Lapsiperheessä --- tai siis ainakin meillä sattuu ja tapahtuu.
Ollessani lyhyellä iltauinnilla mieheni oli kiinnittänyt etupihalla irtonaista katukiveä paikalleen. Niilo oli huomannut hetkensä koittaneen ja rynnännyt keittiöön syömään sokeria --- paitsi että käteen sattui kuitenkin suolapurkki. Kun isukki oli havahtunut jälkikasvun urpoiluun, poika oli mennyt jätekaappiin piiloon, suu täynnä suolaa, tietenkin.
Ja sitten tuli paha olo.
Ja kylpyhuoneessa tähtäys meni pieleen.
Ja sitten siivottiin.
Ja iskä oli kuin turkkilainen merimies.
Tuima ja äänekäs.
Kotiin tullessani Leo istui kuin enkeli sohvalla, kaukosäädin kädessä, selaillen kaikkia kolmeasataa kanavaamme.
Loppuillan Niilolla olikin sitten iso jano, jota koetimme parhaamme mukaan sammuttaa maidolla ja vedellä.
--- Että ei sitä aina kovin vanhaa suolaa tarvita.
No comments:
Post a Comment