Ystavattareni Suomesta soitti tassa viikolla kysyakseen muun hopo-hopon ohessa kokemuksiani Niken kengista. Han kun oli etsimassa itselleen kevyita kenkia kilpailukayttoon vaki-Asicsiensa rinnalle. Keskustelun lomassa havahduin suomalaisen urheilukaupan todellisuuteen: kenkia ei tuosta noin loydykaan hyllysta valikoiman kapoisuuden takia. Urheilukauppiaat kai luulevat, etta naiset ei juokse, tai eivat ainakaan uusia kevyita kenkia tarvitse. Toinen epakohta, ei tosin keskustelussamme varsinaisesti esiin tullut, on hinnoittelu. Kaikki maksaa siis aivan kamalasti! En tieda saako nykyaan alle 100 euron juuri mitaan jalkaansopivaa.
Totesin siis itsekseni, etta koska jatkossa kengat taytynee ostaa netista, nyt on korkea aika kokeilla mahdollisimman paljon eri poposia, ihan oman tiedon kartuttamiseksi.
Kurvasin siis perjantaina, pakollisen ruokakauppakeikan yhteydessa, paikalliseen urheiluliikkeeseen. Ja tiedatteko, meidan kylan Olympia Sports ei pettanyt tallakaan kertaa!
Alehyllysta loytyi Niken LunarSwift +2 -kengat, vuoden 2011 mallia, varsin sopuisasti hinnoiteltuna, 37 taalalla. Aiemmin loytamieni LunarGlide +3:sten tavoin, kengat ovat perinteisten vaimennettujen tossujen ja minimalististen Nike Free-tossujen valilta, kevyet ja suhteellisen neutraalisti tuetut kengat.
Koejuoksin kengat eilen juoksumatolla. 11,5 km sujui moitteettomasti, ilman suuria ongelmia. Hiki tuli ja hengastyin, kiitos intervallitreenin. Myohemmin illalla nolasin itseani koripallon merkeissa, edelleen LunarSwiftit jalassa. Koska pojat eivat innostuneet pelikavereiksi, paadyin haviamaan itselleni. Kengilla ei ollut juurikaan vaikutusta olemattomaan pallosilmaani. Sinnikkaalla yrittamisella sain tosin pussitettua pari kolmosta :)
Lisaa testidataa LunarSwifteista siis tarvitaan, joten huomenna taasen matto kutsuu. Tanaan muuttokiireet hairitsivat pahasti muuta suoriutumista :(
Jos siis yrittaisin laittaa juoksukenkiani paremmuusjarjestykseen, niin ehdoton voittaja naissa kisoissa olisi Niken Free Run +2. Ne on vaan niin --- ihanat!
En osaa valehdella kuinka monta tonnia olen kengilla juossut, ainakin yhden, ehka jopa kaksi, mutta takuulla alle kolme (ryhdyin kirjaaman kilometreja heinakuusta 2011 lelun myota). Takana on siis pitka yhteinen matka ilman vammoja ja kolotuksia, varpaankynsia kun ei lasketa. Matkalle mahtuu vesisateessa taaperrettu puolikasennatys, 1:52:45, kuin tappohelteessa silmat sumeana kaahattu 5-mileri 40 minuutin pintaan. Pienia askelia ihmiskunnalle, mutta sopivan lennokkaita nyttemmin 36-vuotiaalle (iiiiik!) juoksunharrastajalle.
Mutta ihan hyvat kengat ne ovat silti.
Kevyet.
Ja kivan nakoiset.
Ihanat neon-tehoste-kasarit ja emmentalit :)
Mahdankohan enaa ikina juosta tavallisilla lenkkitossuilla?
No comments:
Post a Comment