Lumen tajua ja muita mestariteoksia

Tervetuloa taas Pahvitalon Perheen virtuaaliseen taidegalleriaan. Viime kerrasta onkin vierahtanyt aikaa. Olemme siis olleet luovalla tauolla, mutta itse luominen ei ole tauonnut hetkeksikaan. 

Nain alkukevaasta on hyva muistella, kuinka tanakin talvena on luotu lunta.

Ylla Niilon miniveistos aiheesta sulava lumiukko.

Materiaaleina on kaytetty mm. risuja, huopaa ja tupsupalloa (onkohan silla joku nimikin?).

Mustat kyyneleet tuovat teokseen uudella tavalla draamaa ja jannitetta.

Kyyneleet saattavat tosin olla Leon jalkikateen lisaamia.

3D on saapunut pysyakseen myos piirustuksiin. 

Ylla Niilon kolmiulotteinen nakemys... tuota... lumi... uko...sta... tai jostain.

Materiaalina on kaytetty partavaahdon ja liiman seosta (kaiketi sekoitussuhteessa puolet ja puolet). Hoyhenien runsas kaytto tuo kiehtovasti mieleen vaikutteita von Wrightin Taistelevat metsot -teoksesta.

Tahan valiin olisi tullut kuva iglu-veistoksesta ---

--- mutta taiteilija soi sen.

Iglun paamateriaali oli vaahtokarkit. Oli siina kai liimaakin.

Ja sitten onkin viimeisen, korkealle arvostetun taideteoksen aika.

Kellogsaurus rex.

Materiaalina mm. cheerios, coco pops ja bran flakes.

Teos on nostettu hyvin ylos, muuten Leo soisi sen.

Kiitoksia kaynnista ja toivottavasti nautitte nakemastanne :)

Steal My Sunshine

Keltainen on ehka paras vari ikina.

Eika mikaan vaaleankeltainen, vaan oikea, auringonpaisteen keltainen.

Nain kevaisin tekee mieli kietoutua tuohon valon variin.

Kiiresta kantapaahan.

Keltaisen jalkeen hyvana kakkosena tulee oranssi.

Auringon vari sekin.

Mika on sinun kevatvarisi?

Empire State of Mind

Kotiinpaluuseen kuuluu myos luopumista.

Haikeita halauksia ja hyvasteja.

Lupauksia tulla viela takaisin. 

Joskus.

Yksi hyvasteltavista on New York.

Ensimmaisella kerralla tulimme lautalla Connecticutista Long Islandille. Manhattanin silhuetin nakeminen, se oli maaginen hetki. Kavimme Top of the Rockissa, Rockefeller Centerin katolla. Central Parkissa, Central Park Zoossa. Asuimme Upper Manhattanilla, 86. kadulla, kavereidemme tyhjassa, vuokralaisia vailla olevassa asunnossa.

Aluksi en ymmartanyt kaupunkia. Olin lahinna kauhuissani. Liikenne oli aggressiivista. Taksit soittivat torvea. Ihmettelin minne kaikilla oli niin kiire. Silti, jotain kaupungissa oli, jotain joka vain vaati maalaistytolta sulattelua.

Toisella kerralla kaupunki kolahti. Oli joulunalusaika. Olimme muistaakseni 32. kadulla, hotellissa. Illalla kavin Niilon kanssa kaksistaan hampurilaisella, mieheni katsoessa Leon peraan. Seuraavana aamuna kavelimme mieheni kanssa kohti Times Squarea. Kaupungista oli tullut yht'akkia jotenkin kotoisa.

Kolmannella kerralla olimme yhden yon lapikulkumatkalla, Brooklynissa. Kavimme tapaamassa kavereitamme, joiden perhe oli kasvanut yhdella, ja hikisen iltapaivan leikkipuistossa leikkimassa. Sitten jatkoimme matkaa Washington DC:hen.

Parin viikon paasta sanomme ohikulkiessamme heipat New Yorkille. Suunnitelmissa on kaksi yota Manhattanilla, ehka jossain Times Squaren kulmilla. Sielta eksynemme ainakin Fin-poikaa tapaamaan ja  dinosauruksia ihmettelemaan American Museum of Natural Historyyn.

--- Ja katsomaan kaupungin valoja.
Niilolle ne jaanevat mieleen, toivottavasti myos Leolle.

Tanaan, tassa ja nyt

Paivan saa: Aurinkoinen mutta kylma.
Viime viikolla saimme esimakua kesasta. Viiletimme shortseissa ja hellemekoissa, asuimme paivat pitkat ihanassa lammossa, auringon alla. Mutta se on mennytta se. Toivottavasti tosin myos tulevaa.

Paivan raitisilma-annos: Kolme varttia leikkipuistossa.

Kiipelya, keinumista, dumpperilla ajamista, liukumaesta laskemista, isojen tyttojen jututtamista. Aiti kaveli ympyraa ja paleli.

Paivan elementti: Vesi
Kaksi kertaa. Ensin aamupaivalla ja yleison pyynnosta viela illalla uudestaan. Pulikointia lasten kanssa. Eivatkohan he tuolla uitolla uinu kuin murmelit. Aiti ainakin. Uinuu.

Paivan primitiivireaktio: Iiiiik!

Niilo pudotti vaivihkaa taskustaan pari leikkiotokkaa aidin iloksi uima-altaaseen. Ihanaa!

Paivan vihreat, keltaiset, oranssit ja punaiset: Appelsiini, kiwi, omena, mansikka, mustikka, mango, salaatti, porkkana, pinaatti, paprika, kurkku, tomaatti, sipuli ja parsa.
Pari kiloa paivassa, vai miten se meni?

Paivan asu: Sporttinen

Farkut ja lenkkarit --- fleece ja tuulitakki ---
Mita tahan nyt sanoisi? Kun hellemekko ja varvastossut eivat riita...

Paivan treenit: Hiljainen tappaja (BodyRokkia)
60 s vasen toispolvikyykky, painolla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s oikea toispolvikyylly, painolla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s kaanteinen punnerrus
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s jalkojen nosto ylakroppaa kannatellen
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
60 s vatsarutistus, jalat 90 asteen kulmassa, paino jalkojen paalla
10 s lepo
60 s kyykky, painolla
10 s lepo
--- ja sitten koko setti uudestaan!
 Paalle 101 punnerrusta otetta vaihdellen.

Juoksut jatin tanaan valiin. Eilinen 13 kilometrin vauhti-iloittelu painoi viela jaloissa.

Paivan pahe: Nutella

Kuva.

Palanen italialaista gourmeeta iltapaivaan :)
Kuva on napattu mielenkiintoisesta lahteesta, kaykaapa lukemassa.

Paivan unet: Zzzz....
Yhdet pienet otin paivalla, ihan vain seuran vuoksi. Younille voisikin suunnata vaikkapa --- nyt.

Mutta entas huomenna?
Aamupaivalla esikoulua, iltapaivalla play datet ja koko perheen hammaslaakarivierailu. Paljon autolla suhaamista ja ruokakaupassakin pitaisi kayda. Ja juoksemassa. Kiirehan tassa tulee!


Mitenkas teilla?

Sanaton

Kenkalyysia

Ystavattareni Suomesta soitti tassa viikolla kysyakseen muun hopo-hopon ohessa kokemuksiani Niken kengista. Han kun oli etsimassa itselleen kevyita kenkia kilpailukayttoon vaki-Asicsiensa rinnalle. Keskustelun lomassa havahduin suomalaisen urheilukaupan todellisuuteen: kenkia ei tuosta noin loydykaan hyllysta valikoiman kapoisuuden takia. Urheilukauppiaat kai luulevat, etta naiset ei juokse, tai eivat ainakaan uusia kevyita kenkia tarvitse. Toinen epakohta, ei tosin keskustelussamme varsinaisesti esiin tullut, on hinnoittelu. Kaikki maksaa siis aivan kamalasti! En tieda saako nykyaan alle 100 euron juuri mitaan jalkaansopivaa. 

Totesin siis itsekseni, etta koska jatkossa kengat taytynee ostaa netista, nyt on korkea aika kokeilla mahdollisimman paljon eri poposia, ihan oman tiedon kartuttamiseksi.

Kurvasin siis perjantaina, pakollisen ruokakauppakeikan yhteydessa, paikalliseen urheiluliikkeeseen. Ja tiedatteko, meidan kylan Olympia Sports ei pettanyt tallakaan kertaa!

Alehyllysta loytyi Niken LunarSwift +2 -kengat, vuoden 2011 mallia, varsin sopuisasti hinnoiteltuna, 37 taalalla. Aiemmin loytamieni LunarGlide +3:sten tavoin, kengat ovat perinteisten vaimennettujen tossujen ja minimalististen Nike Free-tossujen valilta, kevyet ja suhteellisen neutraalisti tuetut kengat.

Koejuoksin kengat eilen juoksumatolla. 11,5 km sujui moitteettomasti, ilman suuria ongelmia. Hiki tuli ja hengastyin, kiitos intervallitreenin. Myohemmin illalla nolasin itseani koripallon merkeissa, edelleen LunarSwiftit jalassa. Koska pojat eivat innostuneet pelikavereiksi, paadyin haviamaan itselleni. Kengilla ei ollut juurikaan vaikutusta olemattomaan pallosilmaani. Sinnikkaalla yrittamisella sain tosin pussitettua pari kolmosta :)

Lisaa testidataa LunarSwifteista siis tarvitaan, joten huomenna taasen matto kutsuu. Tanaan muuttokiireet hairitsivat pahasti muuta suoriutumista :(


Jos siis yrittaisin laittaa juoksukenkiani paremmuusjarjestykseen, niin ehdoton voittaja naissa kisoissa olisi Niken Free Run +2. Ne on vaan niin --- ihanat!

En osaa valehdella kuinka monta tonnia olen kengilla juossut, ainakin yhden, ehka jopa kaksi, mutta takuulla alle kolme (ryhdyin kirjaaman kilometreja heinakuusta 2011 lelun myota). Takana on siis pitka yhteinen matka ilman vammoja ja kolotuksia, varpaankynsia kun ei lasketa. Matkalle mahtuu vesisateessa taaperrettu puolikasennatys, 1:52:45, kuin tappohelteessa silmat sumeana kaahattu 5-mileri 40 minuutin pintaan. Pienia askelia ihmiskunnalle, mutta sopivan lennokkaita nyttemmin 36-vuotiaalle (iiiiik!) juoksunharrastajalle.

Lunarit, seka -Glide +3 etta -Swift +2, jakavat alustavan datan perusteella kakkostilan, rinta rinnan. LunarGlideilla olen holkytellyt sitten helmikuun alun 250 km. Ilman ongelmia. Mutta myos ilman ilotulitusta ja fanfaareja, ilman sita jees!-tunnetta, minka Free Runit tuovat mukanaan askellukseen. Samanlaiset ilmeettomat, eleettomat, tunteettomat, hajuttomat ja mauttomat kengat ovat myos nama LunarSwiftitkin. Lunareilla juostaan, ei lenneta.

Mutta ihan hyvat kengat ne ovat silti.
Kevyet.
Ja kivan nakoiset.
Ihanat neon-tehoste-kasarit ja emmentalit :)

Mahdankohan enaa ikina juosta tavallisilla lenkkitossuilla?

Koruharakan kevat

Se on kevat nyt. 

*kraah*kraah*

Koruharakka minussa on palannut talviunilta, loytynyt sielta villapaitojen alta.

Ehka sen herattivat loitsut, ehka pinkit paakallot pelottelivat unestansa.

--- Mutta kuka noita helyja nyt voisi vastustaa!

Pahoittelen nyt ja jatkossa pisteiden puuttumista a:n ja o:n paalta. 

Suomalaiset aakkoset omaava kone pakattiin juuri muuttokuormaan. 

Suomi kutsuu toukokuussa ---