myös, puhelimella --- äidille, sukulaisille, ystäville ja tuttaville --- kaikille teille, joille en ole soittanut takaisin. Kun aina kello on kymmenen tai puoli yksitoista. Ja ei vain kehtaa.
Työn, lumitöiden ja perheen yhdistäminen käy ihan työstä. Kolaamisen lisäksi parisuhde pysyy mukavan tuoreena sillä, että mies ja vaimo käyvät vuoron perään yksin pikkujouluisssa ja ulkomailla. Siis työasioilla. Perheen keskinäinen saldo sitten marraskuun alun on Turkki, Kanada, Tanska ja Turkki. Kai sen Ilmajoenkin voi miltei ulkomaiksi laskea. Ja Porin, Loimaasta, Savosta ja Tampereesta puhumattakaan.
Lenkkikautta on vielä 24 km jäljellä, mutta jooga siirtyi jo joulutauolle. Kuun vaihteessa käväisin viikon intensiivisellä aamuastangakurssilla. Treenit alkoivat klo 6:15, jonka jälkeen ehtikin sopivasti töihin miltei kahdeksaksi. Kurssin yllättävä sivuvaikutus ei-niin-yllättävän loppuviikkoisen kuolemanväsymyksen lisäksi oli se, että sillä viikolla minua ei juuri v... hatuttanut mikään. Se oli pelottavaa. Onneksi tilanne on sittemmin palautunut normaaliksi. Sunnuntaina tuiskussa ja semiumpihangessa heitetty kympin lenkki tosin harmitti olosuhteisiin nähden yllättävän vähän. Ehkä edellisen illan kreisi(?)bailaus, yöllä kotiutuessa nautitut irtsarit ja pitsanjämät (massakausi here I come) vaativat ko. inkvisitiohenkistä katumusharjoitusta.
 |
| "Mä haluan sit t-r-a-k-t-o-r-i-n, niinku Valtran tai Massikan." |
Joulu, sekin vielä, on tulossa. Pukkiin on törmätty jo kahdesti. Tonttuja löytyy valitettavasti etsimättäkin, vuodet läpeensä.
Kunnianhimoisiin joulusuunnitelmiini kuuluvat anopin luona syöminen, kotona nukkuminen ja ehkä varovainen laduilla hiihto. Soittaa voisi myös, puhelimella --- äidille, sukulaisille, ystäville ja tuttaville --- kaikille teille, joille en ole soittanut takaisin. Kun aina kello on kymmenen tai puoli yksitoista. Ja ei vain kehtaa.
Sunday, December 16, 2012
Insinöörin viralliset talvikengät
Tämän talven virallisiksi blogikengiksi ja Uggsien manttelinperijöiksi ovat nähtävästi nousseet Sorelin jalkineet. Minulla ei ole niistä mitään sanottavaa. Kuten ei ollut aikoinaan niistä Uggseistakaan.
Jos joku nyt kuitenkin sattuisi listaamaan maailman parhaita talvikenkiä, minulla on asiaan kaupallisesti sitoutumaton ja objektiivinen, omakohtaiseen kokemukseen perustuva mielipide: Minä suosittelisin ennemmin Fryen Engineer 12R Shearlingeja.
Öljytystä paksusta nahasta käsintehdyt, lampaankarvalla verhotut bootsit öljynkestävällä, tukevalla pohjalla. Ulkonäkö sopivan ronski ja rock'n roll, jotta näillä kelpaa lampsia ihan oikeallekin työmaalle. Made in USA, purchased from Stockmann. Ja poikien mummo eli oma äitinikin tykkää näistä.
Bootsit sopivat niin pillifarkkujen kuin verkkarien seuraksi. Mutta meillä Vantaallahan se ei ole niin tarkkaa. --- Tai ehkä vain meillä. Ainahan voi hautautua untuvatakkiin. Ja vetää pipon silmille.
Jos joku nyt kuitenkin sattuisi listaamaan maailman parhaita talvikenkiä, minulla on asiaan kaupallisesti sitoutumaton ja objektiivinen, omakohtaiseen kokemukseen perustuva mielipide: Minä suosittelisin ennemmin Fryen Engineer 12R Shearlingeja.
 |
| Kuva napattu Zapposin sivuilta. |
Bootsit sopivat niin pillifarkkujen kuin verkkarien seuraksi. Mutta meillä Vantaallahan se ei ole niin tarkkaa. --- Tai ehkä vain meillä. Ainahan voi hautautua untuvatakkiin. Ja vetää pipon silmille.
Subscribe to:
Posts (Atom)