Karhunpoika sairastaa

Nuori Mies Niilo on nyt pari pävää valitellut huonoa oloa, pääkipua ja väsymystä. Ehkä pojan silmät lupsottavat pari piirua tavanomaista enemmän, mutta muuten sairautta ei pojan olemisesta juuri huomaa --- joka ei tässä tapauksessa ole se kaikkein hienoin juttu (nukkuisi edes päiväunet riehumiseltaan niin äiti saisi rauhassa olla möllöttää).

Tänä aamuna jätimme siis poikien jumppatunnit väliin (päätös jota kaduin miltei välittömästi) ja keskityimme leppoisaan ja parantavaan oleiluun sisätiloissa. Koska äiti ei leiki autoleikkejä (joku raja sentään!) ja monen tunnin Caillou-maratoni on muuten vain kyseenalainen idea, päädyimme --- tadaa --- piirtämään.

Insinööriperheessä luovuus ei ehkä ole SE juttu (ainakin äidiltä SE puuttuu kokonaan), mutta piirtäminen ja värit ovat kivoja. Ja mikä parasta, Pieni Mies Leokin innostui ensimmäistä kertaa elämässään printtaamaan luomisen tuskansa paperille!

Niilon kanssa opettelimme hieman myös oman nimen kirjoittamista. En minä muuten, mutta kun esikoulussa oli viime viikolla kehityskeskustelut ja vanhemmilta saadun palautteen perusteella kirjoittaminen on otettu ohjelmaan. Kumma maa tämä Ameriikka, vauvat halutaan opettaa lukemaan ja 3-4 -vuotiaat kirjoittamaan. Se siitä vapaasta ja huolettomasta lapsuudesta.

Niin, yllättävän pienellä opastuksella Niilo kirjoitti topakasti paperille oman nimensä: NIIO. Äiti on ypeä :)

Mutta nyt yhdistetyt paini-ja juoksukisat jatkuu ja äidin pitää mennä toimimaan ylituomari-maalikamerana. Pahus, juuri kun löysin hyvän asennon sohvalla.