Ja tapahtui näinä päivinä että Pahvitalon perheessä podettiin kulkutautia. Taudin oireisiin kuului väsymyksen, pahan olon ja lievän kuumeilun lisäksi luova hulluus, tosielämän performannsitaiteen lahja.
 |
"Ollako vai ei olla, siinä pulma:
Jalompaa onko hengen kärsiä
Kaikk’ inhan onnen iskut sekä nuolet
Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,
Lopettain kaikki? – Kuolla, – nukkua,
Ei muuta; – luulla, uness’ että päättyy
Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,
Nuo lihan perinnöt, – se loppu hartaast’
Ois halattava." |
"Alas korkeakulttuuri!"
Uuden Englannin Juhlaviikot alkoivat jo viikonloppuna. Jumalan Teatterin nimissä taiteen tekijä repi oman elämänsä esirippuja, joita myös ikkunaverhoiksi kutsutaan, tankoineen alas.
(Ja on niitä lelujakin heitelty, mutta eri näytöksessä.)
Konservatiiviset sohvakriitikot suhtautuivat hyvin kielteisesti tähän performanssiin. Tempauksesta herännyt keskustelu oli äänekästä, mutta argumentointi valitettavan yksipuolista.
Murskakritiikki ei silti lannistanut väärinymmärrettyä neroa yrittämästä taiteen vallakumousta uudelleen paria päivää myöhemmin. Tästä uusinnasta noussut äänekäs keskustelu muistutti jo hyvin paljon
(köh-köh) huutamista.
"Taide kuuluu kaikille!"
Teemu Mäen vaikutteet olivat selvästi havaittavissa pikkutaiteilijamme seuraavassa aktissa. Alkuviikosta, aamun varhaisina tunteina
(noh, ennen kahdeksaa) kylpyhuoneessa uhrattiin Teddy, nallekarhusta kiltein, taiteen alttarille. Teddyn sisusten avaamiseen käytettiin peilikaapista kiivettyjä kynsisaksia.
Sohvakriitikot eivät tälläkään kertaa ymmärtäneet pienen taiteentekijän viestiä, vaan taiteilija lynkattiin kuten Mäki aikanaan ja apunallehanat laitettiin kiinni.
"Tubii or nottubii"
Koska modernin taiteen performanssit eivät uponneet kriittiseen yleisöön, päätti tämä Tauno Palo jr näyttää kyntensä klassisen näyttämötaiteen saralla. Poika eläytyi rooliinsa Hamlettina ja kosti isänsä kokeman juonittelun ja vääryyden sellaisella vimmalla, että edellisenä päivänä synttärilahjaksi saatu miekka oli hetkessä tuhannen päreinä.
Kotiteatterin toinen päärahoittaja ei kapeakatseisuudessaan ymmärtänyt saati sulattanut moista tuhoamisvimmaa. Jälleen kerran väärinymmärretty taiteilija talutettiin pois lavalta äänekkään jupinan saattelemana. Jupinasta eroittui sanat "riiviö" ja "tuholainen" sekä muutama Parental Controlin myötä sensuroitu ilmaisu.
"Maukasta mutta tinkimätöntä taidetta"
Taiteen tekemisen palo oli kova eikä sitä pienet tai edes keskikokoiset vastoinkäymiset lannistaneet. Kuvataiteen saralta löytyi kuin löytyikin myös kriitikoiden hyväksymä väylä itseilmaisulle. Tai ehkä mesenaatit vain pehmenivät, toista viikkoa jatkuneiden yösirkusten jälkeen.
Myönnetään, olen to-della huono yöhoitsu :(
 |
| Maistuvaa ilmaisua --- suklaavanukasta, juustodippiä ja guacamolea. |
Mesenaatit tarjosivat suklaanruskeaa, juustonkeltaista ja avokadonvihreää maalia, josta pikku-Vincent laati omat makeat näkemyksensä paperille. Kriitikot hurrasivat ja näyttely oli menestys.
---
Toivottavasti tämä luomisen tuska oli nyt sitten tässä tältä erää. Pitäsi olla nimittäin isoäiti jotta löytää kaikista näistä performansseista jotain hyvää ja herttaista.
Ja saisi se yökränä /-kuumeilukin loppua jo. Äiti ja isä tarvitsevat unta jotta sirkus pyörii ja teltta pysyy pystyssä.
