Aloitimme maantieteellä.
.jpg)
Leo näytti missä on Japanin lippu. Etelä-Afrikkakin löydettiin. Algeria, USA, Kanada ja Suomi löytyivät nekin ilman arpomista.
Seuraavaksi siirryimme kansainväliseen politiikkaan.
.jpg)
- Minä tykkään tosta (Obama), tosta (Bush Sr,) tosta (Roosevelt) ja tosta (Nixon). Ja tosta (Reagan).
Niilon näkemys oli varma. Clinton ei kelvannut, koska oli harmaantunut. Bush Jr. ei sytyttänyt muuten vain. Se että Bush Jr. on Bush Sr.:n poika herätti totta kai lisäkysymyksiä. Mietimme kuka on Lyndon B. Jonhsonin isä.
Tämän alkulämmittelyn jälkeen päästiinkin itse asiaan: rasismiin.
- Tiedätkö äiti miksi minä pidän päiväkodissa eniten Mrs. P:stä?
- No kerro?
- Koska Mrs. P on vaalea. Minä en pidä Mrs. N:stä enkä Mrs. J:stä, koska he ovat ruskeita. Minä en pidä ruskeasta.
- ...
Niin, asiaa tuntemattomille selvennykseksi että Niilon ryhmässä on kolme opettajaa: suomalainen, intialainen ja filippiiniläinen.
- Niilo, eikös Mrs. N ole kiva kun hän pitää joogatunteja?
- Joo, minä tykkään joogasta ja jumpasta!
- Ja Mrs. J on kiva kun hän on niin aurinkoinen ja hymyilee koko ajan?
- Joo, mutta minä pidän eniten vaaleista, sellaisista kuin Leo, sinä ja isi.
- Öh...
Uusi yritys:
- Ketkäs ovat sinun parhaita kavereitasi päiväkodissa?
- A, E ja D.
- Minkäs värisiä he ovat?
- A on vähän ruskea, E on vaalea ja D on vaalea. Kaksi vaaleaa ja ruskea.
- Niin, huomaathan, ruskeatkin ovat kivoja. Ja jotkut vaaleat voi olla tosi inhoja. Ulkonäkö, ihon-, hiusten- tai silmienväri ei määrittele ihmistä. Ihmiset ovat erilaisia ja erilaiset ihmiset voivat olla joko kivoja tai mälsiä, ulkonäöstä riippumatta.
- Joo. Öööö...
- Ja sinähän tykkäsit, että Barack-setä (Obama) tuossa on kiva.
- Joo.
- Tykkäätkö sinä Jonh-sedästä (Kennedy).
- Joo, kuka sen isä on?
Jess! Selvillä vesillä.
Ensi kerralla luen kyllä sitä lehteä.
Tai kehoitan olemaan hiljaa ja syömään.
Kuvat: http://www.painlesslearning.com.
Lippujen ja pressojen lisäksi ruokapöytäämme koristaa mm. maailmankartta ja Linnunrata.
4 comments:
heh. Välillä sitä todellakin on ihan kääk-tilassa itse noiden lasten kanssa käytävien keskustelujen kanssa. Ja taitanee tuo erilaisuuden hyväksyminen olla yksi vaikeimmista aiheista käsitellä. Mut toi teidän keskustelu sentään oli kaiken kaikkiaan aika hyvin vedetty loppuun, joten ole ylpeä itsestäsi ja siitä ettet kuitenkaan ottanut sitä MeNaiset lehteä käteen ;)
Itse tilasin just tänään kirjan juuri tuosta aiheesta... The Great Big Book of Families, joka siis kertoo erilaisista perheistä ja ihmisistä. Joten odotettavissa varmasti vastaavia työntäyteisiä keskustelupäiviä :D
Sanovat että lapset ovat luonnostaan konservatiiveja. No, meillä ne ovat myös poliittisesti epäkorrekteja ;)
Ei vaineskaan, onneksi nuo muksut ovat päivittäin monikielisessä ja -kulttuurisessa ympäristössä (päiväkoti) ja sitä kautta tajuavat käytännössä miten asiat ovat. Ja hyvinhän ne leikit sujuvat, ihonväristä ja äidinkielestä riippumatta :)
Toivottavasti, Anna, saat siis hyviä keskusteluja lasten kanssa aikaan. Erilaisuden hyväksyminen ja avoin mieli, ne ovat tärkeitä asioita tässä elon seikkailussa :)
:D Ihan parhaita keskusteluja.
Meidan lapset kun meinaa olla ainoat vaaleat koko koulussa, oppiipahan etta kaikki ollaan ihmisia varilla tai ilman.
Post a Comment